Miranda v. Arizona, 384 U.S. 436 (1966), oli Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden käänteentekevä päätös. Tuomioistuin päätti, että poliisin huostassa olevalle epäillylle on ilmoitettava oikeudesta neuvotella asianajajan kanssa ennen kuulustelua ja sen aikana. Hänelle on ilmoitettava oikeudesta olla syyttämättä itseään. Lisäksi on varmistettava, että epäilty ymmärtää nämä oikeudet.

Miranda-varoitus (usein lyhennettynä "Miranda" tai "Mirandizing" epäillylle) on virallinen varoitus, jonka poliisin on Yhdysvalloissa annettava rikoksesta epäillylle. Se on annettava ennen kuulustelua Miranda-päätöksen mukaisesti. Sen tarkoituksena on varmistaa, että syytetty on tietoinen Yhdysvaltain perustuslain mukaisista oikeuksistaan. Myös siksi, että he tietävät, että he voivat vedota niihin milloin tahansa kuulustelun aikana.

Mitä Miranda-varoitus sisältää

  • Oikeus olla vaiti: epäillylle kerrotaan, että hänellä on oikeus olla vastaamatta kysymyksiin ja olla sanomatta mitään, mikä voisi käyttää häntä vastaan.
  • Oikeus asianajajaan: epäillylle ilmoitetaan oikeudesta saada oikeudellinen neuvonta ennen kuulustelua ja saada asianajaja paikalle kuulustelun ajaksi.
  • Oikeuden toteuttamisen järjestelyt: jos epäillyllä ei ole varaa asianajajaan, hänelle tulee nimetä julkinen puolustaja tai muuten järjestää oikeudellinen apu tutkimusten ajaksi.
  • Muistutus käytöstä oikeudessa: epäillylle kerrotaan, että kaikki annetut lausunnot voivat tulla esiin oikeudessa ja niitä voidaan käyttää todisteina.

Milloin varoitus on annettava

Miranda-varoitus on annettava ennen tutkintakuulustelua, kun henkilö on sekä poliisin huostassa (custody) että hänelle esitetään tiedusteluluonteisia kysymyksiä (interrogation). Pelkkä pidätys tai yleinen keskustelu ei aina edellytä Miranda-varoitusta; vaatimuksena on, että tilanne on sellainen, että henkilö ei vapaasti voi poistua ja poliisin kysymykset ovat suunnattu hankkimaan todistusaineistoa rikosta vastaan.

Vapaasta tahdosta luopuminen ja todisteiden kelpoisuus

Vapaasta tahdosta tehty, tietoinen ja älykäs (voluntary, knowing and intelligent) luopuminen oikeuksista voi sallia kuulustelun ja lausuntojen käytön oikeudessa. Jos varoitusta ei anneta tai luopuminen ei ole pätevä, epäillyn kuulustelun aikana antamat lausunnot voidaan usein sulkea pois syyttäjän pääasiallisesta näyttöaineistosta. Kuitenkin tietyissä tilanteissa epäillyn lausuntoja voidaan käyttää esimerkiksi todistajan aitouden kyseenalaistamiseen (impeachment).

Poikkeukset ja myöhemmät oikeustapaukset

  • Public safety -poikkeus: esimerkiksi New York v. Quarles (1984) antoi poliisille oikeuden toimia ilman Miranda-varoitusta, jos välittömästä vaarasta johtuva tiedonhankinta on tärkeämpää kuin varoituksen antaminen.
  • Rajoituksia ja täsmennyksiä: myöhemmissä päätöksissä korkein oikeus on tarkentanut, miten ja milloin oikeuksia pitää käyttää tai miten oikeuksista voi luopua. Esimerkiksi tuomioistuin on käsitellyt sitä, voidaanko passiivinen vaikeneminen riittää oikeuden vedäntöön.

Vaikutus ja kritiikki

Miranda-päätöksellä oli laaja vaikutus rikosoikeudelliseen prosessiin ja poliisikuulusteluihin Yhdysvalloissa. Se kasvatti epäiltyjen tietoisuutta perusoikeuksistaan ja asetti muodollisen vaatimuksen poliisille. Päätös on ollut myös kiistanalainen: kriitikot ovat väittäneet, että varoitukset vaikeuttavat rikosten selvittämistä ja heikentävät poliisien mahdollisuuksia saada tietoa. Kannattajat taas korostavat, että varoitukset suojelevat perustuslaillisia oikeuksia ja estävät pakotetun itsemääräämättömän todistamisen.

Kulttuurinen merkitys

Miranda-varoituksesta on tullut osa populaarikulttuuria: elokuvissa ja televisiosarjoissa kuullaan usein lause, joka alkaa "You have the right to..." — suomalaisessa kielenkäytössä varoituksen yleisenä käännöksenä käytetään esimerkiksi muotoa: "Sinulla on oikeus olla vaiti. Mikä tahansa, mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan oikeudessa. Sinulla on oikeus asianajajaan. Jos et voi itse hankkia asianajajaa, sinulle nimetään sellainen."

Laajempi konteksti

Vaikka Miranda on yhdysvaltalainen oikeustapaus, sen periaate — oikeus olla vaiti ja oikeus oikeudelliseen avustajaan — heijastaa laajempaa oikeudenmukaisuuden ja oikeusturvan ajatusta, joka löytyy monista muista oikeusjärjestelmistä. Eri maissa varoitusten sisältö ja muoto voivat poiketa, mutta perusajatus epäillyn suojaamisesta kuulusteluissa on kansainvälisestikin tunnustettu.