Mahābhārata (/məhɑːˈbɑːrətə/; sanskritiksi: महाभारतम्, Mahābhāratam, lausutaan [mɐɦaːˈbʱaːrɐt̪ɐm]) on toinen muinaisen Intian kahdesta suuresta sanskritin eepoksesta. Toinen on Rāmāyaṇa. Se kertoo kahden serkusryhmän välisistä kiistoista Kurukshetran sodassa. Se kertoo myös Kaurava- ja Pāṇḍava-ruhtinaiden ja heidän seuraajiensa kohtaloista.

Mahābhārata sisältää filosofista ja hartauttavaa materiaalia. Siinä käsitellään neljää "elämän päämäärää" eli puruṣārthaa (12.161). Mahābháratan tarinoihin kuuluvat Bhagavad Gita, tarina Damayantista, tarina Shakuntalasta, tarina Pururavasta ja Urvashista, tarina Savitrista ja Satyavanista, tarina Kachasta ja Devyanista sekä tarina Rishyasringasta. Siinä on myös lyhennetty versio Rāmāyaṇasta.

Mahābháratan sanotaan yleensä olevan Vyāsan kirjoittama. Suurin osa siitä on luultavasti koottu 3. vuosisadan eaa. ja 3. vuosisadan jKr. välisenä aikana. Sen vanhimmat osat eivät ole paljon vanhempia kuin noin 400 eaa. Teksti sai lopullisen muotonsa todennäköisesti Guptan kauden alussa (noin 4. vuosisadalla jKr.).

Mahābhárata on pisin tunnettu eeppinen runo. Sen on sanottu olevan "pisin koskaan kirjoitettu runo". Sen pisimmässä versiossa on yli 100 000 ślokaa eli yli 200 000 yksittäistä säkeistöriviä. Siinä on myös pitkiä proosan osia. Mahābhāratassa on yhteensä noin 1,8 miljoonaa sanaa. Se on noin kymmenkertainen Iliasiin ja Odysseiaan verrattuna, ja se on noin nelinkertainen Rāmāyaṇaan verrattuna. Mahābháratan merkitystä maailman sivilisaatiolle on verrattu Raamattuun, Koraaniin, Homeroksen teoksiin, kreikkalaiseen draamaan tai William Shakespearen teoksiin. Sitä kutsutaan joskus viidenneksi Vedaksi. Näissä jaksoissa käsitellään useita aiheita, kuten useita hindulaisuuden näkökohtia, hindumytologiaa, etiikkaa ja hindulaista elämäntapaa. Lisäksi on yhdeksästoista osio nimeltä Harivamsha. Bhagavadgita, Krishnan ja Arjunan välinen vuoropuhelu, on osa Mahabharataa.

Tietäjä Vyasa opetti tämän eepoksen pojalleen Sukalle ja hänen oppilailleen Vaisampayanalle ja muille. Kuningas Janamejaya, Parikshitin poika ja eepoksen sankareiden pojanpoika, suoritti suuren uhrin (yajna). Vaisampayana kertoi eepoksen uudelleen Janamejayalle Vyasan neuvosta. Myöhemmin toinen tietäjä Suta kertoi Mahabharatan uudelleen Vaisampayanan tavoin Janamejayalle, Saunakalle ja muille Saunakan suorittaman uhrin aikana Naimisaranyassa, joka on lähellä Sitapuria Uttar Pradeshissa.



 

Rakenne ja keskeinen sisältö

Mahābhārata muodostuu 18 pääosasta eli parvasta, joiden sisällä on lukuisia jaksoja, kertomuksia ja sivutarinoita. Nämä kattoavat sekä eeppisen pääjuonen että laajan kokoelman myyttejä, genealogioita, lakeja, runoutta ja filosofisia keskusteluja. Tunnetuimpia osia ovat esimerkiksi Bhīṣma-parva (jossa Bhagavad Gita esiintyy) ja Śānti-parva (jossa käydään laajasti etiikkaa ja hallintoa käsitteleviä keskusteluja).

Keskeiset henkilöhahmot ja tapahtumat

  • Pāṇḍavat: Viisi veljestä, keskeisinä Arjuna, Yudhiṣṭhira, Bhīma, Nakula ja Sahadeva.
  • Kauravat: Kaurava-klaanin jäsenet, joista Duryodhana on johtava antagonisti.
  • Draupadī: Pāṇḍavien yhteinen vaimo, jonka häpäisy korttipelissä on yksi sodan käynnistävistä syistä.
  • Krishna: Arjunan ystävä ja opas, jonka neuvot muodostavat Bhagavad Gitan ydinosan.

