Intonaatio
Kielitieteessä intonaatio on äänenkorkeuden vaihtelua puhuttaessa, jota ei käytetä sanojen erottamiseen. (Vertaa sävy.) Intonaatio ja korostus ovat kaksi kielellisen prosodian pääelementtiä.
Kaikissa kielissä äänenkorkeutta käytetään semanttisesti eli intonaationa, esimerkiksi korostamiseen, yllätyksen tai ironian välittämiseen tai kysymyksen esittämiseen. Tonaaliset kielet, kuten kiina ja hausa, käyttävät äänenkorkeutta sanojen erottamiseen intonaation lisäksi.
Nouseva intonaatio tarkoittaa, että äänenkorkeus kasvaa ajan myötä; laskeva intonaatio tarkoittaa, että äänenkorkeus laskee ajan myötä. Laskeva intonaatio laskee ja sitten nousee, kun taas nouseva intonaatio nousee ja sitten laskee.
Klassinen esimerkki intonaatiosta on kysymys-lausuma-erottelu. Esimerkiksi koillisamerikkalaisessa englannissa, kuten hyvin monissa kielissä (Hirst & DiCristo, toim. 1998), on nouseva intonaatio kaikukysymyksille tai deklaratiivisille kysymyksille (He found it on the street? ) ja laskeva intonaatio wh-kysymyksille (Where did he find it? ) ja lausumille (He found it on the street. ). Kyllä- tai ei-kysymyksissä (Löysikö hän sen kadulta? ) on usein nouseva loppu, mutta ei aina. Joissakin kielissä, kuten chikasawissa ja kalaallisutissa, on päinvastainen kaava: nouseva lausumissa ja laskeva kysymyksissä.
Brittiläisen ja irlantilaisen englannin murteet vaihtelevat huomattavasti, ja monet väittämät nousevat Belfastin kaupungissa ja laskevat useimmissa kysymyksissä Leedsin kaupungissa.
Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa "globaali" nouseva ja laskeva intonaatio merkitään diagonaalisella nuolella, joka nousee vasemmalta oikealle [] ja laskee vasemmalta oikealle [↘]. Nämä voidaan kirjoittaa osana tavua tai erottaa toisistaan välilyönnillä, kun ne ovat laajempia:
Löysikö hän sen kadulta?
[ hiː ˈfaʊnd ɪt | ɒn ðə ˈˈˈstɹiːt ‖ ]
Tässä kadun nouseva ääni osoittaa, että kysymys riippuu tuosta sanasta, siitä, mistä hän löysi sen, ei siitä, löysikö hän sen.
Kyllä, hän löysi sen kadulta.
[↘ˈjɛs ‖ hi ˈfaʊnd ɪt | ɒn ðə ↘ˈstɹiːt ‖ ] ]
Miten sinä ikinä pääsit pakoon?
[ˈˈhaʊ dɪdjuː | ˈɛvɚ | ɨ↘ˈˈˈskeɪp ‖ ]
Kuten wh-kysymyksissä on tavallista, tässä tapauksessa kysymyssanan intonaatio nousee ja kysymyksen lopussa intonaatio laskee.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on intonaatio?
V: Intonointi on äänenkorkeuden vaihtelua puhuttaessa, jota ei käytetä sanojen erottamiseen.
K: Miten intonaatio eroaa sävystä?
V: Äänensävyä käytetään sanojen erottamiseen, kun taas intonaatiota ei käytetä.
K: Mitkä ovat kielellisen prosodian kaksi pääelementtiä?
V: Kielellisen prosodian kaksi pääelementtiä ovat intonaatio ja korostus.
K: Miten kielet käyttävät sävelkorkeutta semanttisesti?
V: Kielet käyttävät sävelkorkeutta semanttisesti korostamiseen, yllätyksen tai ironian välittämiseen tai kysymyksen esittämiseen.
K: Mitä nouseva intonaatio tarkoittaa?
V: Nouseva intonaatio tarkoittaa, että äänen korkeus kasvaa ajan myötä.
Laskeva intonaatio laskee ja sitten nousee, kun taas nouseva intonaatio nousee ja sitten laskee.
K: Miten kansainvälisissä foneettisissa aakkosissa voidaan ilmaista globaalisti nouseva ja laskeva intonaatio?
V: Globaalit nousevat ja laskevat intonaatiot voidaan merkitä diagonaalisella nuolella, joka nousee vasemmalta oikealle [] ja laskee vasemmalta oikealle [↘].
