Lontoon filharmoninen orkesteri (LPO) – historia, kapellimestarit ja rooli

Tutustu Lontoon filharmonisen orkesterin (LPO) kiehtovaan historiaan, merkittäviin kapellimestareihin ja orkesterin rooliin klassisen musiikin kentällä.

Lontoon filharmoninen orkesteri (London Philharmonic Orchestra, LPO) on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan suurimmista orkestereista. Sen kotipaikka on Royal Festival Hall, Lontoo.

Historia

Sir Thomas Beecham perusti orkesterin vuonna 1932, ja se soitti ensimmäisen konserttinsa 7. lokakuuta 1932 Lontoon Queen's Hallissa. Apulaiskapellimestarina toimi tuolloin Malcolm Sargent. Beechamin johdolla orkesteri vakiinnutti nopeasti asemansa Lontoon musiikkielämässä ja teki myös laajoja äänityksiä.

Yhdessä orkesterin varhaisista konserteista marraskuussa 1932 kuusitoistavuotias Yehudi Menuhin esiintyi solistina; ohjelmassa oli muun muassa Elgarin viulukonsertto, jonka säveltäjä itse johti. Orkesteri näyttäytyi alusta alkaen sekä konserttisaleissa että oopperan rooleissa: kun Beecham johti 1930-luvulla Royal Opera Housessa, LPO osallistui siellä esityksiin.

Vuonna 1939 orkesterin ulkoiset sponsorit lopettivat tukensa, minkä seurauksena LPO muuttui itsehallinnolliseksi yhteisöksi. Tämä tarkoitti, että soittajat organisoivat orkesterin toiminnan, palkat, jäsenvalinnat ja ohjelmiston itse – samanlaista mallia kuin esimerkiksi Lontoon sinfoniaorkesterilla.

Toisen maailmansodan aikana orkesteri kiersi maaseudulla ja teollisuuskeskuksissa soittamassa, jotta ihmiset, joilla ei muuten olisi ollut mahdollisuutta konserttiin, saisivat elävää musiikkia. Monet soittimet ja osa orkesterin materiaalista tuhoutui tai vaurioitui, kun Queen's Hall pommitettiin toukokuussa 1941, mutta yleisön ja tukijoiden lahjoitukset auttoivat korvaamaan menetyksiä.

Jälkisota ja jälleenrakentuminen

Sodan jälkeen Beecham palasi LPO:n palvelukseen noin puoleksitoista vuodeksi, mutta myöhemmin hän perusti uuden orkesterin, Royal Philharmonicin. LPO jatkoi toimintaansa vaihtelevien vierailevien kapellimestareiden kanssa, kunnes vakiinnuttava johtajuus löytyi. Eduard van Beinum nimitettiin johtavaksi kapellimestariksi, mutta hänen sairastumisensa jälkeen paikan otti Sir Adrian Boult, joka pysyi aktiivisena orkesterin johdossa ja toimi myöhemmin orkesterin puheenjohtajana vuonna 1965.

1950-luvun lopulla orkesteri koki taloudellisia vaikeuksia: vakituisia palkkoja ei aina voitu maksaa, ja soittajat saivat usein korvauksen vain tehdystä työstä. Vuonna 1958 LPO nimitti William Steinbergin ylikapellimestariksi, ja hänen johdollaan orkesterin taso ja taloudellinen tilanne paranivat vähitellen.

Merkittävä yhteistyö käynnistyi vuonna 1964, kun LPO tuli Glyndebournen festivaalioopperan kantaorkesteriksi kesäisin. Tämä rooli on säilynyt ja on osa orkesterin monipuolista toimintaa.

Kapellimestarit ja taiteellinen linja

Orkesterin pitkässä historiassa on ollut useita merkittäviä kapellimestareita ja ylikapellimestareita, jotka ovat muokanneet sen soundia ja ohjelmistoa. Vuonna 1967 LPO nimitti Bernard Haitinkin ylikapellimestarikseen; hän toimi tehtävässä noin 12 vuotta, ja hänen jälkeensä puikoissa nähtiin mm. Sir Georg Solti.

Vladimir Jurowski on toiminut orkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2007. Jurowskin kausi on ollut tunnettu sekä perinteisen sinfoniaohjelmiston että nykymusiikin esittämisestä, sekä aktiivisesta kansainvälisestä konserttitoiminnasta ja levytyksistä.

Rooli Britannian ja kansainvälisessä musiikkielämässä

LPO on ollut keskeinen toimija sekä Lontoon konserttielämässä että kansainvälisellä kentällä. Orkesteri esiintyy säännöllisesti Royal Festival Hallissa ja tekee kiertueita sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. LPO:n ohjelmisto kattaa laajasti klassisesta perustekstuurista nykymusiikkiin, oopperaesityksiin ja elokuvamusiikin tulkintoihin.

Orkesterilla on vahva perinne äänityksissä: varhaisista Beecham-levytyksistä alkaen LPO on tehnyt runsaasti kaupallisia nauhoituksia, jotka ovat laajentaneet sen yleisöpohjaa ja vaikuttavuutta. Levytysten ohella orkesteri tekee yhteistyötä monien kansainvälisten solistien ja kapellimestareiden kanssa.

Yhteisötyö, koulutus ja tulevaisuus

Nykyisin monet suurorkesterit, LPO mukaan lukien, osallistuvat aktiivisesti koulutus- ja yhteisöohjelmiin. Orkesteri järjestää koulutuskonsertteja, työpajoja ja yhteistöitä paikallisten koulujen ja yhteisöryhmien kanssa, tavoitteenaan tehdä korkeatasoinen klassinen musiikki saavutettavaksi laajemmalle yleisölle.

Tulevaisuutta ajatellen LPO pyrkii yhdistämään perinteisen laatutyön ja nykyaikaiset toimintamallit: itsehallinnollinen rakenne, kansainväliset yhteistyöt, monipuolinen ohjelmisto sekä panostus nuoriin kuulijoihin ja koulutusohjelmiin varmistavat orkesterin aseman myös jatkossa.

Lisätietoja ja merkittäviä hetkiä

• Perustaja: Sir Thomas Beecham (1932)
• Ensikonsertti: 7. lokakuuta 1932 Queen's Hallissa
• Itsenäinen, soittajien johtama organisaatio vuodesta 1939
• Glyndebournen festivaalioopperan kantaorkesteri kesäisin vuodesta 1964
• Merkittäviä kapellimestareita: Malcolm Sargent (apulaiskapellimestari varhain), Bernard Haitink, Sir Georg Solti, William Steinberg sekä nykyisempi viitekehys Vladimir Jurowski

Edellä oleva teksti täydentää ja jäsentää orkesterin historiaa, johtohenkilöitä ja sen roolia brittiläisessä ja kansainvälisessä musiikkielämässä. LPO:n pitkä perinne, soittajien itsehallinnollinen toimintatapa ja jatkuva läsnäolo sekä konserttisaleissa että levytyksissä tekevät siitä yhden Keski-Lontoon merkittävimmistä musiikkilaitoksista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Lontoon filharmoninen orkesteri?

Q: Milloin se perustettiin?

K: Kuka johti ensimmäisissä konserteissa?

K: Miten orkesterista tuli itsehallinnollinen?

K: Mitä tapahtui toisen maailmansodan aikana?

K: Ketkä palasivat toisen maailmansodan jälkeen?

Hae kirjaimella