Miranda vastaan Arizona

Namesake

Poliisit pidättivät Ernesto Mirandan 13. maaliskuuta 1963 Phoenixissa, Arizonassa. Miranda kysyi, miksi hänet pidätettiin, mutta ei saanut vastausta. Pidätyshetkellä häntä ei syytetty mistään rikoksesta. Kymmenen päivää aiemmin 18-vuotias tyttö väitti joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kun hän puhui poliisille, hänen tarinansa muuttui useita kertoja. Muutamaa päivää myöhemmin hän oli lähdössä töistä ja näki epäilyttävän auton, jonka hän arveli olevan sama kuin se, jota hänen pahoinpitelyssään käytettiin. Osittainen rekisterikilpi johti poliisin pidättämään ja kuulustelemaan Mirandaa. Tyttö ei pystynyt tunnistamaan hyökkääjäänsä tunnistustilanteessa, mutta piti häntä Mirandan näköisenä. Mirandan kuulustelun aikana poliisi kertoi epäillylle, että hän epäonnistui tunnistuksessa. Tuntikausia kestäneen kuulustelun jälkeen Miranda allekirjoitti lopulta tunnustuksen. Poliisi sai Mirandan tunnustamaan myös kaksi muuta sieppaus- ja ryöstötapausta, mikä "puhdisti" kaksi muuta tapausta.

Miranda v. Arizona

Ernesto Mirandan tapausta ja kolmea muuta vastaavaa tapausta käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa. Kaikilla neljällä syytetyllä ei ollut asianajajia läsnä, kun heitä kuulusteltiin. Päällikkötuomari Earl Warren ilmoitti päätöksestä 13. kesäkuuta 1966. Koska siinä tehtiin tärkeitä muutoksia, hän luki koko kuusikymmentä sivua. Neljä tuomaria oli eri mieltä päätöksestä. Heidän perustelunsa oli, että kaikki syytetyt tunnustivat. Heidän mielestään asianajajien salliminen kuulusteluissa estäisi useimpia epäiltyjä tunnustamasta.

Tämän seurauksena Ernesto Mirandan ensimmäinen tuomio kumottiin, mutta hän joutui toiseen oikeudenkäyntiin seksuaalisen väkivallan ja kidnappauksen vuoksi vuonna 1967. Hänen tunnustustaan ei voitu käyttää häntä vastaan, mutta syyttäjä sai Mirandan tyttöystävän todistamaan, että Miranda kertoi hänelle tehneensä sen. Hän sanoi, että se tapahtui kolme päivää hänen poliisitunnustuksensa jälkeen. Hänet todettiin syylliseksi ja sai jälleen saman tuomion.

Tyypillinen Miranda-varoitus

Yhdysvalloissa on noin 17 000 poliisilaitosta. Ne käyttävät satoja eri versioita Miranda-varoituksesta. Ne vaihtelevat muutamasta sanasta yli 400 sanaan. Yksi syy on se, että monet kuuluvat haavoittuviin ryhmiin, jotka eivät aina ymmärrä kirjallisia tai suullisia Miranda-varoituksia. Tällaisia ovat esimerkiksi kuurot, englantia huonosti puhuvat tai lukevat henkilöt, nuoret, mielisairaat ja kehitysvammaiset. Tuomioistuimet eivät ole suojelleet näiden ryhmien oikeuksia, jotka eivät ehkä ole ymmärtäneet Miranda-oikeuksiaan.

Muut maat

Miranda-varoitusten tapaan myös muissa maissa on kirjallisia oikeuksia, jotka annetaan epäillyille ennen kuin poliisi aloittaa kuulustelun. Niillä on menettelyt, joilla varmistetaan, että tunnustus on pätevä niiden oikeusjärjestelmissä. Esimerkiksi Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjassa määrätään, että pidätetyllä on tietyt oikeudet. Niitä ovat oikeus saada viipymättä tietää, miksi hänet on pidätetty, oikeus saada oikeudellinen neuvonantaja ja oikeus habeas corpus -oikeuteen (tai oikeus vapautua pidätyksestä).