Juramaia on varhaisin tunnettu eutherian nisäkäs. Se on pieni, varpusliskon kaltainen nisäkäs, jonka ruumiinpituus on noin 70–100 mm. Se on sukupuuttoon kuollut suku, joka on löydetty Kiinan läntisen Liaoningin alueen yläjura-ajan kerrostumista.
Löydettiin lähes täydellinen luuranko ja epätäydellinen kallo, jossa oli täysi hampaisto. Se kerättiin Jianchangin Daxigoun alueelta Tiaojishan-muodostumasta. Se on ajoitettu noin 160 miljoonaa vuotta sitten.
Juramaia-löytö tarjoaa uutta tietoa nisäkkäiden evoluutiosta. Se osoittaa, että niiden suku erosi pussieläinten sukupuusta 35 miljoonaa vuotta aiemmin kuin aiemmin on luultu. Lisäksi sen löytyminen täyttää fossiiliaineistossa olevia aukkoja ja auttaa kalibroimaan nykyaikaisia, DNA-pohjaisia menetelmiä evoluution ajoittamiseksi.
Eturaajojen luissa on kiipeilyä tukevia sopeutumia, joten on oletettavaa, että Eutherian peruskanta oli arboreaalinen.
Löydön tausta ja julkaisu
Fossiili kuvattiin tieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 2011 (Luo ym.), ja tutkimus julkaistiin arvostetussa Nature-lehdessä. Nimi Juramaia sinensis yhdistää sanan "Jura" (jura-kausi) ja muotoa joka viittaa äidillisyyteen ("maia" = äiti/tuumailu), korostaen sen asemaa varhaisena eutheriana-edustajana. Löytö tehtiin huonosti tunnettujen fossiiliesineiden joukosta, jotka ovat peräisin Tiaojishan-muodostuman tuliperäisistä ja sedimenttisistä kerrostumista, joissa on usein erinomaisesti säilyneitä fossiileja.
Anatomia ja elämäntapa
Juramaian pienikokoisen ruumiin ja hampaitten perusteella se on todennäköisesti ollut hyönteissyöjä tai pieniin selkärangattomiin erikoistunut peto. Sen hampaisto sisältää piirteitä, jotka yhdistetään eutherian-ryhmään, kuten muodoltaan kehittyneitä molaareja, jotka sopivat tehokkaaseen pureskeluun ja leikkaamiseen.
Eturaajojen sekä sormien luiden anatomia viittavat hyvään tarttumiskykyyn ja kiipeilyyn: pitkät, ohuet sormien luut ja nivelten liikeradat ovat samanlaisia kuin nykyisillä puissa liikkuvilla nisäkkäillä. Tämä tukee arkeologista tulkintaa siitä, että eutherianien kantamuodot saattoivat elää puissa, mikä vaikutti niiden liikkumistapaan ja ekologisiin valmiuksiin.
Merkitys nisäkkäiden evoluutiolle
Juramaia on keskeinen todiste silloin, kun pyritään ymmärtämään, milloin ja miten suuret nisäkkäiden päälinjat (eutheriat eli "varhaiset placentat ja niiden sukulaiset" vs. metatheriat eli pussieläimet) erosivat toisistaan. Ajoitus noin 160 miljoonaa vuotta taaksepäin työntää tämän eron kauemmaksi kuin aiemmat fossiilit viittasivat, ja tukee hypoteesia siitä, että varhaiset placentalaiset kehittyivät varhaisella jurakaudella.
Tämä löytö on myös tärkeä molekyylikellon (DNA-pohjaisten ajoitusmenetelmien) kalibroinnille: kun fossiilien ajoitus ja taksonominen sijoitus tunnetaan hyvin, ne toimivat ankkuripisteinä, joiden avulla biologit voivat arvioida eri ryhmien syntyhetkiä tarkemmin.
Paleoympäristö ja yhteisö
Tiaojishan-muodostuma on tunnettu monipuolisesta fossiiliaineistostaan: sieltä on löydetty lintuja, pieniä dinosauruksia, lentoliskoja, varhaisia matelijoita ja monia muita jurakauden eläimiä. Tämä viittaa monipuoliseen metsäiseen ekosysteemiin, jossa pienikokoiset nisäkkäät, kuten Juramaia, saattoivat hyödyntää puu- ja pensaskerroksen tarjoamia ravintoresursseja ja suojaisia elinympäristöjä.
Yhteenveto
- Ikä: noin 160 miljoonaa vuotta (yläjura)
- Paikka: Tiaojishan-muodostuma, Jianchang, Liaoning, Kiinassa
- Merkitys: varhaisin tunnettu eutherian, joka siirtää eutherian–metatherian erkaantumista aikaisemmaksi ja auttaa kalibroimaan evolutiivisia ajoituksia
- Elintapa: todennäköisesti puissa liikkuva, pieni hyönteissyöjä
Juramaia on esimerkki siitä, miten yksittäinen hyvin säilynyt fossiili voi muuttaa kuvaamme nisäkkäiden alkukehityksestä ja tarjota kiinnekohtia sekä paleontologiselle että molekyylibiologiselle tutkimukselle.