Josephoartigasia – plioseenikauden suurin tunnettu jyrsijä

Josephoartigasia — plioseenikauden jättiläisjyrsijä: tutustu sukupuuttoon kuolleen pacaran kokoihin, valtaviin etuhampaisiin ja kiistanalaisiin massan arvioihin.

Josephoartigasia on sukupuuttoon kuollut jättiläisjyrsijöiden suku plioseenikaudelta. Se on sukua elävälle pacarana-lajille. Sukuun kuuluu suurin tunnettu jyrsijä, Josephoartigasia monesi.

Josephoartigasia eli Etelä‑Amerikassa plioseenikauden aikana (noin 5,3–2,6 miljoonaa vuotta sitten). Fossiileja on löydetty pääosin nykyisen Uruguayn alueilta, ja lajia kuvailtiin tieteellisesti 2008 perustuen erityisesti hyvin säilyneisiin kallo‑löydöksiin. Kallon kookkuus erottaa sukukunnan useimmista muista jyrsijöistä: holotypin kallo on yli puolen metrin luokkaa, mikä kertoo selvästi poikkeuksellisesta ruumiin koosta verrattuna tavallisiin jyrsijöihin.

Koko ja massan arviointi

Alustavat painoarviot Josephoartigasia‑yksilöille vaihtelivat suuresti tutkimusmenetelmistä riippuen. Joissain varhaisissa laskelmissa jyrsijän massaa arvioitiin hyvin suuriksi — jopa satoihin tai yli tuhanteen kiloon — mutta myöhemmät ja yksityiskohtaisemmat matemaattiset allometriset mallit ovat alentaneet arviota huomattavasti. Tohtori Virginie Millien Montrealin McGill-yliopistosta sanoi kuitenkin, että matemaattiset mallit, joita alun perin käytettiin jyrsijän massan laskemiseen sen kallon perusteella, todennäköisesti yliarvioivat jyrsijän ruumiin koon. Nykyiset arviot sijoittavat massan yleensä huomattavasti pienemmäksi kuin kaikkein optimistisimmat luvut—useissa tutkimuksissa arvioidaan muutamista kymmenistä sadoihin kiloihin riippuen siitä, millaisia vertailukohtia ja kaavoja käytetään.

Ulkonäkö ja hampaat

Josephoartigasian tunnusomaisia piirteitä olivat massiivinen, lyhyt ja paksurunkoinen kallo sekä erittäin suuret etuhampaat. Josephoartigasia-suvun lajit on kuvailtu muistuttaneiksi jättiläismäisiä pacaranoja eli ulkonäöltään ja habitukseltaan jossain määrin lehmän kokoisia vesikaapureita. Hampaat olivat voimakkaat ja jatkuvasti kasvavat, kuten useimmilla jyrsijöillä. Tuoreen raportin mukaan sillä oli suuret etuhampaat, joita se saattoi käyttää puolustautumiseen. Tällaiset etuhampaat sopivat niin ruoan käsittelyyn kuin mahdollisesti aggressiiviseen puolustukseen tai kilpailukäyttäytymiseen lajitoverien kanssa.

Elintavat ja ekologia

Täsmällinen elämäntapa ei ole suoraan tunnettu, mutta fossiiliympäristön ja morfologian perusteella Josephoartigasia vietti todennäköisesti aikaa kosteissa rantaympäristöissä, jokien ja lampien läheisyydessä sekä avoimemmissa ruohikko‑ tai pensaikkoalueissa. Ruokavalio oli todennäköisesti kasvinsyöjä — ruohot, lehtiä ja pehmeämpää kasvimateriaalia — vastaavasti kuin modernit pacaranat ja vesikaapurat. Suuri koko olisi voinut suojata pedoilta, mutta samaan aikaan se teki lajin herkempään elinympäristön muutoksille.

Sukupuutto ja merkitys

Josephoartigasian sukupuutto liittynee laajalti plioseenikauden ja myöhäisempien ilmastollisten ja ekologisten muutosten ketjuun: ilmaston viileneminen, elinympäristöjen muuttuminen ja uusien kilpailevien eläinryhmien leviäminen saattoivat vaikuttaa. Tutkimukset tästä suvusta ovat kuitenkin tärkeitä, koska ne havainnollistavat, miten nopeasti ja voimakkaasti jyrsijöiden kehon mittasuhteet ja elintavat voivat muuttua ja miten kaikkiometria eli ruumiin eri osien suhteet vaikuttavat massan arviointiin fossiilien perusteella. Josephoartigasia on yksi merkittävimmistä esimerkeistä jyrsijöiden gigantismista ja auttaa ymmärtämään Etelä‑Amerikan paleoekologiaa plioseenikaudella.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Josephoartigasia?

K: Mihin Josephoartigasia on sukua?

K: Mikä on suurin tunnettu jyrsijä, joka kuuluu Josephoartigasia-sukuun?

K: Miltä Josephoartigasia-suvun kaksi lajia olisivat näyttäneet?

K: Mitä tohtori Virginie Millien sanoi matemaattisista malleista, joita käytettiin Josephoartigasian massan laskemiseen?

K: Mitä äskettäin julkaistussa raportissa sanottiin Josephoartigasian etuhampaista?

K: Onko Josephoartigasia yhä elossa?

Hae kirjaimella