Homo floresiensis

Discovery

Australialais-indonesialainen arkeologiryhmä löysi jäännökset Indonesian Floresin saarelta vuonna 2003. Arkeologi Mike Morwood ja kollegat etsivät todisteita H. sapiensin alkuperäisestä ihmisvaelluksesta Aasiasta Australiaan. He eivät odottaneet löytävänsä uutta lajia. He yllättyivät, kun he löysivät lähes täydellisen hominiinin luurangon.

Tämän jälkeen tehdyissä kaivauksissa löydettiin seitsemän muuta luurankoa, joiden alun perin arveltiin olevan peräisin 38 000-13 000 vuoden takaa. Kädenluu, jonka uskotaan kuuluvan H. floresiensikselle, ajoitettiin noin 74 000 vuoden ikäiseksi. Näytteet eivät ole fossiilisia, ja ne ovat "märän pyyhkäisypaperin kaltaisia", kun ne on paljastettu. Luiden oli annettava kuivua ennen kuin ne voitiin kaivaa esiin.

Laajemmat stratigrafiset ja kronologiset tutkimukset kuitenkin siirsivät viimeisimmät todisteet niiden olemassaolosta 50 000 vuoden taakse. Niiden luurankomateriaali on nyt ajoitettu 100 000-60 000 vuoden taakse. Luurangon jäänteiden ohella löydetyt kivityökalut olivat peräisin arkeologisista kerroksista 190 000-50 000 vuoden takaa.

Tutkijat toivovat löytävänsä säilynyttä mitokondrionaalista DNA:ta, jota he voivat verrata näytteisiin, jotka on saatu vastaavista Homo neanderthalensis ja H. sapiens -lajien fossiilittomista yksilöistä.

Tämä hominiini on merkittävä, koska sillä on pieni ruumis ja pienet aivot. Luolasta on löydetty myös paljon kivityökaluja. Työkalut ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää 1 metrin pituinen ihminen. Ne on ajoitettu 95 000-13 000 vuoden taakse. Ne on löydetty samasta arkeologisesta kerroksesta kuin sukupuuttoon kuolleeseen Stegodon-sukuun kuuluva norsu. Hobitti on saattanut metsästää tätä norsua. Norsu olisi ollut hyvin yleinen koko Aasiassa kvartäärikaudella. Muita saarella tuolloin eläneitä eläimiä olivat jättiläisrotat, komodolohikäärmeet ja vielä suuremmat liskolajit. Homo sapiens saapui alueelle noin 45 000 vuotta sitten.

Uusi laji vai ei?

Arkeologi Mike Morwood ja jäänteet löytäneet kollegansa sanovat uskovansa, että yksilöt kuuluvat uuteen lajiin, H. floresiensis, ihmislajimme Homo-sukuun. Löytäjät sanovat myös, että H. floresiensis on saattanut elää samaan aikaan kuin nykyihminen (Homo sapiens) Floresilla.

Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että kyseessä on uusi laji. Indonesialainen antropologi Teuku Jacob ehdotti, että LB1:n kallo olisi nykyihminen, jolla on mikrokefalia. Tämä on sairaus, joka aiheuttaa pään luiden kasvun pysähtymisen. Toisen tutkimuksen mukaan yksilöt ovat ehkä syntyneet ilman toimivaa kilpirauhasta, mikä aiheuttaisi hominiinien pienen koon myksedeema-nimisen häiriön vuoksi.

Kahdessa vuonna 2007 julkaistussa luita koskevassa tutkimuksessa kerrottiin molemmissa olevan todisteita, jotka tukevat H. floresiensiksen lajin asemaa. Tutkimus kolmesta käden luunpalasta (karpaaliluut) osoitti, että ne muistuttivat simpanssin tai varhaishominiinin, kuten australopithecuksen, karpaaliluuta. Ne olivat myös erilaisia kuin nykyihmisen luut. Käden, olkapään ja jalkojen luiden ja nivelten tutkimuksessa todettiin myös, että H. floresiensis muistutti enemmän varhaista ihmistä ja apinaa kuin nykyihmistä. Vuonna 2009 julkaistu kladistinen analyysi ja ruumiinkokoja vertaileva tutkimus antoivat lisätukea teorialle, jonka mukaan H. floresiensis ja Homo sapiens ovat erillisiä lajeja.

Luola Floresin saarella, josta yksilöt löydettiin.


Floresin saari Indonesiassa, punaisella korostettuna.

Extinction

Arkeologit uskovat, että laji on säilynyt Floresilla ainakin 12 000 vuotta sitten. Tämä tekee siitä pisimpään eläneen ei-modernin ihmisen. Se eli myös kauemmin kuin neandertalilaiset (H. neanderthalensis), jotka kuolivat sukupuuttoon noin 24 000 vuotta sitten.

Syvän naapurisalmen vuoksi Flores pysyi eristyksissä viimeisen jääkauden aikana. Tämän vuoksi H. floresiensiksen löytäjät uskovat, että lajin tai sen esi-isien on täytynyt saapua eristetylle saarelle vesikuljetuksen avulla noin 100 000 vuotta sitten (tai, jos kyseessä on H. erectus, noin miljoona vuotta sitten).

Paikallisen geologian mukaan Floresin tulivuorenpurkaus noin 12 000 vuotta sitten oli vastuussa H. floresiensiksen ja saarella eläneiden eläinten häviämisestä. Myös norsu Stegodon kuoli sukupuuttoon tuolloin.

Tarinoita myöhemmästä selviytymisestä

Paikalliset tarinat kertovat, että saarella asui pieni ihmisrotu. Ebu Gogot olivat pieniä, karvaisia, kielitaidottomia luola-asukkaita. Sanotaan, että he olivat siellä ensimmäisten portugalilaisten alusten saapuessa 1500-luvulla. Näiden olentojen väitetään olleen olemassa vielä 1800-luvun lopulla. Fossiileja työstävä paleontologi Gerd van den Bergh kertoi kuulleensa Ebu Gogosta kymmenen vuotta ennen fossiililöytöä. Läheiseltä Sumatran saarelta on raportoitu 1-1,5 metriä pitkästä humanoidista, Orang Pendekistä, joka saattaa olla sukua H. floresiensikselle.