Pääjuoni seuraa korttipeliä, voitonmenetystä ja maanpakoon joutumista, jonka jälkeen seuraa valtava Kurukshetran taistelu, jossa sukulaissodat, liittoutumat ja henkilökohtaiset kohtalot määräävät monien hahmojen kulun.

Filosofia ja keskeiset teemat

Mahābhārata käsittelee syviä eettisiä ja filosofisia kysymyksiä. Pääteemoja ovat:

  • Dharma (velvollisuus ja oikea toiminta) ja sen monimutkaisuus eri tilanteissa;
  • Karma (tekojen ja seurausten laki);
  • Jooga, erityisesti karma-yoga, bhakti-yoga ja jnāna-yoga, jotka esitellään Bhagavad Gitassa;
  • Valta, hallinto, kuninkaallinen velvollisuus ja oikeudenmukaisuuden kysymykset;
  • Inhimillinen kärsimys, kohtalo ja henkilökohtainen vastuu.

Teksti ei anna yksiselitteisiä vastauksia vaan esittää erilaisia näkökulmia ja dilemmoja, mikä on yksi syy teoksen pitkäaikaiseen vaikutukseen ja tulkinnanvaraisuuteen.

Bhagavad Gita

Bhagavad Gita (suom. "Herra laulaa") on dialogi, jossa Krishnan neuvot auttavat taisteluun epäröivää Arjunaa. Gita esittelee ydinteemoina toiminnan ilman kiintymystä tuloksiin (karma-yoga), tehtävän ja vapautumisen suhteen (jnāna), sekä omistautumisen polun (bhakti). Gita on itsenäisesti laajalti kommentoitu ja on monille hindulaisille hengellisenä oppina keskeinen teos.

Koostaminen, ajoitus ja tekstihistoria

Kuten alkuperäisessä tekstissä mainitaan, Mahābhāratan eri osat syntyivät pitkän suullisen ja kirjallisen perinteen kautta. Tekstin aineksia on kerätty ja muokattu vuosisatojen kuluessa; vanhimpien osien ajoitus ulottuu todennäköisesti noin 400 eaa. jälkeen ja viimeinen suuri muokkaus tapahtui Guptakaudella noin 4. vuosisadalla jKr. Manuskripteissa esiintyy merkittäviä variaatioita, ja tutkijat käyttävät filologisia, arkeologisia ja kielitieteellisiä menetelmiä laadun ja ajoituksen arviointiin.

Käsikirjoitukset, käännökset ja tutkijat

Mahābhārata on levinnyt laajasti Intiassa ja sen ulkopuolella eri versiona. Englantia ja muita kieliä varten on olemassa useita käännöksiä ja kommentaareja. Suuret modernit tehtävät, kuten kriittinen editio, pyrkivät rekonstruktioon vertailemalla vanhoja käsikirjoituksia. Teos on ollut myös keskeinen aihe Itä- ja Etelä-Aasian kirjallisuudessa, taiteessa sekä kansanperinteissä.

Vaikutus ja merkitys

Mahābhārata on vaikuttanut syvästi intialaiseen kulttuuriin, uskonnolliseen ajatteluun, oikeuskäytäntöihin, taiteeseen, teatteriin, tanssiin ja populaarikulttuuriin. Sen henkilöhahmot ja kertomukset toimivat moraalisina esimerkeinä, varoituksina tai opetustarinaelementteinä. Teoksen filosofinen syvyys on tehnyt siitä myös yliuskonnollisen resurssin, jota lukevat ja kommentoivat sekä hindulaiset uskonnolliset oppineet että maailmanlaajuiset tutkijat.

Merkittävät sivutekstit

Harivamsha mainitaan usein erillisenä mutta läheisesti yhteydessä oleva osana, joka täydentää Mahābhāratan kertomusta erityisesti Krishnan ja Kṛṣṇa-suvun tarinoilla. Teoksessa on myös lukuisia muita tarinoita ja genealogisia jaksoja, jotka laajentavat eeppistä maailmaa.

Yhteenveto

Mahābhārata ei ole vain eeppinen kertomus sodasta ja suvusta, vaan kokonainen tietovaranto, joka kattaa mytologian, etiikan, lakia ja hallintoa koskevat pohdinnat sekä syvälliset filosofiset dialogit. Sen monitasoinen luonne on tehnyt siitä ikuisen teoksen, jota tutkitaan ja tulkitaan yhä uudelleen eri aikoina ja eri kulttuureissa.