Todistustaakka oikeustieteessä
Todistustaakka (lat. onus probandi) on se todistustaso, joka osapuolen on todistettava, ennen kuin se hyväksytään tuomioistuimessa. Latinankielinen sanonta on "semper necessitas probandi incumbit ei qui agit". Se tarkoittaa: "Todistamisen välttämättömyys on aina sillä, joka nostaa syytteen."
Rikosasiassa todistustaakka on syyttäjällä. Vastaajan ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Syyttäjän on osoitettava, että hänen versionsa tosiseikoista on todistettu ilman perusteltua epäilyä. Siviilioikeudellisessa oikeudenkäynnissä todistustaakka on asian vireillepanijalla eli asianomistajalla. Siviilioikeudenkäynnissä todistustaakka on kantajalla. Vaatimuksena on, että "todisteiden ylivoimainen enemmistö" (todisteiden painoarvo) riittää todisteeksi.
Myönteinen puolustus
Jos siviili- tai rikosoikeudenkäynnin vastaaja haluaa esittää syyttäjän tai kantajan esittämien tosiseikkojen vastakohdaksi vaihtoehtoisia tosiseikkoja, tätä kutsutaan "puolustukseksi". Tällöin todistustaakka siirtyy vastaajalle, joka joutuu todistamaan oman versionsa tosiseikoista. Vastaaja pyrkisi puolustautumaan tai oikeuttamaan oikeuskanteen aiheuttaneet tekonsa. Yleisiä puolustautumiskeinoja ovat esimerkiksi ansoittaminen, itsepuolustus, epäpuhtaat kädet, mielenvikaisuus ja vanhentuminen.
Todisteiden ylivoimainen enemmistö
Useimmissa siviilitapauksissa edellytetään todisteiden ylivoimaisuutta, joka tunnetaan myös nimellä "todennäköisyyksien tasapaino". Sitä käytetään myös perhetuomioistuimessa, kun on kyse pelkästään rahaa koskevista ratkaisuista, kuten lapsen elatusavusta lapsen elatusapulain nojalla.
Vaatimus täyttyy, jos väite on todennäköisemmin tosi kuin epätosi. Standardi täyttyy, jos on yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyys, että väite on tosi. Lordi Denning kuvaili asiaa Miller vastaan eläkeministeri koskevassa tuomiossaan sitä yksinkertaisesti sanoilla "todennäköisempi kuin ei". Vuoteen 1970 asti tämä oli myös Yhdysvalloissa nuorisotuomioistuimissa käytetty standardi. Tämä on paljon alhaisempi taakka kuin se, että syyttäjän on rikosoikeudenkäynneissä täytettävä vaatimus "beyond a reasonable doubt".
Beyond a reasonable doubt
Tämä on korkein standardi, jota käytetään todistustaakkana commonlaw -maissa. Sitä sovelletaan yleensä vain rikosoikeudellisissa menettelyissä. Jos on olemassa todellinen epäilys, joka perustuu järkeen ja terveeseen järkeen kaikkien todisteiden (tai todisteiden puuttumisen) huolellisen ja puolueettoman tarkastelun jälkeen, todistustaso ei ole täyttynyt. Jos valamiehistöllä tai tuomarilla ei ole epäilyksiä vastaajan syyllisyydestä tai jos heidän ainoat epäilynsä ovat kohtuuttomia epäilyjä, syyttäjä on osoittanut vastaajan syyllisyyden.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on todistustaakka?
V: Todistustaakka on todistustaso, joka osapuolen, joka pyrkii todistamaan jonkin tosiasian, on saavutettava, ennen kuin se hyväksytään tuomioistuimessa.
K: Mikä on todistustaakka rikosasiassa?
V: Rikosasiassa todistustaakka on syyttäjällä.
K: Onko vastaajan todistettava syyttömyytensä rikosasiassa?
V: Ei, vastaajan ei tarvitse todistaa syyttömyyttään rikosasiassa.
Kysymys: Millainen todistustaso syyttäjän on rikosasiassa saavutettava?
V: Syyttäjän on rikosoikeudenkäynnissä todistettava, että hänen esittämänsä versio tosiseikoista on todistettu "ilman perusteltua epäilyä".
K: Mikä on todistustaakka siviilioikeudenkäynnissä?
V: Siviilioikeudenkäynnissä todistustaakka on kantajalla, joka vie asian tuomioistuimeen.
K: Minkä standardin kantajan on täytettävä siviilioikeudenkäynnissä?
V: Siviilioikeudenkäynnissä on täytettävä vaatimus, jonka mukaan "todisteiden ylivoimainen enemmistö" (todisteiden painoarvo) riittää todistamaan asian.
K: Muuttuuko todistustaakka tapaustyypistä riippuen?
V: Kyllä, todistustaakka on erilainen rikosasiassa kuin siviiliasiassa. Rikosasiassa taakka on syyttäjällä, kun taas siviilioikeudenkäynnissä se on kantajalla.
