Homo erectus – fossiilit, levinneisyys ja rooli ihmisen evoluutiossa
Homo erectus – tutustu fossiileihin, levinneisyyteen ja rooliin ihmisen evoluutiossa: Jaava, Kiina ja Itä-Afrikka selittävät varhaisten hominiinien tarinaa.
Homo erectus (lat. "pysty ihminen") on sukupuuttoon kuollut Homo-suvun laji. Fossiilisia jäännöksiä on löydetty Jaavalta (1890-luvulla) ja Kiinasta (1921). Lähes kaikki niistä menetettiin toisen maailmansodan aikana, mutta on olemassa valoksia, joita pidetään luotettavina todisteina.
1900-luvun alussa uskottiin, että ensimmäiset nykyihmiset asuivat Aasiassa. Mutta 1950-1970-luvuilla monet Itä-Afrikasta (Keniasta) tehdyt fossiililöydöt osoittivat, että vanhimmat hominiinit olivat kotoisin sieltä.
Yleiskuva ja ajoitus
Homo erectus tunnetaan pitkäaikaisena ja menestyneenä ihmislajina, jonka esiintymä ulottuu noin 1,9 miljoonasta vuodesta ainakin noin 100 000–110 000 vuoteen ennen ajanlaskumme alkua alueesta riippuen. Varhaisimmat edustajat löytyvät Afrikasta (joiden edustajista käytetään joskus nimeä Homo ergaster), ja myöhemmin laji tai siihen liittyvät populaatiot levisivät Aasiaan — tunnetuimpina esimerkkeinä Jaavan (Trinil, Sangiran) ja Kiinan (Zhoukoudian / Pekingin ihminen) löydöt.
Anatomia ja elintoiminnot
H. erectus oli pystyssä kävelevä, kehon mittasuhteiltaan lähestulkoon nykyaikaisen ihmisen kaltainen: pidemmät jalat ja lyhyemmät kädet kuin varhaisemmilla hominiineilla. Aivojen tilavuus vaihteli noin 600–1100 cm³:stä, yleisesti suurempana myöhemmissä yksilöissä. Kasvoluusto oli robustimpi kuin nykyihmisellä: voimakkaammat kulmakaarat, leveämpi kasvot ja pienemmät leuat verrattuna aiempiin lajeihin.
- Ruokavalio: laajentui lihaan ja kypsennettyyn ruokaan, mikä tukee lihansyönnin ja ruuanlaiton yleistymistä.
- Liikkuminen: kyky pitkän matkan marssiin ja ympäristöjen hajautuvaan hyödyntämiseen.
- Kasvu ja kehitys: osin pidempi lapsuus- ja nuoruusvaihe verrattuna aiempiin hominiineihin, mikä liittyy aivojen kasvuun ja sosiaaliseen oppimiseen.
Työkalut, tuli ja teknologia
H. erectuksen kanssa yhdistetään sekä varhaisemmat Oldowan-työkalut että kehittyneempi Acheulean-kulttuuri, jonka tunnusmerkkinä ovat käsikirveet ja tarkemmat sirpaleet. Acheulean-työkaluja esiintyy laajasti Afrikassa ja Länsi-Euroopassa, kun taas itäisissä Aasian paikoissa bifaasisten käsikirveiden esiintyminen on vähäisempää (ns. Movius-linja).
Hallittu tulen käyttö voi ulottua ainakin keskivaiheen H. erectus-populaatioihin: Zhoukoudianin kaivauksissa Kiinassa on tulkintoja tulen käytön jäänteistä, mutta monet löydöt ja niiden ajoitus ovat kiistanalaisia. Nykykäsityksessä tulen säännöllinen hallinta ja sen käyttö ruuan kypsentämiseen oli tärkeä kehitysaskel, joka vaikutti ravinnon hyväksikäyttöön, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja laajempaan leviämiseen viileämmille alueille.
Levinneisyys ja siirtyminen Afrikasta
H. erectus on ensimmäisiä ihmislajeja, joka selvästi levittäytyi Afrikan ulkopuolelle. Ensimmäinen suuri poispääsy Afrikasta tapahtui noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten, jolloin laji tai sen sukulaisryhmät valloittivat Aasian ja myöhemmin myös muita alueita. Joillakin alueilla, esimerkiksi Jaavalla, H. erectus -populaatiot saattoivat säilyä hyvin myöhään — jopa alle 200 000 vuoden taakse siirtyviin ajankohtiin — vaikka nämä myöhäisajat ovat kiisteltyjä ja riippuvat fossiilien uudelleenajostuksesta.
