Homo floresiensis (Floresin ihminen) — pienikokoinen ihmislaji, "hobitti"
Tutustu Homo floresiensikseen — Floresin ihmiseen eli "hobittiin": pienikokoinen ihmislaji, löydöt Indonesiasta, ainutlaatuinen luuranko ja aivokoon mysteeri.
Homo floresiensis ("Floresin ihminen", myös "hobitti") on todennäköinen laji Homo-suvussa, johon ihminen kuuluu.
Jäännökset löydettiin vuonna 2004 Floresin saarelta Indonesiasta. Löydettiin yhdeksän yksilön luurangon osia, mukaan lukien yksi täydellinen kallo (pää). H. floresiensiksen tärkeimmät ja ilmeisimmät tuntomerkit ovat sen pieni ruumis ja kallon sisällä olevan aivotilan pieni koko. Tämän vuoksi löytäjät ovat kutsuneet lajin jäseniä "hobiteiksi" J.R.R. Tolkienin suunnilleen samanpituisen fiktiivisen rodun mukaan.
Löytöpaikka ja ajoitus
Keskeinen löytöpaikka on Liang Bua -luola Floresin saarella. Kaivauksissa paljastuneista kerrostumista on saatu sekä luustojäänteitä että työkaluja. Nykyisten arvioiden mukaan H. floresiensis on elänyt viimeisimmillään kymmeniä tuhansia vuosia sitten; eri tutkimuksissa ajoituksiksi on esitetty suurpiirteisesti noin 100 000–50 000 vuotta sitten (ajoitukset vaihtelevat ja niitä on täydennetty useilla eri menetelmillä).
Ulkonäkö ja anatomia
- Pituus: aikuiset yksilöt olivat hyvin pienikokoisia, noin 1 metriin suuruusluokkaa.
- Aivot: kallon sisätila oli poikkeuksellisen pieni nykymuotoiseen ihmiseen verrattuna, aivokopan tilavuus on luokkaa 350–430 cm³ (nykyihmisellä ~1350 cm³).
- Luusto: luurangon mittasuhteet poikkeavat sekä nykyaikaisesta ihmisestä että monista muista Homo-lajeista: esimerkiksi ranteen ja jalkojen rakenteessa on piirteitä, jotka viittaavat erilaiseen liikkumiseen ja kehityshistoriaan.
Elintavat ja teknologia
Liang Buan kaivauksissa on löytynyt kivityökaluja, jotka liitetään usein H. floresiensis -yksilöihin. Työkalujen perusteella laji osasi käsitellä riistan lihaa ja muita materiaaleja. Arkeologinen aineisto viittaa siihen, että hobitit metsästivät ja käsittelivät pienempiä eläimiä, kuten pienikokoisia norsun sukulaisia (steogodoneita), ja käyttivät tulta ainakin paikallisesti.
Tulkinnat ja kiistat
H. floresiensiksen tulkinta on herättänyt paljon keskustelua. Päälinjat ovat:
- Erillinen laji: monet tutkijat pitävät löydettyjä yksilöitä erillisenä Homo-lajina, joka on kehittynyt eristyksissä ja mahdollisesti kokenut saarella esiintyvää island dwarfism-ilmiötä (saaridwarfismi), jonka seurauksena suuremmista esi-isistä on kehittynyt pienikokoisempia jälkeläisiä.
- Pathologinen nykyaikainen ihminen: osa tutkijoista on esittänyt, että luurangot voisivat edustaa pienikokoisia tai kehityshäiriöisiä nykyaikaisia ihmisiä (esim. mikrocefalia tai muu kehityshäiriö). Tätä näkemystä on kuitenkin kritisoitu, koska luuston kokonaisrakenne eroaa monin tavoin sellaisesta, mitä kyseiset sairaudet selittäisivät.
Lisätutkimukset — mukaan lukien luuston mittasuhteiden, hammasrakenneanalyysien ja kiviesineiden tutkimus — tukevat yleisesti ajatusta erillisestä lajista. Useat morfologiset piirteet poikkeavat sekä nykyihmisestä että tunnetuista sairausmalleista.
Sukupuutto ja merkitys
H. floresiensiksen sukupuuton syyt eivät ole täysin selviä. Mahdollisia tekijöitä ovat ympäristön muutokset, luonnonkatastrofit (esim. tulivuorenpurkaukset), kilpailu uusien Homo-suvun edustajien, kuten modernien ihmisten, kanssa tai näiden yhdistelmä. Lajin löytäminen on herättänyt laajaa kiinnostusta, koska se haastaa yksinkertaista käsitystä ihmisen evoluutiosta: sillä on pieni koko ja pieni aivokoko, mutta se valmisti työkaluja ja selviytyi pitkään eristyksessä.
