Sikandar Hayat Khan – punjabilainen valtiomies ja Punjabin pääministeri
Tutustu Sikandar Hayat Khanin elämään ja vaikutukseen Punjabin johtajana — poliittinen perintö, johtajuus ja Britti‑Intian merkittävä historia.
Khan Bahadur kapteeni (eläkkeellä) Sardar Sir Sikandar Hayat Khan, KBE, (s. 1892 – k. 1942) oli merkittävä punjabilainen valtiomies ja kansanjohtaja. Hän toimi tämän Britti-Intian maakunnan pääministerinä (Premier) vuosina 1937–1942 ja oli vaikutusvaltaisen Unionistipuolueen johtaja, joka edusti pääosin maaseudun maanomistajia ja viljelijäluokkaa.
Tausta ja ura
Sikandar Hayat Khan oli alun perin brittiläisen intialaisen hallinnon palveluksessa toiminut upseeri ja maanomistajasuvusta kotoisin oleva poliitikko. Hän nousi politiikan eturiviin 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin Punjabissa korostuivat maatalous- ja sukuperustaisten etujen merkitys. Vuoden 1937 vaalien jälkeen hän johti koalitiohallintoa, jonka tavoitteena oli ylläpitää yhteiskunnallista vakautta ja edistää maaseudun etuja eri uskonto- ja yhteisöryhmien välillä.
Poliittiset linjaukset ja yhteistyö
Sikandar tunnettiin realistisena ja käytännönläheisenä johtajana. Hänen politiikkansa painotti muun muassa maatalouden suojelua, maanvuokra- ja verokysymysten huomioon ottamista sekä paikallisen hallinnon vahvistamista. Sikandar pyrki säilyttämään Punjabissa etnisten ja uskonnollisten ryhmien välistä yhteistyötä ja vakauden, mikä oli erityisen tärkeää 1930-luvun poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä.
- Johtamaansa Unionistipuoluetta pidettiin yleensä maaseutuväestön ja maanomistajien edunvalvojana.
- Hän solmi vuonna 1937 merkittävän poliittisen yhteistyösopimuksen Muhammad Ali Jinnahin johtaman Muslimiliikkeen kanssa, mikä laajensi muslimipoliittista koordinointia Punjabissa mutta säilytti Unionistin alueellisen aseman.
- Sikandar osallistui myös hallinnon järjestelyihin, jotka liittyivät Britti-Intian laajempaan hallintorakenteeseen ja toimi yhteistyössä brittiviranomaisten kanssa toisen maailmansodan alkaessa.
Merkitys ja perintö
Sikandar Hayat Khanin johtajuutta arvostetaan usein hänen kyvystään pitää Punjab suhteellisen vakaana vaikeina aikoina sekä hänen roolistaan yhteisöpoliittisen yhteistyön rakentajana. Toisaalta hänen ja Unionistipuolueen asemansa nähtiin myös edustavan perinteisten etuoikeuksien ja maanomistajien intressejä, mikä herätti vastustusta eri piireissä.
Hän kuoli virassa vuonna 1942, ja hänen kuolemansa jälkeen Punjabissa jatkoi muun muassa Khizar Hayat Tiwana, joka seurasi Unionistin perintöä seuraavina vuosina ennen Intian ja Pakistanin jakoa. Sikandarin perintö on osa Punjabin poliittista historiaa ja liittyy läheisesti siirtymäkauteen Britti-Intian loppuvaiheessa sekä alueen valmisteluun kohti itsenäisyyden ja jakautumisen aikakautta.
Keskeiset tiedot lyhyesti:
- Syntynyt 1892, kuoli 1942.
- Johti Unionistipuoluetta ja toimi Punjabin pääministerinä 1937–1942.
- Tunnettu maanomistaja- ja maaseutupoliittisista linjauksistaan sekä pyrkimyksistään yhteisöjen väliseen yhteistyöhön.
- Solmi poliittista yhteistyötä Muslimiliikkeen kanssa vahvistaakseen muslimien asemaa Punjabissa mutta säilytti Unionistin alueellisen vaikutusvallan.
Sir Sikandar Hayat Khan n. 1932
Tausta ja varhaiselämä
Sikandar Hayat oli Nawab Muhammad Hayat Khanin, CSI, poika, joka kuului Cheema-heimoon Juttissa, Pohjois-Punjabissa.
Aligarhin koulussa ja Aligarhin MAO Collegessa (josta myöhemmin tuli Aligarhin muslimiyliopisto) saadun peruskoulutuksen jälkeen hän opiskeli korkeakoulussa King's Collegessa Lontoossa. Kotiin palattuaan vuonna 1915 hän ilmoittautui värväysupseerin apulaiseksi Punjabiin auttaakseen Britannian Intian armeijaa sen ponnisteluissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Myöhemmin hän oli yksi ensimmäisistä alkuasukkaista, jotka saivat kuninkaan komennuksen 67. Punjabien (myöhemmin 2. Punjabin rykmentin 1. pataljoona) kapteenina vuonna 1919. Sodan jälkeen hän aloitti omat liikeyrityksensä ja ryhtyi myös ruohonjuuritason politiikkaan omalla alueellaan.
