Jos on suomen kielessä alisteinen konjunktio eli ehtosana: se ilmaisee ehdon tai riippuvuussuhteen, jossa jokin asia tapahtuu tai on totta vain tietyn ehdon täyttyessä. Käytännössä jos-lause sitoo toisen lauseen (ehto­lauseen) päälauseseen ja kertoo, milloin päälausessa kuvattu asia pätee.

Käyttö ja esimerkit

Jos-lauseita voi käyttää monin tavoin. Yleisimpiä ovat:

  • todelliset tai mahdolliset ehdot: Jos sataa, emme mene ulos.
  • epätodelliset (kontrafaktuaaliset) ehdot: Jos minulla olisi aikaa, matkustaisin enemmän.
  • menneisyyden ehdot, jotka eivät toteutuneet: Jos olisit soittanut, olisin tullut.

Esimerkkejä arkipuheesta:

  • Voimme sanoa tätä todeksi, jos siitä on todisteita.
  • Leikimme ulkona, jos ei sada.
  • Jos ehdit, soita myöhemmin.

Kun ehto on varma tai toistuva, voidaan suomen kielessä joskus käyttää myös konjunktiota kun (Kun sataa, kasvit saavat vettä.), mutta jos korostaa usein epävarmuutta tai riippuvuutta.

Muuta huomioitavaa:

  • Sijajärjestys ja pilkut: jos ehto on lauseen alussa, lauseeseen tulee yleensä pilkku ehdon jälkeen: Jos ei sada, lähdemme kävelylle. Jos ehto on perässä, pilkku tulee yleensä ennen sitä: Lähdemme kävelylle, jos ei sada.
  • Myönteisissä mahdollisuusehdoissa käytetään usein indikatiivia, epärealistisissa ehdotuksissa konditionaalia: Jos olisin rikas, ostaisin talon.
  • Negatiivinen muoto ilmaistaan yleensä jos ei tai ellei: Emme lähde, ellei sää parane.

Jos - on Rudyard Kiplingin kirjoittama runo. Se ilmestyi Kiplingin kirjan Palkkiot ja keijut luvussa Brother Square Toes. BBC:n mielipidekyselyssä vuonna 1995 se äänestettiin Britannian suosikkirunoksi. Se on kiistatta Kiplingin tunnetuin runo.

Runoa pidetään yleisesti neuvojen ja ohjeiden sarjana, joka kuvaa esimerkiksi itsehillintää, rohkeutta ja vastuuntuntoa. Sitä on tulkittu usein isällisenä ohjeena Kiplingin lapselle (esimerkiksi pojalleen Johnille) ja laajemmin elämänohjeistuksena, joka korostaa stoalaista malttia ja moraalista itsensä hallintaa. Runon kieli ja opetukset ovat olleet suosittuja kouluissa, seremonioissa ja antologioissa, ja sen lyhyet, kiteytyneet lauseet tekevät siitä helposti lainattavan ja muistettavan.

Jos haluat lukea runon itse tai tutkia sen käännöksiä ja tulkintoja, teoksen julkaisuajankohta ja historiallinen tausta tarjoavat kiinnostavan kontekstin: runon ilmestymisestä lähtien se on ollut laajalti kommentoitu ja käännetty monille kielille, ja sen suosio jatkuu edelleen.