Keski-Afrikan tasavalta (ransk: République centrafricaine, lausutaan [ʁepyblik sɑ̃tʁafʁikɛn], tai Centrafrique [sɑ̃tʀafʀik]; Sango Ködörösêse tî Bêafrîka), on sisämaavaltio Keski-Afrikassa. Se on enimmäkseen tasanko eli korkea, tasainen maa-alue noin 941 metriä merenpinnan yläpuolella. Keski-Afrikan tasavallan pinta-ala on noin 620 000 neliökilometriä, ja sen arvioitu väkiluku oli noin 4,4 miljoonaa vuonna 2008. Nykyarvioiden mukaan väkiluku on 2020-luvulla noussut yhtä korkeintaan noin 5 miljoonaan asukkaaseen. Bangui on maan pääkaupunki.


 

Sijainti ja rajanaapurit

Keski-Afrikan tasavalta sijaitsee Afrikan keskiosassa ja on saarivaltioihin verrattuna sisämaavaltio. Se rajautuu:

  • luoteessa Kameruniin,
  • pohjoisessa Tšadiin,
  • koillisessa Sudaniin ja Etelä-Sudaniin (rajat osin epäselvät historiallisten konfliktien vuoksi),
  • etelässä Kongon demokraattiseen tasavaltaan (DR Kongoon),
  • lännessä Kongon tasavaltaan (Republik of the Congo).

Maantiede ja luonto

Maa jakaantuu karkeasti kolmeen vyöhykkeeseen: pohjoisen savannit ja puoliaavikot, keskiosien viljavat tasangot ja etelän kosteammat sademetsäalueet. Keskeisiä jokia ovat Ubangi ja hänen sivujokinsa, jotka kuuluvat Kongonjoen valuma-alueeseen. Suuri osa maasta on metsätalous- ja luonnonvarojen aluetta; maisema on enimmäkseen tasaista tai loivasti kumpuilevaa.

Ilmasto

Ilmasto on tropiikkia, ja sää vaihtelee vyöhykkeittäin. Etelässä vallitsee trooppinen sademetsäilmasto, ja siellä on selvästi ilmeinen sadekausi. Keskiosissa ja pohjoisessa esiintyy selkeä kuiva ja sadekausi — kuiva kausi on yleensä marraskuusta helmikuuhun ja sadekausi keväästä myöhäissyksyyn. Lämpötilat ovat koko vuoden ajan korkeita, mutta yöajat voivat olla viileämpiä korkeammilla alueilla.

Väestö, kielet ja uskonnot

  • Kielet: virallisia kieliä ovat ranska ja Sango; Sango toimii laajasti lingua francana arkipäivässä.
  • Väestö: väestö koostuu monista etnisistä ryhmistä, kuten Banda-, Gbaya- ja Mandjia- kansoista sekä lukuisista muista heimoyhteisöistä. Väestötiheys on alhainen, noin 7–8 asukasta neliökilometrillä riippuen väestöarviosta.
  • Uskonto: uskonnollinen kenttä on monimuotoinen; kristinusko, perinteiset uskonnot ja Islam ovat yleisimpiä.

Hallinto ja aluejako

Maa itsessään on jaettu useisiin hallinnollisiin yksiköihin: useimmat järjestelmät tuntevat prefektuurit (noin 14) ja pääkaupunki Bangui on erityisalue tai itsenäinen yhteisö. Hallinto on historiansa aikana muuttunut usein poliittisten kriisien seurauksena, mikä heijastuu paikallisten instituutioiden vakauteen ja palveluiden toimivuuteen.

Talous ja luonnonvarat

Talous perustuu pääosin maatalouteen, metsätalouteen ja kaivostoimintaan. Pääasiallisia vientituotteita ovat:

  • timantit ja muut jalokivet (usein pienimuotoista, paikallistason louhintaa),
  • puutavara ja metsätuotteet,
  • maataloustuotteet kuten maniokki, maissi, pähkinät ja kahvi.

Maassa on myös luonnonvaroja kuten kultaa, uraania ja mahdollisia öljyesiintymiä, mutta hyödyntäminen on usein rajoittunutta heikon infrastruktuurin ja poliittisen epävakauden vuoksi. Käytettävä valuutta on Keski-Afrikan CFA-frangi.

Historia lyhyesti

Alueella on ollut useita kansallisia ja paikallisia valtioita ennen eurooppalaista siirtomaavaltaa. Nykyisen valtion perusta juontaa siirtomaa-aikaan: Keski-Afrikan tasavalta itsenäistyi Ranskasta 13. elokuuta 1960. Sen jälkeen maa on kokenut toistuvia hallinnollisia ja aseellisia kriisejä, mukaan lukien aseelliset konfliktit 2000-luvulla sekä laajamittainen sisällissota, joka vaikutti voimakkaasti yhteiskuntaan, talouteen ja humanitaariseen tilanteeseen.

Bangui — pääkaupunki

Bangui sijaitsee Ubangi-joen rannalla ja on sekä hallinnollinen että taloudellinen keskus. Se on maan suurin kaupunki, ja siellä sijaitsevat keskeiset valtion virastot, kansainväliset järjestöt sekä tärkeät markkina- ja kuljetuspisteet. Bangui toimii myös porttina ulkomaankauppaan, sillä Ubangi-joki yhdistää sen Kongon jokiväylään.

Haasteet ja kehitys

Keski-Afrikan tasavallalla on useita kehitystä hidastavia haasteita: jatkuva poliittinen epävakaus, heikko infrastruktuuri, rajallinen terveys- ja koulutuspalveluiden saatavuus sekä laaja köyhyys. Kansainvälinen apu ja rauhantukitoimet ovat olleet merkittävässä roolissa humanitaaristen ongelmien lieventämisessä ja kehitysohjelmien tukemisessa. Pitkän aikavälin vakauttaminen edellyttää poliittista sovittelua, paikallisten instituutioiden vahvistamista ja investointeja peruspalveluihin.

Lisätietoja saa virallisista tilastoista ja kansainvälisistä lähteistä, jotka päivittävät väestö- ja taloustietoja säännöllisesti.