Myöhempi elämä ja ura
1920-luvulla Sikandar Hayat Khan alkoi hiljalleen tehdä vaikutuksen valtiomiehenä, ja hänestä tuli yhdessä Sir Fazli Husainin ja Sir Chotu Ramin kanssa yksi Punjabin unionistipuolueen perustajista. Kyseessä oli maallinen puolue, joka edusti kaikkia eri uskontokuntiin kuuluvia punjabeja, joita yhdisti lähinnä zamindarin (maaseudun/maatalouden) etu, ja siitä tuli pian maakunnan suosituin poliittinen ryhmä. Sir Sikandarille myönnettiin ritarin arvonimi Britannian Intian hallitukselta, koska hänellä oli tuolloin ollut erityisiä ansioita eri tavoin. Vuosina 1932-1934 hänellä oli myös ainutlaatuinen kunnia olla ainoa syntyperäinen, joka nimitettiin Punjabin vt. kuvernööriksi Britannian vallan aikana.
Tämän jälkeen Sir Sikandar toimi lyhyen aikaa myös Intian keskuspankin varapääjohtajana, mutta heinäkuussa 1936 Sir Fazli Husainin kuoltua hän palasi unionistipuolueen johtoon saman vuoden talvella pidetyissä parlamenttivaaleissa, jotka hän voitti yksinkertaisella enemmistöllä ja muodosti koalitiohallituksen yhdessä Intian kansalliskongressin ja Sikh Akali Dalin kanssa. Sikandar valittiin nyt parlamentin johtajaksi ja Punjabin pääministeriksi. Hän toimi tässä tehtävässä vuodesta 1937 joulukuuhun 1942, jolloin hän kuoli äkilliseen sydämen vajaatoimintaan.
Rooli toisessa maailmansodassa
Vuosina 1939-1942, jolloin hän kuoli, Sir Sikandar tuki Britannian taistelua natsi-Saksaa vastaan ja uskoi yhteistyöhön Britannian hallituksen kanssa toisessa maailmansodassa. Hän uskoi, että tämä tuki olisi hyväksi Intialle ja auttaisi sitä kohti itsenäisyyttä sodan päätyttyä. Hän pyrki aktiivisesti maksimoimaan Punjabista tulevien joukkojen rekrytoinnin osana "sotaponnistuksia" ja teki jopa moraalia kohottavia matkoja Lähi-itään, jossa palveli suurin osa intialaisista (erityisesti Punjabin) joukoista. Muslimiliiton johto oli samaa mieltä tästä hänen näkökulmastaan ja ilmoitti myös tekevänsä täyttä yhteistyötä Britannian Rajin eli hallituksen kanssa omien päämääriensä saavuttamiseksi.
Muslimiliitto ja Lahoren päätöslauselma
Pian sen jälkeen, kun Sir Sikandar oli voittanut vuoden 1937 parlamenttivaalit, hän oli tietoinen tarpeesta säilyttää tasapainoinen asenne epävakaassa ja jakautuneessa Punjabin poliittisessa järjestelmässä. Niinpä hän päätti neuvotella myös Muhammad Ali Jinnahin johtaman All India Muslim League -liiton kanssa. Tämän seurauksena hän ja Jinnah allekirjoittivat Lucknowissa lokakuussa 1937 Jinnahin ja Sikandarin sopimuksen, jossa hänen vaikutusvaltaisen unionistipuolueensa muslimiosastot yhdistettiin Muslimiliittoon ja jolla pyrittiin muodostamaan yhteinen, yhtenäinen rintama yhteisön oikeuksien ja etujen turvaamiseksi Intiassa. Myöhemmin hän oli myös yksi tärkeimmistä tukijoista ja suunnittelijoista maaliskuussa 1940 annetussa Lahoren päätöslauselmassa, jossa vaadittiin autonomista tai puoliksi itsenäistä muslimienemmistöistä aluetta laajemman Intian liittovaltion sisällä - tämä vaatimus johti myöhemmin vaatimukseen itsenäisestä Pakistanista.
Kuolema ja perintö
Kun hän kuoli äkillisesti joulukuussa 1942, Lahoren asukkaat kunnioittivat Sir Sikandaria, ja hänet haudattiin vanhan Badshahi-moskeijan ulkopuolelle, runoilija Allama Muhammad Iqbalin toiselle puolelle. Suuri osa hänen työstään jäi puolitiehen, erityisesti hänen suunnitelmansa auttaa Britannian sotaponnistuksia kohti Intian lopullista vapautta ja hänen yrityksensä hitsata Punjab yhteen ja pelastaa se yhteisölliseltä kitkalta. Monet historioitsijat ovat katsoneet, että Sir Sikandarin varhainen kuolema 50-vuotiaana oli luultavasti suuri isku Intian vapausliikkeille ja erityisesti Punjabille. Hän halusi säilyttää sen koskemattomana osana laajempaa Intian liittovaltiota, jossa hänen oma muslimiyhteisönsä voisi nauttia täydestä ja maksimaalisesta vapaudesta ja itsehallinnosta ilman, että Intiaa tai Punjabin aluetta typistettäisiin. Hän oli liian hyvin tietoinen mahdollisesta verilöylystä ja konfliktista, joka voisi aiheutua tällaisesta jakamisesta tai erottamisesta, joka valitettavasti tapahtui niin laajamittaisesti Intian ja Pakistanin jakamisen yhteydessä elokuussa 1947. Näin ollen ei olisi väärin sanoa, että Sir Sikandarin läsnäolo olisi varmasti ollut "maltillinen vaikutus - ja hänen kuolemaansa on pidettävä suurena onnettomuutena [tuolloin].
Välillisesti hänen vanhin poikansa Shaukat Hayat Khan otti kuitenkin aikanaan merkittävän roolin auttaessaan Intian muslimiliittoa saamaan itsenäisen Pakistanin, mikä oli lopulta hieman erilainen tulkinta isän aikomuksista.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Lahoren päätöslauselma
- Intian muslimiliiton työvaliokunta
Etsiä