Tärkeimmät seikat
- Pieni koko: yksilöt olivat selvästi pienempiä kuin nykyihminen.
- Aivokoko: huomattavasti pienempi kuin nykyihmisen, mutta lajin käyttäytyminen osoittaa teknisiä valmiuksia.
- Debatti: keskustelua on käyty siitä, onko kyseessä oma laji vai patologinen nykyaikainen ihminen; nykyinen tutkimus suosii lajina tulkitsemista.
- Arkeologinen merkitys: löytö laajentaa ymmärrystämme ihmisen monimuotoisuudesta ja sopeutumisesta eristyneisiin ympäristöihin.
H. floresiensis on yksi evoluutiobiologian ja paleontologian merkittävimmistä löydöistä 2000-luvulla, koska se osoittaa, että ihmisen sukupuussa on ollut odottamattomia sivuhaaroja, joiden elintapa ja morfologia poikkeavat selvästi nykyaikaisista ihmisistä.
Discovery
Australialais-indonesialainen arkeologiryhmä löysi jäännökset Indonesian Floresin saarelta vuonna 2003. Arkeologi Mike Morwood ja kollegat etsivät todisteita H. sapiensin alkuperäisestä ihmisvaelluksesta Aasiasta Australiaan. He eivät odottaneet löytävänsä uutta lajia. He yllättyivät, kun he löysivät lähes täydellisen hominiinin luurangon.
Tämän jälkeen tehdyissä kaivauksissa löydettiin seitsemän muuta luurankoa, joiden alun perin arveltiin olevan peräisin 38 000-13 000 vuoden takaa. Kädenluu, jonka uskotaan kuuluvan H. floresiensikselle, ajoitettiin noin 74 000 vuoden ikäiseksi. Näytteet eivät ole fossiilisia, ja ne ovat "märän pyyhkäisypaperin kaltaisia", kun ne on paljastettu. Luiden oli annettava kuivua ennen kuin ne voitiin kaivaa esiin.
Laajemmat stratigrafiset ja kronologiset tutkimukset kuitenkin siirsivät viimeisimmät todisteet niiden olemassaolosta 50 000 vuoden taakse. Niiden luurankomateriaali on nyt ajoitettu 100 000-60 000 vuoden taakse. Luurangon jäänteiden ohella löydetyt kivityökalut olivat peräisin arkeologisista kerroksista 190 000-50 000 vuoden takaa.
Tutkijat toivovat löytävänsä säilynyttä mitokondrionaalista DNA:ta, jota he voivat verrata näytteisiin, jotka on saatu vastaavista Homo neanderthalensis ja H. sapiens -lajien fossiilittomista yksilöistä.
Tämä hominiini on merkittävä, koska sillä on pieni ruumis ja pienet aivot. Luolasta on löydetty myös paljon kivityökaluja. Työkalut ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää 1 metrin pituinen ihminen. Ne on ajoitettu 95 000-13 000 vuoden taakse. Ne on löydetty samasta arkeologisesta kerroksesta kuin sukupuuttoon kuolleeseen Stegodon-sukuun kuuluva norsu. Hobitti on saattanut metsästää tätä norsua. Norsu olisi ollut hyvin yleinen koko Aasiassa kvartäärikaudella. Muita saarella tuolloin eläneitä eläimiä olivat jättiläisrotat, komodolohikäärmeet ja vielä suuremmat liskolajit. Homo sapiens saapui alueelle noin 45 000 vuotta sitten.
Uusi laji vai ei?
Arkeologi Mike Morwood ja jäänteet löytäneet kollegansa sanovat uskovansa, että yksilöt kuuluvat uuteen lajiin, H. floresiensis, ihmislajimme Homo-sukuun. Löytäjät sanovat myös, että H. floresiensis on saattanut elää samaan aikaan kuin nykyihminen (Homo sapiens) Floresilla.
Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että kyseessä on uusi laji. Indonesialainen antropologi Teuku Jacob ehdotti, että LB1:n kallo olisi nykyihminen, jolla on mikrokefalia. Tämä on sairaus, joka aiheuttaa pään luiden kasvun pysähtymisen. Toisen tutkimuksen mukaan yksilöt ovat ehkä syntyneet ilman toimivaa kilpirauhasta, mikä aiheuttaisi hominiinien pienen koon myksedeema-nimisen häiriön vuoksi.
