Kuulustelu

Kuulustelukysymykset

Kuulustelu voi usein alkaa useilla suljetuilla kysymyksillä. Esimerkkejä ovat: "Onko sinulla mukava olo" tai "haluaisitko savukkeen"? Tarkoituksena on, että haastattelija hallitsee keskustelua ja rauhoittaa kuulusteltavaa. Annetaan hänen ajatella, ettei hän ole missään pulassa.

Seuraavaksi voidaan esittää kertovia kysymyksiä, joilla selvitetään, mitä henkilö tietää jostakin aiheesta. Seuraavaksi kuulustelija voi esittää suoria kysymyksiä. Koko haastattelun ajan kuulustelijat voivat esittää "ristikkäiskysymyksiä". Nämä ovat samoja kysymyksiä, jotka esitetään eri tavoin ja eri aikoina haastattelun aikana, jotta nähdään, vastaako kuulusteltava niihin joka kerta samalla tavalla.

Reid-tekniikka

Poliisin kuulustelijoille 1970-luvulta lähtien opetettua menetelmää kutsutaan Reid-tekniikaksi. Se on nimetty sen 1940-luvulla kehittäneen Chicagon poliisin mukaan. Sitä käytetään laajalti Pohjois-Amerikassa, koska sillä saadaan tunnustuksia, joskus vääriä tunnustuksia. Se perustuu vanhentuneeseen psykologiaan, jossa väitetään, että jos henkilö osoittaa stressiä, hän valehtelee. Valitettavasti useimmat ihmiset osoittavat stressiä, kun he ovat stressaavissa olosuhteissa. Epäiltyjä kuulustellaan, usein poliisiryhmien toimesta. Poliisiprosessisarjoissa nähty hyvä poliisi/paha poliisi -rutiini on esimerkki Reid-tekniikasta. Poliisi käyttää tätä menetelmää saadakseen epäillyn vakuuttuneeksi siitä, että rikoksen tunnustaminen (riippumatta siitä, onko epäilty syyllinen vai ei) on epäillyn kannalta paras tapa selvitä. Tällä tavoin on saatu aikaan monia vääriä tunnustuksia, jotka ovat johtaneet vääriin vankeusrangaistuksiin.

Epävirallinen kuulustelu

Poliisi voi pysäyttää ja kuulustella henkilöä milloin tahansa. Hänen ei tarvitse antaa Miranda-varoitusta ennen epävirallista kuulustelua tai pidätystä. Tällä tavoin saatuja tietoja ei kuitenkaan voida käyttää oikeudenkäynnissä henkilöä vastaan. Mirandan mukaan henkilön on saatava tietää oikeutensa ennen kuulustelua poliisin huostassa. Jos henkilö kysyy poliisilta, voiko hän lähteä, hän ei ole pidätettynä. Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joista poliisi ei saa valehdella. Kuulustelujen aikana poliisi voi käyttää temppuja, valheita tai muita petoksen muotoja saadakseen epäillyltä tunnustuksen.

PEACE-menetelmä

Melko uutta tekniikkaa käytetään muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. PEACE on lyhenne sanoista Preparation and Planning, Engage and Explain, Account, Closure and Evaluate. Sitä pidetään eettisempänä poliisikuulustelumallina. Sen tarkoituksena on ehkäistä virheellisiä tuomioita poistamalla kaikki pakottaminen tai harhaanjohtavat menetelmät. Kun sitä testattiin Englannissa ja Walesissa, se johti samaan tuomioiden prosenttiosuuteen kuin vanhemmat menetelmät. Peace on enemmänkin journalistinen lähestymistapa. Siinä oletetaan, että valehtelijan on yhä vaikeampi pitää kaikki valheet johdonmukaisina ja että hän lopulta murtuu ja tunnustaa.

Kolmas aste

Historiallinen tapa saada tunnustuksia on niin sanotun kolmannen asteen menetelmän soveltaminen. Siinä epäiltyä kohdellaan raa'asti ja häntä pidetään hereillä pitkiä aikoja ilman ruokaa tai vettä. Hakkaamista ja uhkailua käytettiin. Usein epäilty tunnusti lopettaakseen pahoinpitelyn. Epäilty pakotettiin sitten allekirjoittamaan paperi, jossa sanottiin, ettei häntä peloteltu tai pakotettu antamaan lausuntoa. Vuonna 1937 oikeus hylkäsi tunnustuksen, kun se ei ollut annettu vapaaehtoisesti, vaan syytetty oli ripustettu puuhun ja häntä oli ruoskittu, kunnes hän tunnusti.

Kidutus

Vaikka kidutus on vakava rikkomus useimpia kansainvälisiä sopimuksia vastaan, jotkut poliisi-, sotilas- ja tiedustelupalvelut käyttävät edelleen kidutusta. Kidutus on kielletty kansainvälisessä oikeudessa, mutta sitä käytetään edelleen. Vuonna 2014 senaatin tiedustelukomitea totesi, että keskustiedustelupalvelu kidutti terroriepäiltyjä.