Etelä-Afrikassa on yksitoista virallista kieltä. Ne ovat afrikaans, englanti, ndebele, pohjoissotho, sesotho, swazi, setwana, tsonga, venda, xhosa ja zulu. Yli 99 prosenttia eteläafrikkalaisista puhuu jonkin näistä kielistä äidinkielenään, ja useimmat osaavat arjessa käyttää useampaa kuin yhtä kieltä. Ennen vuotta 1994 maassa oli virallisesti vain kaksi virallista kieltä: englanti ja afrikaans.

Luettelo virallisista kielistä

Alueellinen jakauma

Vaikka kaikki viralliset kielet tunnustetaan tasavertaisesti koko maassa, tietyt kielet ovat vallitsevia tietyillä maakunta-alueilla. Yleistyksiä alueellisesta jakaumasta:

  • isiXhosa on vahva Itä- ja Länsi-Kapin maakunnissa.
  • isiZulu on hallitseva kieli Kwazulu-Natalin maakunnassa.
  • Tshivenda, Xitsonga ja Sepedi (pohjoissotho) ovat yleisiä Limpopon maakunnassa.
  • Sesotho (eteläsotho) on voimakas Vapaavaltion maakunnassa.
  • Setswana on yleinen Gautengin ja Luoteis-North West -maakunnissa.
  • Afrikaans ja englanti ovat yleisiä useissa maakunnissa — erityisesti kaupunkialueilla ja prepohjaissa kielinä ja koulutuksessa.

Ihmisten sisäinen muuttoliike työn ja asumisen perässä on lisännyt alueiden kielellistä monimuotoisuutta: monilla alueilla puhutaan useita eri kieliä rinnakkain, vaikka jokin kieli saattaa olla vallitseva paikallisesti.

Perustuslaki, kielten nimet ja nimitysten historia

Etelä-Afrikan perustuslain englanninkielinen teksti mainitsee jokaisen virallisen kielen sen omalla nimellä. Esimerkiksi Sotho on nimeltään Sesotho, Tswana on Setswana, Pedi on Sepedi, Zulu esiintyy muodossa isiZulu ja Xhosa-kieli muodossa isiXhosa. Perustuslaissa luetellut kielet ovat: Sesotho (eteläsotho), Setswana (tswana), Sepedi (pohjoissotho), isiZulu (zulu), isiXhosa (xhosa), Afrikaans (afrikaans), englanti (englanti), Xitsonga (tsonga), Siswati (swati), Tshivenda (venda) ja isiNdebele (eteläinen ndebele).

Esimerkiksi pohjoissothon (Sepedi) nimeä on käsitelty eri tavoin: vuoden 1993 perustuslainsovelluksessa käytettiin muotoa Sesotho sa Leboa, kun taas vuoden 1996 versiossa on käytössä muoto Sepedi. Myös eteläinen ndebele tunnetaan Etelä-Afrikassa yksinkertaisesti nimellä ndebele, koska pohjoisen ndebele-variantin puhujia on enemmän Zimbabwessa.

Kieliryhmät

Kaksikymmentä ensimmäisen luokan kielistä kaksi ovat länsigermaanisia: englanti ja afrikaans. Muut yhdeksän virallista kieltä ovat bantukieliä. Bantukielistä neljä kuuluvat nguni-ryhmään: isiZulu, isiXhosa, swazi (siswati) ja isiNdebele. Kolme kuuluuvat sotho–tswana-ryhmään: pohjoissotho (sepedi), sesotho (eteläsotho) ja setwana (tswana). Tsonga kuuluu tswa–rongan -kieliryhmään, ja venda on oma erillinen bantu-kielensä.

Kielten käyttö arjessa, koulutuksessa ja mediassa

Hallinnon pääkielenä toimii yleisesti englanti, ja se on laajasti käytetty oikeudessa, hallinnossa ja liike-elämässä. Afrikaans ja englanti ovat molemmat tärkeitä kaupan ja palveluiden kieliä, ja niiden asema on vahva esimerkiksi uskonnollisissa yhteisöissä, mediassa ja koulutuksessa. Useat varakkaat eteläafrikkalaiset puhuvat sekä afrikaansia että englantia.

Koulutuksessa periaatteena on äidinkielen käyttö varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa aina kun mahdollista, mutta käytännössä opetuskielenä monissa kouluissa on englanti tai afrikaans, etenkin keskustaajamissa ja lukioissa. Julkinen media, kuten South African Broadcasting Corporation (SABC), tarjoaa ohjelmia monilla virallisilla kielillä pyrkien palvelemaan maata monikielisesti.

Monikielisyys ja käytännön haasteet

Vaikka kaikki viralliset kielet on laillisesti tunnustettu, niiden todellinen asema vaihtelee. Englanti on usein hallitseva kielen asema hallinnossa, oikeudessa ja korkeakouluopetuksessa. Lisäksi resurssit kielen edistämiseen ja käännöspalveluihin eivät aina jakaudu tasaisesti — esimerkiksi lakitekstien, virallisten lomakkeiden ja julkisten palveluiden saatavuus eri kielillä voi olla rajallista paikallisesti.

Etelä-Afrikka korostaa monikielisyyttä ja kielellistä tasa-arvoa, ja kielipolitiikka pyrkii sekä säilyttämään pienempiä kieliä että varmistamaan käytännön viestinnän toimivuuden koko maassa. Lisäksi maassa on tunnustettu myös kansallinen viittomakieli: Etelä-Afrikan viittomakieli toimii kuurojen ja kuulovammaisten yhteisön tärkeänä kommunikointimuotona.