Joyce Cary (7. joulukuuta 1888 – 29. maaliskuuta 1957) oli irlantilainen romaanikirjailija, tunnettu erityisesti kuvaustavastaan ja kolonialismia koskeneista teemoistaan. Hän syntyi Donegalissa, Irlannissa ja kuului angloirlantilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen. Caryn tuotanto on monipuolinen: hän kirjoitti romaaneja, novelleja ja esseitä, ja hänen teoksensa yhdistävät usein satiiria, myötätuntoista ihmiskuvausta sekä kerronnallisia kokeiluja.
Elämä
Hän opiskeli Cliftonissa ja Trinity Collegessa Oxfordissa. Sen jälkeen hän opiskeli jonkin aikaa taidetta myös Edinburghissa ja Pariisissa, mikä näkyy hänen kiinnostuksessaan visuaaliseen havainnointiin ja taiteilijahahmoihin romaaneissaan. Vuonna 1913 hän liittyi Britannian siirtomaajärjestelmän mukaiseen Nigerian poliittiseen palvelukseen ja hänet lähetettiin Nigeriaan. Siellä työskennellessään hän taisteli myös ensimmäisessä maailmansodassa paikallisessa Nigerian rykmentissä. Sodan jälkeen Cary palasi siirtomaahallintotehtäviin, mutta sairastui vakavasti ja hänet kehotettiin jäämään eläkkeelle ja palaamaan kotiin.
Kirjallinen ura
Palattuaan Britanniaan Cary ryhtyi kirjoittamaan vakavasti ja kokopäiväisesti. Hänen ensimmäinen merkittävä romaaninsa Aissa pelastui julkaistiin vuonna 1932. Tämän jälkeen hän julkaisi runsaasti teoksia, joissa hän käsitteli muun muassa yksilön ja yhteiskunnan suhdetta, kolonialismin moraalisia ongelmia sekä taiteilijan asemaa.
Keskeisiä teoksia ovat muun muassa:
- Aissa pelastui (1932)
- Olla pyhiinvaeltaja (To Be a Pilgrim)
- Pelottava ilo (A Fearful Joy)
- Vangittu ja vapaa
- Itsensä yllättänyt
- Hevosen suu (The Horse's Mouth)
- Mister Johnson (tunnettu Nigeria-aiheinen romaani)
Teemat ja kerrontatapa
Caryn teoksissa toistuvat kolonialismin ja kulttuurien kohtaamisen ongelmat sekä yksilön moraaliset valinnat vaikeissa olosuhteissa. Hän kuvaa usein heikkoja tai virheellisiä sankareita – hahmoja, jotka tekevät virheitä mutta herättävät lukijassa ymmärrystä. Kertojan ääni ja kerronnalliset kokeilut ovat myös tunnusmerkkejä: Cary käytti muun muassa monenlaista perspektiivinvaihtelua, sisäistä monologia ja paikoin fragmentaarista rakennetta korostaakseen hahmojensa sisäistä elämää.
Vastaanotto ja vaikutus
Joyce Cary sai elinaikanaan hyvää huomiota, ja hänen teoksensa ovat sittemmin olleet lukijoiden ja tutkijoiden kiinnostuksen kohteena erityisesti kolonialistisen kirjallisuuden ja modernismin näkökulmasta. Useita hänen romaaneistaan on filmatisoitu: tunnetuin esimerkki on Hevosen suu, josta tehtiin elokuva vuonna 1958, ja myös Mister Johnson on sovitettu valkokankaalle myöhemmin. Cary jää kirjallisuushistoriaan kirjailijana, joka yhdisti myötätuntoisen ihmiskuvan terävään yhteiskuntakritiikkiin.
Joyce Cary kuoli 29. maaliskuuta 1957. Hänen teoksensa ovat edelleen luettuja ja niissä tarjoavat näkökulmia 1900-luvun alun siirtomaailmaan ja ihmismielen moniulotteisuuteen.