Taksonomia ja tieteelliset kiistat
H. erectuksen luokittelu on ollut pitkään keskustelun kohteena. Osa tutkijoista erottaa varhaiset afrikkalaiset edustajat omaksi lajikseen Homo ergaster, kun taas toiset pitävät niitä samaan lajiin kuuluvina. Lisäksi kysymys siitä, miten H. erectus liittyy myöhempiin lajeihin, kuten Homo heidelbergensis, neandertaalisiin muotoihin ja Homo sapiens, on osa jatkuvaa tutkimusta ja uutta fossiili- ja DNA-aineistoa.
Merkitys ihmisen evoluutiossa
Homo erectus on keskeinen askel ihmisen evoluutiossa: sillä oli moderniin ihmiseen viittaavia anatomisia piirteitä, se kehitti monipuolisempia työkaluja, osoitti kykyä levittäytyä ja mahdollisesti hallitsi tulen käyttöä. Nämä muutokset loivat perustan myöhemmille ihmislajeille kehittyneemmille kognitiivisille ja kulttuurisille piirteille.
Lopuksi
H. erectus edustaa pitkää ja muuntelevaa sukupolvea ihmisen varhaisessa historiassa. Vaikka monet yksityiskohdat — kuten tulen varma ajoitus, joidenkin alueiden myöhäisfossiilien luokittelu ja lajin tarkka rooli nykyihmisen syntymisessä — ovat edelleen tutkijoiden työn kohteena, lajin vaikutus ihmisen biologiseen ja kulttuuriseen kehitykseen on kiistaton.
käsikirves Ranskasta
Tautavelista, Ranskasta peräisin olevan yksilön rekonstruktio.
Joitakin ominaisuuksia
Kallo ja aivot
H. erectuksen kallokapasiteetti (aivojen koko) oli suurempi kuin aikaisemman Homo habiliksen. Varhaisimpien H. erectus -jäännösten kallokapasiteetti on 850 cm³, kun taas viimeisimpien Javan-näytteiden kallokapasiteetti on jopa 1100 cm³. Tämä on päällekkäistä H. sapiensin kanssa: otsaluu on vähemmän kalteva ja hammaskaari pienempi kuin australopithecineillä. Kasvot ovat pystysuoremmat (vähemmän ulkonevat) kuin australopithecineilla tai H. habilisilla, ja niissä on suuret otsahartiat ja vähemmän ulkonevat poskiluut.
Hiukset
Tämä ilmeinen ero apinoiden ja ihmisten välillä jää usein kommentoimatta. Sitä on vaikea selittää.
Ihokarvat suojaavat ihoa haavoilta, puremilta, kuumuudelta, kylmältä ja UV-säteilyltä. Lisäksi sitä käytetään viestintävälineenä ja naamiointina.
Ensimmäinen Homo-suvun jäsen, joka oli karvaton, oli Homo erectus, joka syntyi noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Kehon lämmön haihduttaminen on edelleen laajimmin hyväksytty evolutiivinen selitys karvoituksen häviämiselle Homo-suvun varhaisilta jäseniltä. Karvoituksen väheneminen ja hikirauhasten lisääntyminen helpottivat heidän kehonsa viilenemistä. Ihmisen esi-isät siirtyivät varjoisista metsistä avoimeen savanniin. Tämä ympäristön muutos johti ruokavalion muutokseen, joka muuttui suurelta osin kasvissyönnistä metsästykseen. Riistan metsästys savannilla lisäsi myös tarvetta kehon lämmön säätelyyn.
Antropologi ja paleobiologi Nina Jablonski uskoo, että kyky hikoilemalla menettää ruumiinlämpöä mahdollisti aivojen dramaattisen laajentumisen. Aivot ovat ihmisen lämpötilaherkin elin. Turkiksen katoaminen vaikutti myös muihin sopeutumisiin. Joidenkin näistä muutoksista uskotaan olevan seurausta sukupuolisesta valinnasta. Valitsemalla enemmän karvattomia puolisoita ihminen nopeutti muutoksia, jotka olivat ensin luonnonvalinnan aikaansaamia. Sukupuolivalinta voi myös selittää sen, että ihmisen karvoitus on edelleen jäljellä häpyalueella ja kainaloissa, jotka ovat feromonien sijoituspaikkoja, kun taas karvoitus päässä suojasi edelleen auringolta. Ihmisillä oli karvattomuus, pystyasento ja suuri aivokapasiteetti 260 000-350 000 vuotta sitten.
Pituus ja sukupuolinen dimorfismi
Nämä varhaiset hominiinit olivat noin 1,79 m (5 ft 10 in), Vain 17 prosenttia nykyajan miespuolisista ihmisistä on pidempiä. He olivat hoikkia, ja heillä oli pitkät kädet ja jalat.
Urosten ja naaraiden välinen sukupuolinen dimorfismi oli hieman suurempi kuin nykyihmisellä, ja urokset olivat noin 25 prosenttia suurempia kuin naaraat. Richard Leakeyn ja Kamoya Kimeun vuonna 1984 Kenian Turkana-järven läheltä tekemä luurankolöytö KNM-WT 15000, "Turkana-poika" (Homo ergaster), on yksi täydellisimmistä löydetyistä hominidien luurangoista, ja se on vaikuttanut suuresti ihmisen fysiologisen evoluution tulkintaan.
