Pitsisiivet (Chrysopidae) — vihreät saalistajahyönteiset ja biologinen torjunta
Pitsisiivet (Chrysopidae) — tehokkaat vihreät saalistajat ja luonnollinen biologisen torjunnan apu: ahneet toukat syövät kirvat, toukat ja hyönteisten munat.
Pitsisiipiä eli "vihreitä pitsisiipiä" ovat neuropterien (Neuroptera) lahkoon kuuluvaan Chrysopidae-sukuun kuuluvia hyönteisiä. Tässä laajalle levinneessä ryhmässä on noin 85 sukua ja (eri lähteissä on eroja) 1 300–2 000 lajia. Amerikassa ja Euroopassa kaksi sukua, Chrysopa ja Chrysoperla, ovat erityisen yleisiä ja usein tuttuja puutarhoissa ja kasvihuoneissa.
Ulkonäkö ja tuntomerkit
Pitsisiivet ovat tyypillisesti hentorakenteisia, siroja hyönteisiä, joiden koko vaihtelee lajeittain. Aikuiset ovat usein vihreitä tai kellertäviä, ja niillä on suuret, verkkomaiset etu- ja takasiivet, joissa näkyy runsas valoverkosto. Useilla lajeilla on selkeä silmien muotoilu ja pitkät antennit. Monet lajit elävät yöllisesti tai hämärässä, minkä vuoksi niitä tavataan usein valonlähteiden läheisyydessä.
Elämäntapa ja käyttäytyminen
Useimmat pitsisiipilajit ja niiden toukat ovat aktiivisia saalistajia, ja ne hyökkäävät monenlaisten pehmeärunkoisten hyönteisten kimppuun. Aikuiset voivat myös saalistaa, mutta tärkein saalistajavaihe on usein toukka-aika, jolloin ravinto vaikuttaa kehittymiseen ja suvunjatkamiseen.
Monet aikuiset Chrysopat voivat puolustautua päästämällä rintakehän etuosassa olevista rauhasista epämiellyttävää hajua. Tämä erite toimii saalistajia ja petoja karkottavana puolustuskeinona.
Pitsisiivillä on myös herkät kuuloreseptorit eli ns. "korvat" etusiipiensä tyvessä. Kun ne havaitsevat lepakoiden tai muiden saalistajien kaikuluotauksen äänitaajuuksia, ne vetäytyvät nopeasti kiinni ja laskeutuvat suojaan, mikä vähentää saalistusriskin.
Hämähäkkiverkoista pakeneminen
Pitsisiivet ovat onnistuneet kehittymään myös taitaviksi pakenijoiksi hämähäkkien verkoista. Koska ne ovat kevyitä, niiden paino ei välttämättä laukaise verkkovaroitusta. Ne liikkuvat varovaisesti: sen sijaan että yrittäisivät ponnistaa irti, ne leikkaavat varovasti jalat ja antennit -alueen ympärillä olevia säikeitä ja roikkuvat hetkellisesti vain siipiensä varassa. Tällöin ne liukuvat hitaasti alas ja vapautuvat verkosta. Siipien pinnan pienet karvat ja rasvakerros estävät tahmean hämähäkkisilkkiä tarttumasta tehokkaasti.
Toukat ja saalistusmekanismi
Toukat ovat erityisen ahneita ja tehokkaita saalistajia. Ne hyökkäävät muiden sopivan kokoisten hyönteisten kimppuun, erityisesti pehmeärunkoinen saalis kuten kirvat, moni-ilmeiset toukat sekä hyönteisten munat. Toukat etsivät saalista aktiivisesti ja tarttuvat kiinni välittömästi sen koskettaessa.
Niiden etuleuat ovat ontot; ne toimivat kuin injektioruoansulatusputket: toukka ruiskuttaa saaliiseen ruoansulatuseritteen, joka liuottaa pehmeät kudokset ja muuttaa saaliin nesteeksi, jonka toukka sitten imee. Tällainen salamannopea liuottaminen voi tuhota pienen kirvan elimet alle parissa minuutissa – joidenkin lähteiden mukaan jopa 90 sekunnissa.
Ravinto, elinkierto ja lisääntyminen
- Munasta kuoriutuu toukka, joka käy läpi useita kehitysvaiheita ennen kotelovaihetta.
- Kotelovaihe voi olla suojattu lehtien tai muun kasvimateriaalin sisään kiinnittyneenä.
- Aikuinen elää edelleen saalistajana, mutta joskus myös kukkien nektaria tai siitepölyä käytetään ravintona energiantarpeen täydentämiseen.
Biologinen torjunta ja ihmiskäyttö
Pitsisiipiä käytetään laajasti biologiseen torjuntaan, erityisesti kasvihuoneissa sekä integroiduissa tuholaistorjuntajärjestelmissä (IPM). Tunnetuimmat kaupallisesti käytetyt suvut ovat Chrysoperla (esim. Chrysoperla carnea -ryhmät) ja Chrysopa. Käytännössä hyötyjä ovat:
- Tehokas kirvojen, pienten toukkien ja munien pyynti.
- Vähäinen vaikutus hyödyllisiin pölyttäjiin ja luonnon monimuotoisuuteen verrattuna kemiallisiin torjunta-aineisiin.
