Humanismi – määritelmä, periaatteet ja ei-teistinen maailmankatsomus

Humanismi on filosofia tai tapa ajatella maailmaa. Humanismi on joukko eettisiä periaatteita tai ajatuksia siitä, miten ihmisten tulisi elää ja toimia. Ihmisiä, joilla on tällainen etiikka, kutsutaan humanisteiksi. Humanistit suosivat kriittistä ajattelua ja todisteita (rationalismi ja empirismi) dogmien tai taikauskon hyväksymisen sijaan.

Nykyaikana humanismi on lähellä maallistumista. Sillä tarkoitetaan ei-teististä elämänkatsomusta, jossa maailman ymmärtäminen perustuu uskonnollisten dogmien sijasta tieteeseen. Termi tuli laajalti tunnetuksi tiedemiesten toimesta 1900-luvun puolivälissä. Monet halusivat tunnustaa inhimilliset arvot, mutta ilman, että ne riippuvat uskonnosta arvojen pääasiallisena lähteenä.

Monien humanistien näkemyksiin kuuluu:

• Ihmiskeskeisyys ja ihmisarvon korostaminen: kaikkien ihmisten arvon ja oikeuksien tunnustaminen riippumatta uskonnosta, sukupuolesta, rodusta tai muista taustoista.
• Rationaalisuus ja tieteellinen ajattelu: ilmiöiden selittäminen ja uskomusten arvioiminen todistusten ja järkiperäisen argumentoinnin avulla.
• Sekularismi: julkisen elämän ja lain perustaminen uskonnollisten auktoriteettien sijaan; kirkon ja valtion erottaminen.
• Etiikka perustuen ihmisten tarpeisiin: moraalisten ratkaisujen etsiminen ihmisten hyvinvoinnin, empatian ja järjen kautta eikä yliluonnollisten käskyjen pohjalta.
• Yksilönvapaus ja vastuu: vapaus ajatella, ilmaista itseään ja tehdä valintoja yhdistettynä vastuun kantamiseen omista teoista.
• Oikeudenmukaisuus ja demokratia: luottamus ihmisten tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin ja julkiseen keskusteluun päätöksenteon perustana.
• Kulttuurin, taiteen ja koulutuksen arvostus: sivistyksen ja kriittisen ajattelun edistäminen koulutuksen, tieteen ja taiteen kautta.
• Globaali vastuu ja ympäristöetiikka: huoli luonnosta, tulevista sukupolvista ja kansainvälisestä solidaarisuudesta.

Historia lyhyesti

Humanismin juuria voidaan seurata antiikin Kreikan ja Rooman ajattelijoihin sekä renessanssin inhimilliseen orientaatioon, joka korosti kirjallisuutta, oppia ja yksilön arvoa. Moderni humanismi kehittyi 1800–1900-luvuilla filosofisen liberalismin, tieteen menestyksen ja sekularisoitumisen yhteydessä. Tunnettuja dokumentteja ovat muun muassa Humanist Manifesto -julistukset (ensimmäinen 1933) ja myöhemmät uudistukset, jotka muotoilivat sekulaarin humanismin periaatteita.

Järjestöjen tasolla kansainvälisiä yhteyksiä edistää esimerkiksi Humanists International (aik. International Humanist and Ethical Union), joka perustettiin 1952. Tunnettuja ajattelijoita ja vaikuttajia, joiden ajatuksilla on ollut merkitystä nykyaikaisessa humanismissa, ovat varhaisempina Erasmus ja John Stuart Mill sekä 1900-luvun ajattelijoista esimerkiksi Bertrand Russell, John Dewey ja Paul Kurtz.

Periaatteet ja arvot käytännössä

Humanismi painottaa, että hyvän elämän edellytykset löydetään inhimillisten tarpeiden ja yhteiskunnallisten olosuhteiden parantamisesta: terveydenhuollosta, koulutuksesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisesta lainsäädännöstä. Sen eettinen lähtökohta on usein sekulaarinen humanismi, jossa moraaliset päämäärät perustuvat muun muassa empatiaan, seurauksiin ja järkeilyyn.

Humanismi ja uskonto

Humanismi ei välttämättä ole yksiselitteisesti ateistinen. On olemassa ei-teistisiä (sekulaarisia) humanisteja, jotka eivät usko jumaliin, ja myös ihmisiä, jotka kutsuvat itseään humanisteiksi mutta tunnustavat uskonnollisen vakaumuksen (esim. uskonnollinen humanismi tai liberaali uskonnollisuus). Keskeistä humanismissa on kuitenkin se, että moraali ja arvojen perustelu eivät riipu uskonnoista vaan ihmisten välisestä järkeilystä ja kokemuksesta.

Käytännön vaikutukset

• Politiikassa humanismi ajaa usein uskonnon ja valtion erottelua, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja koulutuksen laatua.
• Yhteisöelämässä humanistit järjestävät seremonioita kuten ei-uskonnoillisia vihkimisiä, hautajaisia ja elämänjuhlia.
• Tutkimus- ja koulutuspolitiikassa humanismi tukee tieteellistä tutkimusta, kriittistä ajattelua ja oppilaan oikeutta muodostaa omat vakaumuksensa.

Kritiikki ja keskustelu

Humanismia kohtaan esitetään myös kritiikkiä. Yleisiä huomioita ovat esimerkiksi väitteet moraalisesta relativismista (eli että ilman jumalaa ei olisi objektiivista moraalia), humanismin länsimaalaisesta tai elitisestä luonteesta sekä sen kyvyttömyydestä vastata ihmisten hengellisiin tarpeisiin. Humanistit vastaavat näihin usein korostamalla, että eettiset päämäärät voivat perustua järkeen, tunteisiin ja inhimilliseen kokemukseen, ja että humanismi pyrkii inklusiivisuuteen ja käytännön hyvinvoinnin edistämiseen.

Yhteenveto

Humanismi on monipuolinen suuntaus, joka yhdistää ihmiskeskeisen arvomaailman, kriittisen ajattelun ja tieteellisen ymmärryksen. Se tarjoaa vaihtoehdon uskonnollisille selityksille moraalille ja maailman ymmärtämiselle ja näkyy sekä yksilöllisissä valinnoissa että yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Humanismin ytimessä ovat ihmisten hyvinvoinnin, vapauden ja vastuullisuuden edistäminen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on humanismi?

K: Mitä humanistit pitävät parempana kuin dogmien tai taikauskon hyväksymistä?

K: Keitä humanistit ovat?

K: Miten humanismi liittyy maallistumiseen?

K: Kuka teki termin "humanismi" laajalti tunnetuksi?

K: Miksi monet humanistit halusivat tunnustaa inhimilliset arvot?

Kysymys: Mitkä ovat joitakin humanistien yleisesti jakamia näkemyksiä?

Hae kirjaimella