Sekularismi (maallisuus): uskonnon ja valtion ero selitetty

Sekularismi selitetty: miksi uskonto erotetaan valtiosta, esimerkit eri maista ja vaikutukset lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan — selkeä opas maallisuudesta.

Sekularismi, jota kutsutaan myös maallisuudeksi, tarkoittaa periaatetta tai järjestelmää, jossa julkinen valta ja yhteiskunnan instituutiot pidetään erillään uskonnosta tai kirkollisesta vallasta. Tarkoituksena on, että valtion päätökset perustuvat yleiseen lainsäädäntöön ja yhteiskunnalliseen harkintaan eikä tietyn uskonnon oppeihin tai hengelliseen auktoriteettiin. Esimerkkinä tästä on hallitus, joka on monissa valtioissa uskonnosta riippumaton. Joissakin maissa, kuten Pakistanissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kreikassa, Iranissa tai Saudi-Arabiassa, on valtionuskonto. Tällöin hallitus noudattaa valtionuskontoa. Sen sijaan Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa on lakeja, joiden mukaan uskonnon ja hallituksen on pysyttävä erillään.

Mitä sekularismi käytännössä tarkoittaa?

Sekularismi voi näkyä monella tavalla:

• Valtion neutraalisuus: valtio ei suosisi tai asettaisi etusijalle mitään uskontoa.
• Uskonnonvapaus: yksilöllä on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa ilman pelkoa syrjinnästä tai pakottamisesta.
• Lain ja julkisen hallinnon riippumattomuus: lait, koulutus ja julkinen palvelu perustuvat maallisiin sääntöihin, ei kirkollisiin määräyksiin.

Eri mallit sekularismista

Sekularismi ei ole yksi muotti; erilaiset maat soveltavat sitä eri tavoin:

• Erittäin tiukka sekularismi (esim. Ranskan laïcité): julkinen tila pyritään pitämään mahdollisimman uskonnottomana; uskonnon merkkien käyttö julkisissa instituutioissa saatetaan rajoittaa.
• Maltillinen/huomioiva sekularismi: valtio on neutraali mutta voi sallia uskonnollisten yhteisöjen näkyvyyden ja tukea esimerkiksi uskonnollista opetusta tai palveluja tietyin ehdoin.
• Erillään mutta yhteistyössä: joissain maissa valtio ja kirkko ovat erillään juridisesti, mutta tekevät yhteistyötä sosiaali- tai koulutusalalla.

Lainsäädäntö ja perustuslaki

Useissa maissa sekularismi on kirjattu perustuslakiin tai peruslaillisiin periaatteisiin. Tällaiset säännökset voivat sisältää esimerkiksi kieltoja valtion uskonnollisesta suosimisesta (”establishment clause” Yhdysvalloissa) sekä takaavat uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kaikille. Sekularismi voi myös säädellä esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen verotusta, uskonnollisen opetuksen asemaa kouluissa ja julkisten virkamiesten menettelyä uskonilmaisuissa.

Käytännön kysymykset ja kiistat

Sekularismiin liittyy monia käytännön kysymyksiä, joista syntyy poliittista keskustelua:

• Uskonnolliset symbolit julkisilla paikoilla: esimerkiksi päähineet, ristit tai muut tunnukset kouluissa ja virastoissa.
• Uskonnollinen opetus: miten kouluissa opetetaan uskontoa ja milloin pyritään tarjoamaan maallista vaihtoehtoa.
• Uskonnollinen järjestäytyminen ja rahoitus: miten uskonnollisia yhdistyksiä tuetaan tai verotetaan.
• Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen oikeudet: sekularismi voi suojella vähemmistöjä uskonnolliselta syrjinnältä, mutta jotkut kokevat sen myös marginalisoivan uskonnollista identiteettiä julkisessa elämässä.

Sekularismin hyödyt ja kritiikki

Sekularismin kannattajat korostavat, että se:

• turvaa yksilön uskonnonvapauden ja estää uskonnollisen pakottamisen;
• edistää lakien ja päätösten tasa-arvoisuutta ja universaalisuutta;
• vähentää uskonnollisten konflikttien vaikutusta julkiseen päätöksentekoon.

Kriitikot puolestaan sanovat, että sekularismi voi:

• poissulkea uskonnon näkyvyyden julkisesta elämästä ja heikentää uskonnollisten yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia;
• tulkkautua eri tavoin eri ryhmille, jolloin käytännössä saavutetun neutraaliuden taso vaihtelee;
• aiheuttaa jännitteitä monikulttuurisissa yhteiskunnissa, joissa uskonnolla on vahva rooli identiteetissä.

Teokratia

Teokratiassa uskonnon johtajat tai papisto käyttävät suoraan valtaa tai määräävät valtion politiikasta. Esimerkiksi Irania pidetään usein teokratisena valtiona, jossa uskonnollisilla auktoriteeteilla on merkittävä poliittinen rooli. Teokratia eroaa sekularismista sikäli, että siinä uskonnollinen laki ja opit voivat olla suoraan valtion lakien perustana.

Yhteenvetona: sekularismi pyrkii varmistamaan, että julkinen päätöksenteko perustuu laillisiin ja yhteiskunnallisiin perusteisiin ilman yhden uskonnon pakottavaa vaikutusta. Käytännössä sekularismi on monimuotoinen käsite, jonka toteutus vaihtelee maittain ja kulttuureittain.

Hae kirjaimella