Karabahin hevonen — Azerbaidžanin uhanalainen vuoristostepihevonen
Karabahin hevonen — Azerbaidžanin uhanalainen vuoristostepihevonen: harvinainen, nopea ja kulttuuriperintöä kantava rotu, jonka alle 1 000 yksilöä vaatii kiireellistä suojelua.
Karabahin hevonen, joka tunnetaan myös nimellä Karabah, on vuoristostepin kilpa- ja ratsuhevonen. Se on saanut nimensä sen maantieteellisen alueen mukaan, jossa hevonen kehitettiin ensimmäisen kerran, Karabahin mukaan Etelä-Kaukasuksella. Se on alue, joka on osa Azerbaidžania. Ylämaan osa on tällä hetkellä Armenian miehittämä. Rotu on tunnettu hyvästä luonteestaan ja nopeudestaan. Esimerkiksi vuonna 2004 Azerbaidžanissa sijaitsevan Agdamin oriin Karabahin hevonen nimeltä Kishmish teki nopeusennätyksen juoksemalla 1000 metriä 1 minuutissa 9 sekunnissa ja 1600 metriä 1 minuutissa 52 sekunnissa.
Ulkonäöltään karabahin hevonen on yleensä keskikokoinen tai hieman sen yli, hoikka ja lihaksikas, mikä tekee siitä ketterän ja kestävästä vuoristo- ja stepin olosuhteisiin. Karabahit tunnetaan usein hienosta päänmuodosta, vahvasta selästä ja hyvistä jalkalinjoista, jotka tekevät niistä varsin varmoja maastossa. Karabahin turkki voi olla useissa väreissä, mutta yleisin väri on tummanruunikko. Rotu on myös arvostettu kestävyydestään, nopeudestaan ja sopeutumiskyvystään karuihin olosuhteisiin.
Rodun syntyyn on liitetty useita vanhoja hevoskantia: se uskotaan syntyneen akhal-teekeläisen, persialaisen, kabardan, turkkilaisen ja arabialaisen hevosen risteytyksistä. Tällainen monipuolinen perimä on antanut karabahille yhdistelmän nopeutta, kestävyyttä ja koristeellista ulkonäköä. Karabahin kasvatusta on historiallisesti harjoitettu alueen vuoristo- ja askelmaisemissa, missä hevosen ketteryys ja kestävyys ovat olleet etu.
Tällä hetkellä karabakia kasvatetaan pääasiassa Azerbaidžanin Shakin alueella ja muissa kotimaassa toimivissa talleissa. Rotukannan koko on kuitenkin hyvin pieni: nykyarvioiden mukaan määrä on alle 1 000 yksilöä, mikä tekee rodusta uhanalaisen. Sitä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen useiden syiden takia, kuten perinteisten elinympäristöjen pieneneminen, risteytyminen muiden rotujen kanssa, taloudelliset vaikeudet kasvattajille sekä alueelliset konfliktit ja muuttoliike, jotka ovat haitanneet jalostustoimintaa.
Uhan torjuntaan kuuluu sekä paikallisia että kansallisia toimenpiteitä: suojatut kantakirjat, jalostussuunnitelmat, erilliset siitosoriit ja -tammapaikat sekä geenitutkimukset rodun alkuperän ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Myös kansainvälinen yhteistyö ja vaihtokauppa vastuullisten kasvattajien välillä voi auttaa turvaamaan kantaa. Esimerkkejä konkreettisista toimista:
- Keskitetyt kantakirjat ja rekisteröinti – varmistaakseen jalostuksen läpinäkyvyyden ja rodun puhtautta.
- Suojatut siitostallit ja geneettinen valokuvaus – säilyttämään perimää ja estämään ei-toivottua risteytymistä.
- Kansainvälinen yhteistyö – jalostusyhdistykset ja tutkimuslaitokset voivat auttaa geenivarannon kartoittamisessa.
