Le Locle (Sveitsi) – UNESCO-kaupunki ja kelloteollisuuden keskus

Le Locle on Le Loclen piirin kunta Neuchâtelin kantonissa Sveitsissä.

Se sijaitsee Jura-vuoristossa, muutaman kilometrin päässä La Chaux-de-Fondsin kaupungista. Se on Sveitsin kolmanneksi pienin kaupunki. Le Loclessa asui 31. joulukuuta 2016 noin 10 000 ihmistä.

Kaupungin nimi tulee sanasta, joka tarkoittaa järveä tai trou d´eau.

Vuodesta 2009 se on kuulunut Unescon maailmanperintökohteeseen: La Chaux-de-Fonds/Le Locle, Kelloteollisuuden kaupunkisuunnittelu.

Maantiede ja ilmasto

Le Locle sijaitsee Jura-vuoriston metsäisellä ja kumpuilevalla alueella lähellä Ranskan rajaa. Korkeuserot ja lähiluonto tarjoavat hyvät mahdollisuudet patikointiin, maastopyöräilyyn ja talvisin hiihtoon. Alueen ilmasto on mannerilmastoa: kesät ovat viileitä ja talvet kylmiä, usein lumisia.

Kelloteollisuuden historia ja kaupunkisuunnittelu

Le Locle on tunnettu erityisesti kelloteollisuudestaan. Kaupunki kehittyi 1700–1800-luvuilla käsityöläisten työpajojen ympärille, ja teollistumisen myötä se sai tiiviin verkoston pieniä verstaiden ja tehdasrakennusten muodostamia kortteleita. Useissa tulipaloissa tuhoutuneiden osien uudelleenrakentaminen johti järjestelmälliseen ruutukaavamaiseen kaupunkisuunnitteluun, joka oli omiaan tukemaan kellonvalmistuksen työprosesseja ja jakelua.

UNESCO arvosti Le Loclen ja naapurissa sijaitsevan La Chaux-de-Fondsin yhtenäistä kaupunkisuunnittelua, joka heijastaa teollisen tuotannon vaatimuksia ja kelloteollisuuden sosiaalista rakennetta. Tämä selittää osin sen, miksi molemmat kaupungit lisättiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2009.

Talous ja elinkeinoelämä

Kellonvalmistus on edelleen keskeinen toimiala. Kaupungissa toimii sekä perinteisiä kellomerkkien verstaiden ketjuja että moderneja valmistajia. Tunnettuja kelloyhtiöitä on perustettu alueelle ja osa niistä on säilyttänyt yhteytensä Le Locleen myös nykypäivänä. Lisäksi alueella on pienyrityksiä, elektroniikka- ja mikrotekniikka-alan toimijoita sekä palvelualoja, jotka palvelevat paikallista väestöä ja matkailua.

Kulttuuri, museot ja nähtävyydet

• Historiallinen tehdas- ja verstaamiljöö sekä tyylillisesti yhtenäiset katujaksot, jotka kertovat kaupungin teollisesta menneisyydestä.
• Kelloteollisuuteen liittyviä näyttelyitä ja museoita sekä kierroksia, joissa voi tutustua valmistusprosesseihin ja paikalliseen käsityötaitoon.
• Luonto- ja ulkoilumahdollisuudet lähialueella: reitit, maisemat ja talviurheilu.

Väestö ja kieli

Kaupungin virallinen kieli on ranska, ja väestö on perinteisesti ranskankielistä. Mainittu väestömäärä (noin 10 000) perustuu tilanteeseen 31.12.2016; väkiluku voi muuttua vuosien myötä, mutta Le Locle pysyy pienimuotoisena ja tiiviinä kaupunkina.

Liikenneyhteydet ja matkailu

Le Loclessa on hyvät yhteydet lähikyliin ja suurempiin kaupunkeihin junilla ja teillä. Rautatieyhteydet yhdistävät sen muun muassa La Chaux-de-Fondsin ja Neuchâtelin suuntaan. Kaupunki on helposti saavutettavissa myös autoillen ja tarjoaa palveluja vierailijoille: opastettuja kierroksia, museoita sekä mahdollisuuksia tutustua kelloteollisuuden työpajoihin.

Käytännön vinkkejä vierailijalle

Jos olet kiinnostunut kelloteollisuudesta tai teollisuushistoriasta, Le Locle tarjoaa aitoja työpajatunnelmia ja paikallista osaamista. Suositeltavaa on yhdistää visiitti naapuriin La Chaux-de-Fondsiin, sillä molemmat kaupungit muodostavat yhdessä rikkaan kulttuuri- ja teollisuuspääoman, jonka UNESCO on tunnustanut.

Historia

Le Locle mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1332 nimellä dou Locle.

Esihistoria

Varhaisimmat jäljet ihmisasutuksesta ovat peräisin mesoliittisen kauden lopusta (6000-5000 eKr.) Col des Rochesin suojista. Paikalla on vanhinta Neuchâtelin kantonista löydettyä keramiikkaa, monia työkaluja, mammutin poskihammas sekä peuran ja villisian luita. Tullivirkailija löysi suojan vuonna 1926, ja se oli ensimmäinen Sveitsissä tutkittu lajinsa löytöpaikka.

Le Loclen alueesta ei kuitenkaan tiedetä mitään 4000 eKr. ja keskiajan väliseltä ajalta.

Keskiaika

Vuonna 1150 Renaud ja William Valanginian myönsivät laakson, johon Le Locle myöhemmin rakennettiin, Fontaine-Andrén luostarille. Vuonna 1360 Aarbergin Johannes II, Valanginianin herra, sai Le Loclen läänitykseksi Neuchatelin kreiviltä Ludvigilta. Le Loclea ympäröivän Jura-vuoriston metsäisen osan raivasivat siirtolaiset, jotka myöhemmin saivat vapaiden talonpoikien aseman. Nämä ensimmäiset vapaat maanviljelijät saivat vuonna 1372 peruskirjan, jossa heidän oikeutensa ja vapautensa kodifioitiin. Tämä peruskirja vahvistettiin uudelleen 1400-luvun alussa Mairien eli kaupunginhallituksen perustamisen yhteydessä. Le Locle ja La Sagne muodostivat 1300-luvun alussa yhteisen seurakunnan. Le Loclen Maria Magdaleenan kirkko rakennettiin vuonna 1351.

Varhaismoderni aikakausi

Kaupungin maamerkkinä toimivan Maria Magdaleenan kirkon torni nousi 1500-luvun alussa. Muutama vuosi tornin rakentamisen jälkeen, vuonna 1536, Le Locle kääntyi protestanttiseen uskoon. Tämä vanha kirkko rakennettiin uudelleen 1800-luvun puolivälissä. Saksalainen kirkko rakennettiin vuonna 1844, mutta se purettiin vuonna 1967. Katolinen kappeli rakennettiin vuonna 1861.

Varhaismoderni ja moderni Le Locle

Le Locle paloi toistuvasti suurissa tulipaloissa (1683, 1765, 1833). Se rakennettiin uudelleen nykyiseen asuunsa 1800-luvun toisella neljänneksellä, kun siitä tuli kelloteollisuuden keskus. Vuonna 1848 siitä tuli piirikunnan pääkaupunki.

Koska pieni Bied-joki tulvii usein laaksoon, laakson läpi leikattiin kanava Col des Rochesille 1800-luvun alussa. Vuoteen 1898 asti jokea käytettiin useiden maanalaisten myllyjen voimanlähteenä.

Le Locle vuonna 1907

Hae kirjaimella