Äännekieli
Äännekieli eli tonaalinen kieli on kieli, jossa sanat voivat konsonanttien ja vokaalien lisäksi erota toisistaan myös sävyjen (kuten sävelkorkeudet musiikissa) suhteen.
Monet aasialaiset kielet, kuten kiina, vietnam, thai ja punjabi, ovat sävykieliä. Useimmat kielet, mukaan lukien indoeurooppalaiset kielet, kuten englanti, eivät ole sävykieliä, mutta punjabi on poikkeus. Lisäksi monet afrikkalaiset kielet, kuten jorùbá, igbo, luganda, ewe ja zulu, käyttävät myös ääntämystä.
Joissakin kielissä sen sijaan äänenkorkeuden korostus on tärkeää. Sanan merkitys voi tällöin muuttua, jos eri tavua korostetaan. Esimerkkejä ovat muinaiskreikka, heprea, ruotsi, norja, serbokroatia, liettua ja eräät aasialaiset kielet, kuten japani. Äänenkorkeus korostus on kuitenkin eri asia kuin äänne.
Jotkin äänet saattavat kuulostaa samankaltaisilta ihmisille, jotka eivät puhu äänikieltä. Ne ovat näille ihmisille vaikein osa ääntämiskielen oppimista.
Esimerkki
Mandariinikiinan kielessä lauseessa ma ma ma ma ma (麻媽罵馬) on neljä eri sanaa. Jos numerot tunnistavat äänteet, ne voidaan kirjoittaa ma2 ma1 ma4 ma3, mikä tarkoittaa "hampun äiti nuhtelee hevosta". Joissakin romanisaatiotavoissa kukin äänne merkitään eri kirjoitusasulla; ma2 ma1 ma4 ma3 Pinyinissä kirjoitettaisiin ma mha mah maa Gwoyeu Romatzyhissa. Useimmissa käytetään numeroita tai aksenttimerkkejä (mā má mǎ mà pinyinissä). On olemassa kohta nimeltä Leijonasyöjä-runoilija kiviluolassa (施氏食獅史). Siinä on 92 merkkiä, jotka kaikki luetaan mandariinikiinaksi samalla tavalla ("shi"), mutta eri sävyillä.
Mandariinikiinan kielessä ei ole monta tavua: sanat "äiti", "hamppu", "hevonen", "kiroilla" ja sana, joka laitetaan lauseiden loppuun kysymykseksi, lausutaan kaikki "ma".
- "Äiti" on "ma", joka on korkea ja tasokas.
- "Hamppu" on "ma", joka alkaa matalalta ja päättyy korkealle.
- "Hevonen" on "ma", joka alkaa melko korkealta, laskee hyvin alas ja nousee sitten uudelleen.
- "Scold" on "ma", joka alkaa korkealta ja päättyy matalalta.
- Kysymyksen tekemiseksi lisätään loppuun "ma", mutta se pidetään hyvin pehmeänä ja lyhyenä ja suunnilleen samalla tasolla.
Mandariinikiinan kielessä on "ensimmäinen sävy", "toinen sävy", "kolmas sävy", "neljäs sävy" ja "neutraali sävy". Muissa kiinan murteissa on enemmän ääniä, joissakin jopa kaksitoista.
Äänimerkinnät
Vietnamin kielessä ja pinyinissä käytetään aksentteja latinalaisten aakkosten äänimerkkeinä. Kukin aksentti osoittaa tavun muuttuneen äänteen. Useimmilla tavuilla on vain yksi ääntämismerkintä, mutta tavun kirjaimia voidaan muuttaa muilla merkinnöillä. Tavallisesti tavut muodostavat yhden sanan tavuttomissa yhdyssanoissa.
Pinyinissä voi olla tyylieroja, koska sen tarkoituksena on auttaa länsimaalaisia. Toisaalta vietnamilaisella on kansallinen kirjoitusasu, joka noudattaa ja käyttää aina samaa tyyliä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on sävelkieli?
A: Sävelykieli on kieli, jossa sanat voivat konsonanttien ja vokaalien lisäksi erota toisistaan sävyjen (kuten sävelkorkeudet musiikissa) suhteen.
K: Mitä kieliä pidetään tonaalisina?
V: Kiinaa, vietnamia, thaita, laoa, hmongia, punjabia, sylhetiä, chittagoniaa, jorùbaa, igboa, lugandaa, eweä ja cherokeea pidetään kaikki tonaalisina kielinä.
Kysymys: Pidetäänkö indoeurooppalaisia kieliä, kuten englantia ja hindiä, tonaalisina kielinä?
V: Ei. Niitä ei pidetä sävykielinä, mutta niissä voidaan käyttää sävyä eri tavoin. Joissakin näistä kielistä on sen sijaan tärkeää äänenkorkeusaksentti.
K: Miten sanan merkitys muuttuu, jos eri tavua korostetaan?
V: Sanan merkitys voi muuttua, jos eri tavua korostetaan. Esimerkkejä tästä ovat muinaiskreikka, heprea, ruotsi, norja, serbokroaatti, liettua ja jotkut aasialaiset kielet, kuten japani ja korea.
K: Miten äänneaksentti eroaa sävyistä?
V: Aksentti eroaa sävyistä, koska jotkin sävyt voivat kuulostaa samanlaisilta ihmisille, jotka eivät puhu kieltä äidinkielenään. Tämän vuoksi ne ovat näille ihmisille vaikein osa kielen oppimista.
K: Voiko sävyjen oppimista jotenkin helpottaa muille kuin äidinkielenään puhuville?
V: Äänteiden oppiminen voi olla vaikeaa muille kuin äidinkielenään puhuville, mutta saatavilla on resursseja, jotka antavat vinkkejä siitä, miten äänteiden oppimista voidaan tehostaa, kuten kuunteluharjoituksia tai muistiinpanovälineiden käyttämistä, jotta voidaan muistaa tietyt äänteet tai kuviot, jotka liittyvät tiettyihin sanoihin tai lausekkeisiin opittavassa kielessä.
