Tämä on luettelo japanilaisiin uskomuksiin ja uskonnollisiin perinteisiin kuuluvista jumaluuksista. Monet näistä ovat peräisin shintolaisuudesta, kun taas toiset on tuotu maahan buddhalaisuuden tai taolaisuuden kautta ja "integroitu" japanilaiseen mytologiaan ja kansanperinteeseen.

 

Yleiskatsaus: jumalat, jumaluudet ja käsitteet

Japanin uskonnollinen maisema on monimuotoinen. Perinteisesti erotetaan kaksi pääryhmää:

  • Kami — shintolaisuudessa palvottavia jumaluuksia tai pyhiä voimia, jotka voivat olla luonnon ilmiöitä, esi-isiä, paikkoja tai abstrakteja käsitteitä.
  • Buddhalaiset jumaluudet — buddhalaisuuden tavat ja jumaluudet, kuten bodhisattvat ja nyorait (buddhat), joita palvotaan temppeleissä ja kotialttareilla.

Lisäksi Japanissa on vahva synkretismi (esim. shinbutsu shūgō), jossa shintolaiset ja buddhalaiset uskonnolliset elementit sekoittuvat, sekä vaikutteita kiinalaisesta taolaisuudesta ja muista uskonnoista. Myöhemmin, Meiji-kaudella, valtion ohjaama erottelu (shinbutsu bunri) pyrki erottamaan shinto ja buddhalaisuus toisistaan, mutta käytännöt ja uskomukset ovat jääneet monin paikoin yhteen sulautuneiksi.

Tunnetuimpia shintolaisia kami-jumaluuksia

  • Amaterasu — auringon jumalatar ja yksi keskeisimmistä shintofiguureista. Kansanperinteessä keisarillisen suvun esiäiti. Pääpyhäkkö: Ise Jingu.
  • Izanagi ja Izanami — luojapari, joka shintomyytin mukaan loi Japanin saaret ja monia jumaluuksia. Tarinoissa myös kuoleman ja puhdistuksen teemat.
  • Susanoo — meren ja myrskyjen jumala, Amaterasun veli, tunnettu sotaisista ja seikkailullisista tarinoistaan (esim. Yamata no Orochi -lohikärme).
  • Tsukuyomi — kuukautta edustava jumala, usein mainittu Amaterasun veljenä.
  • Inari — sadon, maatalouden, vaurauden ja liike-elämän suojelija; usein kuvataan kantojen ja kettujen (kitsune) kautta ulottuvana voimana. Inarin pyhäkköjä on laajalti ympäri Japania.
  • Hachiman — sodan ja suojelun jumala, usein kehittynyt sotilaiden suojelijaksi; suojeli myös buddhalaista instituutiota monissa yhteyksissä.
  • Tenjin (Sugawara no Michizane) — oppineisuuden ja kokeiden suojelija; historiallisesti deifioitu oppineen virkamiehen muistoksi.
  • Ebisu — kalastajien ja kaupankäynnin suojelija, yksi suositusta onnen jumalista.
  • Ōkuninushi — maanviljelyn, lääketieteen ja rakkauden jumala; liitetään usein Izumo-alueen mytologiaan.
  • Sarutahiko — tiejen ja ohjaamisen jumala, liittyy usein rituaaliseen opastukseen ja matkustajien suojeluun.

