Homo erectus | Homo-suvun sukupuuttoon kuollut laji

Joitakin ominaisuuksia

Kallo ja aivot

H. erectuksen kallokapasiteetti (aivojen koko) oli suurempi kuin aikaisemman Homo habiliksen. Varhaisimpien H. erectus -jäännösten kallokapasiteetti on 850 cm³, kun taas viimeisimpien Javan-näytteiden kallokapasiteetti on jopa 1100 cm³. Tämä on päällekkäistä H. sapiensin kanssa: otsaluu on vähemmän kalteva ja hammaskaari pienempi kuin australopithecineillä. Kasvot ovat pystysuoremmat (vähemmän ulkonevat) kuin australopithecineilla tai H. habilisilla, ja niissä on suuret otsahartiat ja vähemmän ulkonevat poskiluut.

Hiukset

Tämä ilmeinen ero apinoiden ja ihmisten välillä jää usein kommentoimatta. Sitä on vaikea selittää.

Ihokarvat suojaavat ihoa haavoilta, puremilta, kuumuudelta, kylmältä ja UV-säteilyltä. Lisäksi sitä käytetään viestintävälineenä ja naamiointina.

Ensimmäinen Homo-suvun jäsen, joka oli karvaton, oli Homo erectus, joka syntyi noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Kehon lämmön haihduttaminen on edelleen laajimmin hyväksytty evolutiivinen selitys karvoituksen häviämiselle Homo-suvun varhaisilta jäseniltä. Karvoituksen väheneminen ja hikirauhasten lisääntyminen helpottivat heidän kehonsa viilenemistä. Ihmisen esi-isät siirtyivät varjoisista metsistä avoimeen savanniin. Tämä ympäristön muutos johti ruokavalion muutokseen, joka muuttui suurelta osin kasvissyönnistä metsästykseen. Riistan metsästys savannilla lisäsi myös tarvetta kehon lämmön säätelyyn.

Antropologi ja paleobiologi Nina Jablonski uskoo, että kyky hikoilemalla menettää ruumiinlämpöä mahdollisti aivojen dramaattisen laajentumisen. Aivot ovat ihmisen lämpötilaherkin elin. Turkiksen katoaminen vaikutti myös muihin sopeutumisiin. Joidenkin näistä muutoksista uskotaan olevan seurausta sukupuolisesta valinnasta. Valitsemalla enemmän karvattomia puolisoita ihminen nopeutti muutoksia, jotka olivat ensin luonnonvalinnan aikaansaamia. Sukupuolivalinta voi myös selittää sen, että ihmisen karvoitus on edelleen jäljellä häpyalueella ja kainaloissa, jotka ovat feromonien sijoituspaikkoja, kun taas karvoitus päässä suojasi edelleen auringolta. Ihmisillä oli karvattomuus, pystyasento ja suuri aivokapasiteetti 260 000-350 000 vuotta sitten.

Pituus ja sukupuolinen dimorfismi

Nämä varhaiset hominiinit olivat noin 1,79 m (5 ft 10 in), Vain 17 prosenttia nykyajan miespuolisista ihmisistä on pidempiä. He olivat hoikkia, ja heillä oli pitkät kädet ja jalat.

Urosten ja naaraiden välinen sukupuolinen dimorfismi oli hieman suurempi kuin nykyihmisellä, ja urokset olivat noin 25 prosenttia suurempia kuin naaraat. Richard Leakeyn ja Kamoya Kimeun vuonna 1984 Kenian Turkana-järven läheltä tekemä luurankolöytö KNM-WT 15000, "Turkana-poika" (Homo ergaster), on yksi täydellisimmistä löydetyistä hominidien luurangoista, ja se on vaikuttanut suuresti ihmisen fysiologisen evoluution tulkintaan.

Työkalut

Erectuksen tunnusomaisin työväline oli acheulealainen käsikirves, joka keksittiin ensimmäisen kerran 1,8 miljoonaa vuotta sitten (mya). Tämä käsikirves valmistettiin hakkaamalla sopivaa kiveä vasarakivellä. Myöhemmin neandertalilaiset käyttivät peuran sarvikuonon luusta valmistettua pehmeää vasaraa parempien työkalujen tekemiseen. Acheulean käsikirves kesti yli miljoona vuotta pääasiallisena työkaluna. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli lihan teurastus. Tämän tiedämme, koska eri käyttötarkoitukset jättävät käsikirveen pintoihin erilaista mikrokulumaa.

Jälkeläiset ja alalajit

Homo erectus on edelleen yksi Homo-suvun menestyneimmistä ja pitkäikäisimmistä lajeista. Sen katsotaan yleisesti synnyttäneen useita jälkeläislajeja ja alalajeja. Vanhin tunnettu muinaisihmisen yksilö löydettiin eteläisestä Afrikasta.

• Homo erectus:

Homo ergaster, Homo erectus pekinensis,

• Muut sukulaislajit:

Homo antecessor, Homo cepranensis, Homo floresiensis, Homo georgicus Homo heidelbergensis, Homo neanderthalensis, Homo rhodesiensis, Homo sapiens,

Yksittäiset fossiilit

Joitakin tärkeimpiä Homo erectus -fossiileja:

• Indonesia (Jaavan saari): Trinil 2 (holotyyppi), Sangiran-kokoelma, Sambungmachan-kokoelma, Ngandong-kokoelma.
• Kiina: Lantian (Gongwangling ja Chenjiawo), Yunxian, Zhoukoudian, Nanjing, Hexian.
• Intia: Narmada (taksonomisesta asemasta kiistellään!).
• Kenia: WT 15000 (Nariokotome), ER 3883, ER 3733.
• Tansania: OH 9
• Vietnam: Tham Khuyen, Hoa Binh.
• Georgian tasavalta: Dmanisi kokoelma
• Turkki: Kocabasin fossiili

Viimeaikainen tutkimus

Jaavalta 1930-luvulla löydetyt fossiiliset H. erectus -kallot on hiljattain ajoitettu uudelleen. Niissä on 12 kallonpäällistä (kallon yläosa) ja kaksi sääriluuta. Tuore tutkimus osoittaa, että H. erectus säilyi Jaavalla noin 100 000 vuotta sitten. Tutkimus antaa lopulliseksi iäksi 117 000-108 000 vuotta sitten. Tämä on paljon pidempi elinaika kuin missään muualla maailmassa, sikäli kuin tiedetään. Raportin mukaan tämä tarkoittaa, että H. erectus oli vielä olemassa, kun oma lajimme käveli [muualla] maapallolla. Jaava on saari, ja oletettavasti neandertalilaiset tai oma lajimme eivät olleet vielä löytäneet sitä. Jäännökset viittaavat siihen, että oma lajimme saapui Jaavalle vasta noin 39 000 vuotta sitten.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Australopithecus
• Ihmisen aikajana
• Elämän aikajana