Transkaukasus (Etelä-Kaukasus) – alue, maat, luonnonvarat ja konfliktit
Etelä-Kaukasus, josta käytetään myös nimityksiä Transkaukasia tai Transkaukasus, on Euroopan ja Aasian välisen Kaukasuksen eteläosa. Se ulottuu Suur-Kaukasukselta Turkin ja Iranin rajoille, Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Alueen maantiede on monimuotoinen: korkeat vuoristot ja jyrkät rinteet vuorottelevat laaksojen ja jokilaaksojen kanssa, ja alueella on sekä subtrooppista rannikkoilmastoa että ankarampia vuoristoilmastoja.
Alueen valtiot, väestö ja kielet
Koko Armenia kuuluu Transkaukasiaan; suurin osa Georgiasta ja Azerbaidžanista, mukaan lukien Naxçivanin erillisalue, sijoittuu myös tälle alueelle. Alueella asuu eri etnisiä ryhmiä, ja kielivalikoima on laaja: armenia, georgian kieli ja Azerbaidžanin turkinkieliset muodot ovat pääkieliä, mutta merkittävässä määrin puhutaan myös venäjää sekä alueellisia vähemmistökieliä. Uskonnollisesti alueella on ortodoksisia kristittyjä, apostolisen armenialaisen kirkon jäseniä sekä muslimeja (sunni- ja šiialaisuus), ja uskonnollinen maisema vaikuttaa paikalliseen kulttuuriin ja politiikkaan.
Luonnonvarat ja talous
Alueella on merkittäviä luonnonvaroja ja erilainen elinkeinorakenne. Maataloudessa kasvatetaan muun muassa teetä ja sitrushedelmiä rannikkoalueilla sekä viljaa ja karjaa sisämaan laaksoissa. Viinintuotanto on pitkään ollut tärkeä kulttuurinen ja taloudellinen toimiala. Lisäksi Transkaukasuksen maat tuottavat mineraaleja ja energiarohdakkeita: alueelta löytyy öljyä, mangaanimalmia sekä muita metalleja. Myös tee, sitrushedelmät ja viini muodostavat merkittäviä vienti- ja kotimarkkinatuotteita. Energia- ja putkistokuljetukset (esim. Baku–Tbilisi–Ceyhan -öljyputki ja kaasuputket) tekevät alueesta strategisen transitokäytävän Euroopan ja Aasian välillä.
Maantiede ja infrastruktuuri
Transkaukasuksella on vaihtelun vuoksi runsaasti luonnonmaisemia: Karpaattien tapaan vuoristoalueet tarjoavat luonnonpuistoja ja talviurheilumahdollisuuksia, kun taas Kura-Aras-laakso on alueen tärkein maatalousalue. Tärkeimmät kaupungit ja liikennekäytävät sijoittuvat laaksoihin ja rannikoille. Rajat ja läpikulku ovat strategisesti tärkeitä energiankuljetukselle, rahtiliikenteelle ja turismille.
Konfliktit ja poliittinen tilanne
Etelä-Kaukasus on ollut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen poliittisesti herkkä alue, ja siellä on useita pitkäaikaisia kiistoja ja niin sanottuja "jäädytettyjä konflikteja". Alueeseen liittyy kolme merkittävää kiisteltyä aluetta: Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa sekä Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa. Näissä alueissa on käyty aseellisia yhteenottoja 1990-luvulta lähtien, ja ne ovat johtaneet suuriin väestönsiirtymiin, humanitaarisiin haasteisiin ja pitkiin diplomaattisiin kiistoihin.
Merkittäviä käännekohtia ovat olleet muun muassa Georgian ja Venäjän välinen sota vuonna 2008 sekä Azerbaidžanin ja Armenian välillä käyty uusi konflikti Vuoristo-Karabahista vuonna 2020, joka muutti alueellista tilannetta ja johti jälleen alueellisiin määräyksiin ja aseleposopimuksiin. Kansainvälinen tunnustus kiistellyille alueille on minimaalinen; esimerkiksi Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa tunnustavat vain harvat valtiot. Konfliktit vaikuttavat syvästi alueen turvallisuuteen, talouteen ja liikkuvuuteen.
Haasteet ja mahdollisuudet
Transkaukasuksen haasteita ovat muun muassa geopoliittinen jännite suurvaltojen intressien vyöhykkeellä, alueelliset konfliktit, taloudellinen kehityserojen tasaaminen sekä ympäristön- ja vesivarojen kestävä hoito. Samalla alueella on merkittäviä mahdollisuuksia: energian ja kuljetusten transitokäytävät, kulttuuriperintö ja matkailu, sekä maatalouden ja viinintuotannon kehittäminen tarjoavat talouskasvun pohjaa. Ratkaisujen edistäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, luottamuksen rakentamista naapuri- ja eturistiriitojen lieventämiseksi sekä investointeja infrastruktuuriin ja ihmisten hyvinvointiin.
Kaukasuksen hallinnollinen kartta Neuvostoliitossa 1952-1991.
Historia
Alue yhdistettiin kahdesti - Venäjän sisällissodan aikana (Transkaukasian demokraattinen liittotasavalta) 9. huhtikuuta 1918-26. toukokuuta 1918 ja Neuvostoliiton aikana (Transkaukasian SFSR) 12. maaliskuuta 1922-5. joulukuuta 1936.
Transkaukasian alue, jolla nykyiset Azerbaidžan, Georgia ja Armenia sijaitsevat, on yksi niistä alueista, joilla viiniä tuottavat viiniköynnökset vitis vinifera kasvavat. Jotkut asiantuntijat uskovat, että viiniä tuotettiin täällä ehkä ensimmäisen kerran. Arkeologiset kaivaukset ja alueelta peräisin olevien rypäleiden siementen hiiliajoitus ovat ajoittuneet 7000-5000 eKr. ajalle.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kaukasus
- Pohjois-Kaukasia (Ciscaucasia)
- Ibero-kaukasian kielet
- Kaukasuksen kansat
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Etelä-Kaukasus?
V: Etelä-Kaukasus on Euroopan ja Aasian välisen Kaukasuksen alueen eteläinen alue, joka ulottuu Suur-Kaukasukselta Turkin ja Iranin rajoille, Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä.
K: Mitkä maat kuuluvat Transkaukasiaan?
V: Koko Armenia kuuluu Transkaukasiaan; suurin osa Georgiasta ja Azerbaidžanista, mukaan lukien Naxçıvanin erillisalue, kuuluu tähän alueeseen.
K: Mitä tuotteita Etelä-Kaukasiassa tuotetaan?
V: Alueen maat tuottavat öljyä, mangaanimalmia, teetä, sitrushedelmiä ja viiniä.
K: Miten Etelä-Kaukasuksen aluetta kuvataan?
V: Alue on yksi Neuvostoliiton jälkeisen alueen monimutkaisimmista.
K: Mitkä ovat kolme kiistanalaisinta aluetta Etelä-Kaukasuksella?
V: Etelä-Kaukasuksen kolme kiistanalaisinta aluetta ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa sekä Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa.
K: Miksi Etelä-Kaukasusta pidetään monimutkaisena?
V: Etelä-Kaukasusta pidetään monimutkaisena alueen kiisteltyjen alueiden ja historiallisten konfliktien vuoksi.
K: Mitkä vesistöt määrittelevät Etelä-Kaukasuksen rajat?
V: Etelä-Kaukasuksen rajat määritellään Mustanmeren ja Kaspianmeren kautta.