- Sopivuus integroituihin torjuntamenetelmiin ja kasvinsuojeluun.
Käytännössä biologisessa torjunnassa saatetaan vapauttaa aikuisia tai toukkia viljelmille tai ostaa koteloita/tuotteita, jotka vapautuvat oikeaan aikaan. On huomioitava lämpötila, kosteus ja viljelykierto, jotta pitsisiivet menestyvät ja voivat pitää saalistajatiheydet alhaisina. Myös synonyymit ja taksonomiset erot (esim. useiden Chrysoperla-lajien keskinäiset erot) vaikuttavat hyödyntämiseen.
Tunnistaminen ja erot lajeihin
Pitsisiipet muistuttaa ulkonäöltään muita verkko- ja hennosiipisiä hyönteisiä, mutta niille ominaista ovat suuret verkkomaiset siivet, pitkät antennit ja sotkeutumatonta, siroa kehoa. Aikuisten väri ja genitaalien rakenne tarvitaan usein lajitason tunnistukseen ammattimaisissa kartoituksissa.
Uhat ja suojelu
Pitsisiipien populaatioita uhkaavat erityisesti laajamittainen torjunta-aineiden käyttö ja elinympäristöjen katoaminen. Taloudellisesti merkittävissä viljelyolosuhteissa voimakkaat hyönteismyrkyt voivat tuhota hyödyllisiä saalistajia. Siksi integroidut torjuntastrategiat, pienet torjuntatoimenpiteet ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tukevat pitsisiipien kannan pysymistä ja niiden tehokkuutta biologisina torjujina.
Käytännön vinkkejä viljelijälle ja harrastajalle
- Vältä laajakirjoisia torjunta-aineita, jos tavoitteena on ylläpitää pitsisiipipopulaatiota.
- Lisää ympäristöä, joka tarjoaa piilopaikkoja ja kukkivia kasveja energianlähteeksi aikuisille (nektari, siitepöly).
- Seuraa saalistajapotentiaalia ennen kemiallista torjuntaa; joskus luonnollinen saalistus riittää.
- Jos käytät kaupallisia tuotteita, noudata ohjeita oikeasta vapautusajankohdasta ja lämpötila-alueista.
Pitsisiivet ovat monella tapaa arvokas osa luonnon tasaista torjuntaekosysteemiä: niiden tehokas saalistus, erikoistuneet puolustuskeinot ja helppo käyttö biologisessa torjunnassa tekevät niistä hyödyllisiä sekä luonnon että viljelyn kannalta.
Tunnistamattoman Chrysopa sp. -lajin pää lähikuvassa Austins Ferrystä, Tasmaniasta, Australiasta.
Pitsisiiven (Chrysoperla carnea) tai ehkä C. mediterranea -lajin toukka syömässä kirvoja.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on pitsisiipi?
A: Pitsisiipi on hyönteinen, joka kuuluu Neuroptera-heimon Chrysopidae-sukuun. Tässä laajalle levinneessä ryhmässä on noin 85 sukua ja (lähteiden mukaan vaihtelevasti) 1 300-2 000 lajia. Amerikassa ja Euroopassa kaksi sukua, Chrysopa ja Chrysoperla, ovat kuitenkin hyvin yleisiä.
K: Miten aikuiset pitsisiipiset puolustautuvat?
V: Monet Chrysopa-suvun aikuiset voivat puolustautua päästämällä rintakehän etuosassa olevista rauhasista iljettävää hajua. Niillä on etusiipiensä tyvessä "korvat", joiden avulla ne voivat havaita lepakoiden kaikuluotauksen äänet, jolloin ne voivat sulkea siipensä ja pudota alas välttääkseen syömisen.
Kysymys: Miten pitsisiipiset pakenevat hämähäkinseittejä?
V: Pitsisiivet pystyvät pakenemaan hämähäkinseitistä, koska ne ovat niin kevyitä, etteivät ne aiheuta suurta tärinää hämähäkin varoittamiseksi. Sen sijaan, että pitsisiipi kamppailisi kuten useimmat hyönteiset, se puree jalkojaan ja antennejaan pitelevien säikeiden läpi. Kun se jää kiinni vain siipiensä varassa, siitä tulee täysin liikkumaton ja se liukuu sitten hitaasti alaspäin ulos verkosta, koska sen siipien pienet karvat estävät tahmeaa hämähäkin silkkiä koskettamasta sen pintaa.
Kysymys: Mitä toukka pitsisiipi syö?
V: Pitsisiipien toukat ovat ahneita saalistajia, jotka hyökkäävät muiden sopivan kokoisten hyönteisten, kuten kirvojen, toukkien ja muiden hyönteisten toukkien tai munien kimppuun, kun ne koskettavat niitä leukapielillään, jotka ruiskuttavat saaliiseen ruoansulatuseritteen, joka voi liuottaa elimet 90 sekunnissa.
K: Mistä voit löytää pitsisiipiä?
V: Pitsisiipiä tavataan kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Amerikassa ja Euroopassa, joissa kaksi sukua Chrysopa ja Chrysoperla ovat hyvin yleisiä.
K: Onko pitsasiipiä monia lajeja?
V: Kyllä, maailmassa on noin 85 sukua ja 1 300-2 000 lajia, jotka muodostavat tämän laajalle levinneen ryhmän.
Etsiä