Työkalut
Erectuksen tunnusomaisin työväline oli acheulealainen käsikirves, joka keksittiin ensimmäisen kerran 1,8 miljoonaa vuotta sitten (mya). Tämä käsikirves valmistettiin hakkaamalla sopivaa kiveä vasarakivellä. Myöhemmin neandertalilaiset käyttivät peuran sarvikuonon luusta valmistettua pehmeää vasaraa parempien työkalujen tekemiseen. Acheulean käsikirves kesti yli miljoona vuotta pääasiallisena työkaluna. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli lihan teurastus. Tämän tiedämme, koska eri käyttötarkoitukset jättävät käsikirveen pintoihin erilaista mikrokulumaa.
Jälkeläiset ja alalajit
Homo erectus on edelleen yksi Homo-suvun menestyneimmistä ja pitkäikäisimmistä lajeista. Sen katsotaan yleisesti synnyttäneen useita jälkeläislajeja ja alalajeja. Vanhin tunnettu muinaisihmisen yksilö löydettiin eteläisestä Afrikasta.
- Homo erectus:
Homo ergaster, Homo erectus pekinensis,
- Muut sukulaislajit:
Homo antecessor, Homo cepranensis, Homo floresiensis, Homo georgicus Homo heidelbergensis, Homo neanderthalensis, Homo rhodesiensis, Homo sapiens,
Yksittäiset fossiilit
Joitakin tärkeimpiä Homo erectus -fossiileja:
- Indonesia (Jaavan saari): Trinil 2 (holotyyppi), Sangiran-kokoelma, Sambungmachan-kokoelma, Ngandong-kokoelma.
- Kiina: Lantian (Gongwangling ja Chenjiawo), Yunxian, Zhoukoudian, Nanjing, Hexian.
- Intia: Narmada (taksonomisesta asemasta kiistellään!).
- Kenia: WT 15000 (Nariokotome), ER 3883, ER 3733.
- Tansania: OH 9
- Vietnam: Tham Khuyen, Hoa Binh.
- Georgian tasavalta: Dmanisi kokoelma
- Turkki: Kocabasin fossiili
Viimeaikainen tutkimus
Jaavalta 1930-luvulla löydetyt fossiiliset H. erectus -kallot on hiljattain ajoitettu uudelleen. Niissä on 12 kallonpäällistä (kallon yläosa) ja kaksi sääriluuta. Tuore tutkimus osoittaa, että H. erectus säilyi Jaavalla noin 100 000 vuotta sitten. Tutkimus antaa lopulliseksi iäksi 117 000-108 000 vuotta sitten. Tämä on paljon pidempi elinaika kuin missään muualla maailmassa, sikäli kuin tiedetään. Raportin mukaan tämä tarkoittaa, että H. erectus oli vielä olemassa, kun oma lajimme käveli [muualla] maapallolla. Jaava on saari, ja oletettavasti neandertalilaiset tai oma lajimme eivät olleet vielä löytäneet sitä. Jäännökset viittaavat siihen, että oma lajimme saapui Jaavalle vasta noin 39 000 vuotta sitten.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Australopithecus
- Ihmisen aikajana
- Elämän aikajana
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Homo erectus?
V: Homo erectus on sukupuuttoon kuollut Homo-suvun laji.
K: Mistä fossiiliset jäännökset löydettiin?
V: Fossiilisia jäännöksiä löydettiin Jaavalta 1890-luvulla ja Kiinasta vuonna 1921.
K: Menetettiinkö kaikki fossiilit toisen maailmansodan aikana?
V: Lähes kaikki hävisivät toisen maailmansodan aikana, mutta on olemassa valoksia, joita pidetään luotettavina todisteina.
K: Milloin uskottiin, että ensimmäiset nykyihmiset asuivat Aasiassa?
V: 1900-luvun alussa uskottiin, että ensimmäiset nykyihmiset asuivat Aasiassa.
K: Milloin Itä-Afrikasta löytyi monia fossiililöytöjä?
V: 1950-1970-luvuilla monet Itä-Afrikasta (Keniasta) tehdyt fossiililöydöt osoittivat, että vanhimmat hominiinit olivat kotoisin sieltä.
K: Mistä nämä fossiilit olivat peräisin?
V: Nämä fossiilit tulivat Itä-Afrikasta (Kenia).
K: Mitä nämä fossiilit osoittavat siitä, mistä varhaisimmat hominiinit ovat peräisin?
V: Nämä fossiilit osoittavat, että varhaiset hominiinit ovat peräisin Itä-Afrikasta (Kenia).
Etsiä