Itihasa: hindulainen historia ja eeppiset tarinat Ramayana & Mahabharata

Itihasa — hindulainen historia ja eeppiset tarinat: syvä katsaus Ramayanaan ja Mahabharataan sekä niiden historialliset, uskonnolliset ja kulttuurivaikutukset.

Sanskritiksi Itihasa tarkoittaa kirjaimellisesti "näin se oli" tai yleisemmin historiaa. Hinduille Itihasa ei kuitenkaan ole pelkkää kronikkaa: se on uskonnollinen ja opettavainen kertomus menneistä tapahtumista, jotka sisältävät moraalisia, yhteiskunnallisia ja filosofisia opetuksia. Itihasat esiintyvät usein eeppisinä runoina ja niiden merkitys ulottuu sekä kirjalliselle että uskonnolliselle perinteelle. Keskeisiä itihasoja ovat Ramayana ja Mahabharata.

Itihasan käsite ja etymologia

Sanskritin sana itihaasa ei alun perin vastaa yksinomaan modernia käsitystä "historiasta". Perinteinen etymologia, jota on selostanut mm. Panini, tulkitsee iti–alkua tarkoittamaan "näin" tai "tietyllä tavalla tapahtunutta", ja haasa/-haasa liittyy kertomiseen. Tällöin Itihasa merkitsee kertomusta siitä, miten asiat todella tapahtuivat, mutta samalla myös tarinaa, josta ammennetaan toimintaohjeita elämään.

Arthashastra ja varhainen määrittely

Yksi varhaisista viittauksista Itihasaan löytyy hallintoteoriaa käsittelevästä teoksesta, Chanakyan (Kautilya) Arthashastrasta. Chanakya oli legendaarinen neuvonantaja, joka historian perinteessä liitetään Mauryan valtakunnan syntyyn; historiallisesti Mauryan valtakunta ajoittuu yleisesti noin 322–185 eaa. Arthashastra käyttää laajempaa kokonaiskäsitystä kirjallisuuden ja käytännön tiedon suhteesta. Teoksessa esiintyvässä luettelossa mainitaan muun muassa:

पुराणमितिव्रुत्तमाख्यायिकोदाहरणं धर्मशास्त्रं चेतीतिहासः

Tässä luettelossa Puraana (muinaiset kronikat), Itivrtta (historia), Akhyayika (kertomukset), Udaaharana (esimerkkitapaukset), Dharmashastra (lähtökohdat oikeamieliseen käyttäytymiseen) ja Arthashastra (valtion ja hallinnon tiede) ymmärretään osana laajempaa opetus- ja tietokokonaisuutta. Määritelmä korostaa sitä, että Itihasa voi kattaa sekä menneisyyden kuvauksen että ohjeet nykyiseen ja tulevaan politiikkaan ja moraaliin.

Kalhanan määritelmä ja Itihasan opettava tehtävä

Myöhempi keskiaikainen määrittely löytyy Kalhanan Rajatarangini-teoksesta (12. vuosisata), jossa Itihasaa kuvataan seuraavasti:

धर्मार्थ काममोक्षाणामुपदेश समान्वितं |
पुरावृत्तं कथायुत्तरूपमिति इतिहासं प्रचक्षते ||

Tämän runon suomennos on suunnilleen: "Historia on kertomus, joka sisältää opetusta dharmasta (velvollisuudesta), arthasta (aineellisesta hyvinvoinnista), kamasta (haluista) ja mokshasta (vapautumisesta). Se on muinaisista tapahtumista kertova kertomus, joka on järjestetty tarinalliseen muotoon ja jolla on opettavainen tavoite." Tämä korostaa Itihasan didaktista (opettavaa) luonnetta: menneisyyden kuvaus on myös moraalinen ja käytännöllinen ohje lukijalle.

Itihasan rakenne ja funktiot

• Kertovuus ja opetus: Itihasat ovat tarinoita sankareista, kuninkaista, jumalista ja kokonaisuuksista, jotka esittävät ihanteita, varoituksia ja moraalisia valintoja.
• Historiografinen ja perinnekeskeinen rooli: Ne tallentavat myyttejä, suvun sukupuita, sotia ja yhteiskunnallisia käytäntöjä, vaikka niiden tarkka kronologinen luotettavuus vaihtelee.
• Kulttuurinen ja uskonnollinen vaikutus: Itihasat muovaavat rituaaleja, festivaaleja, eettisiä normeja ja kansallista identiteettiä monissa intialaisissa yhteisöissä.
• Monikerroksisuus: Tärkeät eeppiset tekstit muodostuvat usein eri aikakausien kerrostumista: alkuperäiset runonlaadinnat laajenivat, muuttuivat ja saivat kommentaariperinteitä vuosisatojen kuluessa.

Keskeiset eeppiset teokset

Ramayana ja Mahabharata ovat itihasan päämuotoja ja ne eroavat toisistaan tyyliltään ja laajuudeltaan. Ramayana (perinteisesti Valmiki) kertoo prinsseistä Ramaan liittyvän tarinan, joka korostaa dharman noudattamista, lojaalisuutta ja henkisiä ihanteita. Mahabharata (perinteisesti Vyasa) on laaja eeppinen kertomus, joka sisältää filosofisia osioita kuten Bhagavad Gitan; se käsittelee vallan, velvollisuuden ja moraalisen valinnan monimutkaisuutta sodan ja perhesuhteiden kautta.

Itihasa ja purana — suhde ja erot

Itihasa usein sekoittuu puranoihin, mutta niillä on omat erityispiirteensä. Purana keskittyy enemmän kosmologiaan, jumalten tarinoihin, perintöihin ja rituaaliohjeisiin, kun taas Itihasa rakentuu suurempien historiallista kertomusta muistuttavien eeppisten tarinoiden ympärille. Kuitenkin molemmat perinteet jakavat tavoitteen: välittää oppeja dharmasta ja yhteisön elämänohjeista.

Merkitys nykypäivänä

Itihasat elävät edelleen aktiivisena osana kulttuuria: niitä luetaan, dramatisoidaan, tunnetaan temppeleissä ja koteihin levinneinä kertomuksina. Ne tarjoavat ikkunan muinaiseen ajatteluun ja käytäntöihin, mutta ne toimivat myös elävänä moraalisena ja identiteettiä rakentavana perinteenä nykyintialaisessa yhteiskunnassa.

Huom. Aiemmassa tekstissä mainittu väite Mauryan valtakunnan alkamisesta vuonna 1534 eaa. poikkeaa yleisestä historiallisen tutkimuksen konsensuksesta; useimmat tutkijat ajoittavat Mauryan valtakunnan noin 322–185 eaa. Chanakya/Kautilya ja hänen Arthashastra-teoksensa ovat kuitenkin keskeisiä lähteitä, joissa Itihasan kaltainen kirjallisuuden käsite liitetään valtionhallinnon, lain ja moraalin opettamiseen (ks. keskustelu: ( http://www.india-forum.com/forums/index.php?showtopic=2088 ) ).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä sana "Itihasa" tarkoittaa sanskritiksi?

K: Mitkä ovat kaksi hinduille tärkeää Itihasaa?

K: Mikä on Itiihaasan alkuperäinen merkitys?

K: Milloin kirjallisuudessa tehtiin yksi varhaisimmista viittauksista Itihaasaan?

K: Miten Kautilya määritteli Itihaasan?

Kysymys: Mikä on Kalhanan lainaus historiasta Rajataranginista?

Kysymys: Miten intialaisessa kielenkäytössä suhtaudutaan Kalhanaan?

Hae kirjaimella