Kahdessa vuonna 2007 julkaistussa luita koskevassa tutkimuksessa kerrottiin molemmissa olevan todisteita, jotka tukevat H. floresiensiksen lajin asemaa. Tutkimus kolmesta käden luunpalasta (karpaaliluut) osoitti, että ne muistuttivat simpanssin tai varhaishominiinin, kuten australopithecuksen, karpaaliluuta. Ne olivat myös erilaisia kuin nykyihmisen luut. Käden, olkapään ja jalkojen luiden ja nivelten tutkimuksessa todettiin myös, että H. floresiensis muistutti enemmän varhaista ihmistä ja apinaa kuin nykyihmistä. Vuonna 2009 julkaistu kladistinen analyysi ja ruumiinkokoja vertaileva tutkimus antoivat lisätukea teorialle, jonka mukaan H. floresiensis ja Homo sapiens ovat erillisiä lajeja.
Luola Floresin saarella, josta yksilöt löydettiin.
Floresin saari Indonesiassa, punaisella korostettuna.
Extinction
Arkeologit uskovat, että laji on säilynyt Floresilla ainakin 12 000 vuotta sitten. Tämä tekee siitä pisimpään eläneen ei-modernin ihmisen. Se eli myös kauemmin kuin neandertalilaiset (H. neanderthalensis), jotka kuolivat sukupuuttoon noin 24 000 vuotta sitten.
Syvän naapurisalmen vuoksi Flores pysyi eristyksissä viimeisen jääkauden aikana. Tämän vuoksi H. floresiensiksen löytäjät uskovat, että lajin tai sen esi-isien on täytynyt saapua eristetylle saarelle vesikuljetuksen avulla noin 100 000 vuotta sitten (tai, jos kyseessä on H. erectus, noin miljoona vuotta sitten).
Paikallisen geologian mukaan Floresin tulivuorenpurkaus noin 12 000 vuotta sitten oli vastuussa H. floresiensiksen ja saarella eläneiden eläinten häviämisestä. Myös norsu Stegodon kuoli sukupuuttoon tuolloin.
Tarinoita myöhemmästä selviytymisestä
Paikalliset tarinat kertovat, että saarella asui pieni ihmisrotu. Ebu Gogot olivat pieniä, karvaisia, kielitaidottomia luola-asukkaita. Sanotaan, että he olivat siellä ensimmäisten portugalilaisten alusten saapuessa 1500-luvulla. Näiden olentojen väitetään olleen olemassa vielä 1800-luvun lopulla. Fossiileja työstävä paleontologi Gerd van den Bergh kertoi kuulleensa Ebu Gogosta kymmenen vuotta ennen fossiililöytöä. Läheiseltä Sumatran saarelta on raportoitu 1-1,5 metriä pitkästä humanoidista, Orang Pendekistä, joka saattaa olla sukua H. floresiensikselle.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Homo floresiensis?
V: Homo floresiensis on todennäköinen laji Homo-suvussa, johon ihminen kuuluu.
K: Mistä Homo floresiensiksen jäännökset löydettiin?
V: Homo floresiensiksen jäännökset löydettiin Floresin saarelta Indonesiasta vuonna 2004.
K: Mitä osia Homo floresiensiksen luurangoista löydettiin?
V: Yhdeksän yksilön luurangon osia löydettiin, mukaan lukien yksi täydellinen kallo (pää).
K: Mitkä ovat Homo floresiensiksen tärkeimmät tuntomerkit?
V: Homo floresiensiksen tärkeimmät ja ilmeisimmät tuntomerkit ovat sen pieni ruumis ja aivojen pieni koko kallon sisällä.
K: Miksi Homo floresiensiksen löytäjät ovat kutsuneet lajin jäseniä "hobiteiksi"?
V: Homo floresiensiksen löytäjät ovat kutsuneet lajin jäseniä "hobiteiksi" J.R.R. Tolkienin suunnilleen samanpituisen fiktiivisen rodun mukaan.
K: Milloin Homo floresiensiksen jäännökset löydettiin?
V: Homo floresiensiksen jäännökset löydettiin vuonna 2004.
K: Kuinka monen yksilön jäännökset Homo floresiensiksestä löydettiin?
V: Homo floresiensiksestä löydettiin yhdeksän yksilön luurangon osia.
Etsiä