Kruppi (engl. croup) on yleensä virusperäinen tulehdus, joka aiheuttaa kurkunpään (larynx) ja hengitysteiden limakalvojen turvotusta. Tämä turvotus kaventaa hengitysteitä ja vaikeuttaa normaalia hengitystä. Kruppiin liittyy tyypillisesti haukkuva yskä, stridor (korkea, vinkuva hengityksen ääni erityisesti sisäänhengityksessä) ja käheys. Oireet pahenevat usein öisin, ja kuume voi esiintyä riippuen taudin aiheuttajasta.

Oireet

  • Haukkuva, koiran haukuntaa muistuttava yskä (yskää).
  • Stridor eli vinkuna hengityksessä (erityisesti sisäänhengityksessä).
  • Käheys ja rohina äänessä.
  • Kuume ja yleistilan lasku.
  • Vaikeammissa tapauksissa hengitysvaikeus, sisäänveto (rintakehän ja solisluun välinen retarget), nopea hengitys, ihon sinertävyys (syanoosi) ja poikkeava väsyminen.

Syyt ja riskitekijät

Kruppi johtuu tavallisimmin viruksista, erityisesti parainfluenssavirusryhmän virusinfektioista. Myös muut hengitystievirukset kuten RSV, influenssavirus ja adenovirus voivat aiheuttaa kruppia. Kruppi on yleisin 6 kuukauden ja 3–5 vuoden iän välillä, mutta sitä voi esiintyä sekä nuoremmilla että vähän vanhemmilla lapsilla. Jotkut lapset saavat toistuvia oireita (spasmodinen kruppi), joka voi liittyä allergioihin, refluksioon tai herkkyyteen hengitystieärsykkeille.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu yleensä oireisiin ja lääkärin kliiniseen arvioon. Lääkäri sulkee pois muita mahdollisuuksia, kuten hengitysteihin juuttunutta vierasesinettä tai vakavampaa alahengitystieinfektiota. Yleensä röntgenkuvia, verikokeita tai viljelynäytteitä ei tarvita, ellei tilanne ole epäselvä tai vakava.

Hoito

Hoito on pääosin oireenmukaista ja kotona annettavaa tukea, mutta vaikeammissa tapauksissa tarvitaan lääkärin hoitoa sairaalassa.

  • Kortikosteroidit: Yksi suun kautta annettava kortikosteroidiannos (esim. deksametasoni) vähentää kurkunpään turvotusta, lyhentää oireiden kestoa ja pienentää tarvetta sairaalahoitoon. Steroidien käyttö on yleinen ja tehokas hoito.
  • Nebulisoitu epinefriini: Vakavammissa tapauksissa voidaan antaa sumutuksena (nebulisaattorilla) epinefriiniä, mikä voi nopeasti vähentää turvotusta ja helpottaa hengitystä. Sen vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, ja potilasta seurataan tarkasti.
  • Tukihoito kotona: Rauhoittaminen (lapsen itku voi pahentaa hengitysvaikeutta), pystyasento, riittävä nesteen saanti ja tarvittaessa viileä tai kostea ilma voivat helpottaa oireita. Vaikka kostean ilman vaikutuksesta on epäselvyyttä, monille vanhemmille ja lapsille viileä yöilma tai suihkusta tuleva höyry tuntuu hyödyttävän lyhytaikaisesti.
  • Happiterapia ja tehohoito: Tarvittaessa sairaalassa annetaan happea, ja erittäin vaikeissa tapauksissa voi olla tarpeen intubaation tai muu hengityksen tukitoimi.

Käytännön neuvot vanhemmille

  • Pysy rauhallisena: lapsen rauhoittaminen helpottaa hengitystä.
  • Pidä lapsi pystyasennossa sylissä, tämä helpottaa hengittämistä.
  • Tarjoa juotavaa säännöllisesti, mutta vältä pakottamista jos hengitys on hyvin vaikeaa.
  • Älä anna kotikonsteja, jotka voivat vaarantaa lasta; jos epäilet vakavaa hengitysvaikeutta, hakeudu heti hoitoon.

Milloin hakeutua välittömästi hoitoon

Ota yhteys päivystykseen tai soita hätänumeroon, jos lapsella on jokin seuraavista:

  • Stridor levossa (ei vain yskän tai itkun aikana), merkittävä hengitysvaikeus tai voimakas sisäänveto.
  • Nopea hengitys, kalpeus tai sinertävä ihonväri (syanoosi).
  • Heikentynyt tajunnantaso, poikkeava väsyminen tai kyvyttömyys juoda/ottaa nestettä.

Ennuste ja ehkäisy

Kruppi on yleensä itsestään rajoittuva sairaus, ja useimmat lapset toipuvat muutamassa päivässä tai viikon sisällä. Harvoin tauti etenee niin vaikeaksi, että tarvitaan pitkäaikaista sairaalahoidon tai hengitystuen jatkamista. Influenssaa vastaan rokottaminen voi osaltaan vähentää influenssasta johtuvan kruppitapauksen riskiä; parainfluenssavirukselle ei ole laajaa rokotetta.

Kruppi on yleinen. Arvioiden mukaan jopa noin 10–15 % lapsista saa elämänsä aikana jonkinasteisen kruppikohtauksen, ja tauti on yleisimmin iältään 6 kuukauden ja noin 3–5 vuoden välillä. Teini-ikäiset ja aikuiset sairastuvat harvemmin.