- Paikallisen taloudellisen tuen vahvistaminen – kannustimet kasvattajille ja roolimalleille, jotka ylläpitävät perinteistä kasvatusta.
Karabahin hevonen on myös kulttuurisesti merkittävä monille alueen ihmisille; se näkyy perinteissä, ratsastuskilpailuissa ja paikallisessa taiteessa. Sen säilyttäminen ei ole pelkästään luonnonsuojelukysymys, vaan myös osa alueen kulttuuriperintöä. Pitkän aikavälin säilyttäminen vaatii sekä paikallisten kasvattajien, viranomaisten että kansainvälisten tahojen yhteistyötä.
Rodun ominaisuudet
Rotu on sitkeä, vahva, sitkeä ja varmajalkainen.
Hevonen ei ole suuri. Se on 14-15 käden korkuinen eli 145-150 cm. Niillä on pieni, puhdaspiirteinen pää, suora profiili, leveä otsa ja sieraimet, jotka voivat laajentua. Kaula on korkea, keskipitkä, lihaksikas ja elegantti. Niiden vartalo on kompakti, ja niissä on hyvin erottuvat ja kehittyneet lihakset. Olkapäät ovat usein melko pystyjä. Hevosilla on syvä rintakehä, kalteva kintere ja pitkät, hienot, mutta erittäin vahvat jalat, vaikka nivelet ovatkin pienet. Hevoset ovat kapeita, eivätkä kovin syviä vyötärön läpi, mikä johtuu akhal-tekeen vaikutuksesta.
Niiden iho on ohut ja pehmeä, ja karva on kiiltävää. Rodun päävärit ovat kastanja ja punaruskea, ja niissä on rodulle ominainen kultainen sävy. Ne voivat olla myös harmaita. Harvoin ne voivat olla palomino- tai Buckskin-värisiä. Valkoiset merkit ovat sallittuja.
Ne ovat nopeita ja ketteriä. Karabahin hevosella sanotaan olevan hyvä kestävyys ja uskollisuus isännälle.
Populaarikulttuurissa
Karabahin hevonen on Azerbaidžanin kansalliseläin. Se on Agdamin ja Shakin alueiden virallinen symboli. Hevonen on erittäin tärkeä Azerbaidžanin kulttuurissa. Ne esiintyvät kirjallisuudessa ja ovat esimerkiksi postimerkeissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Karabahin hevonen?
V: Karabahin hevonen on vuoristostepin kilpa- ja ratsuhevonen, joka on saanut nimensä alueelta, jolla se kehitettiin ensimmäisen kerran Etelä-Kaukasuksella.
K: Missä Karabah sijaitsee?
V: Karabah on maantieteellinen alue, joka on nykyisin osa Azerbaidžania. Ylämaan osa on Armenian miehittämä.
K: Millainen on karabahin hevosen luonne ja nopeus?
V: Rotu on tunnettu hyvästä luonteestaan ja nopeudestaan.
K: Millaisen ennätyksen karabahin hevonen teki vuonna 2004?
V: Vuonna 2004 Azerbaidžanissa sijaitsevasta Agdamin oriista kotoisin oleva Karabahin hevonen nimeltä Kishmish teki nopeusennätyksen juoksemalla 1000 metriä 1 minuutissa 9 sekunnissa ja 1600 metriä 1 minuutissa 52 sekunnissa.
K: Mitä rotuja karabahin hevoset ovat?
V: Karabahin hevosen uskotaan olevan akhal-teki-, persian-, kabarda-, turkmanni- ja arabihevosten risteytys.
K: Missä karabahin hevosta pääasiassa kasvatetaan?
V: Karabahin hevosta kasvatetaan tällä hetkellä pääasiassa Azerbaidžanin Shakin alueella.
K: Mikä on karabahin hevosen nykyinen populaatiotilanne?
V: Rodun populaatiomäärä on tällä hetkellä alle 1 000, ja sitä uhkaa sukupuutto.
Etsiä