Tärkeitä buddhalaishenkisiä jumaluuksia ja bodhisattvoja

  • Kannon (Kanzeon / Kannon Bosatsu) — myötätunnon bodhisattva, erittäin suosittu sekä miehitettyinä että naisina kuvattu hahmo. Erilaisia muotoja ja nimiä eri koulukunnissa.
  • Jizō (Jizō Bosatsu) — lasten, kulkijoiden ja kuoleman jälkeen olevien sielujen suojelija; usein nähdään pieninä patsaina temppeleiden ja tien varsien äärellä.
  • Yakushi Nyorai — lääke- ja parantamisen buddha, jota pyydetään sairauden aikana.
  • Dainichi Nyorai — esoterisen buddhalaisuuden (esim. Shingon) keskeinen buddha, usein kosmisen valon ja totuuden ilmentymänä.
  • Fudō Myōō — vihaisen näköinen suojelija (vihaiset buddhat / myōōt), joka polttaa haluja ja suojelee dharmasta.
  • Bishamonten — sotaisiin tehtäviin ja oikeudenmukaisuuteen liitetty suojelija, yksi seitsemästä onnen jumalasta (Shichi Fukujin) buddhalais-kansanperinteisessä versiossa.
  • Benzaiten (Benten) — musiikin, taiteen ja veden jumalatar, hindu-buddhalainen johdannainen Saraswatista; yleinen erityisesti saarten ja vesien läheisyydessä.
  • Daikokuten, Ebisu, Fukurokuju, Jurōjin — osa seitsemän onnen jumalan joukkoa; osa näistä on peräisin kiinalaisista tai intialaisista traditioista ja tullutta taolaisuuden ja buddhalaisuuden kautta.

Synkretismi, historialliset muutokset ja paikalliset jumaluudet

Japanissa moni jumaluus on muuttunut ja saanut uusia merkityksiä aikojen kuluessa. Tunnettu ilmiö on honji suijaku -oppijärjestelmä, jossa buddhalaiset jumaluudet on tulkittu olevan "todellisia muotoja" (honji) ja shintolaiset kami-ilmentymiä (suijaku), tai päinvastoin. Tämä johti siihen, että temppeleissä ja pyhäköissä esiintyi yhteisiä rituaaleja ja kuvakultteja.

Meiji-kaudella (1800-luvun lopulla) valtion politiikka pyrki vahvistamaan shintolaisuutta kansallisuskontona ja erottamaan sen buddhalaisuudesta. Käytännössä monet paikalliset tavat ja jumaluudet jäivät elämään kansan uskonnollisessa elämässä. Paikalliset kamu (pienet paikkalaiset kami) ja esivanhempien henget ovat edelleen tärkeä osa kylien ja kotien uskonnollisuutta.

Rituaalit, alttarikäytännöt ja pyhäkkö-/temppelikulttuuri

  • Jinja — shintopyhäkkö, jossa suoritetaan rituaaleja, pidetään matsureita (kyläjuhlia) ja kunnioitetaan paikallisia kami-voimia.
  • Tera — buddhalaistemppeli, jossa harjoitetaan zazen-meditointia, sutra-laulua ja pyhien kuvien palvontaa.
  • Kamidana — kotialttari shintolaisille kami-rituaaleille; usein perheen suojelijoille ja paikallisille kami-jumalille omistettu.
  • Butsudan — kotitemppeli/budhalainen alttari, jossa palvotaan esi-isiä ja buddhalaisia hahmoja.
  • Juhlat kuten matsuri ja muut rituaalit yhdistävät usein uskonnollisen ja yhteisöllisen elämän: kulkueet, uhrilahjat, puhdistusrituaalit (mm. oharae) ja säännölliset palvontatilaisuudet.

Muita huomionarvoisia piirteitä

  • Monet jumalat ja jumaluudet ovat monimuotoisia: sama nimi voi viitata eri paikallisiin kultteihin tai eri tulkintoihin eri aikakausina.
  • Useat suojelijat ja jumalat ovat kulttuurisesti hybridejä, yhdistäen elementtejä intialaisesta, kiinalaisesta ja kansanuskonnollisesta perinteestä.
  • Historiallisesti myös ihmishahmot — esimerkiksi merkittävät virkamiehet, sotapäälliköt tai älykkäät opettajat — on voitu deifioida ja saada jumalallinen asema paikalliskultissa.

Tämä luettelo ei ole täydellinen, mutta kuvaa Japanin uskonnollisen kentän kirjon: paikallisista kami-olennoista maailmanluokan bodhisattvoihin ja buddhoihin. Jokaisen mainitun jumaluuden tarkempi kertomus, pyhäköt ja paikalliset muunnelmat ansaitsevat omat syvällisemmät kuvauksensa.