Lontoon sinfoniaorkesteri (LSO) on yksi maailman tunnetuimmista orkestereista. Orkesterin vakituinen kotipaikka on Lontoon Barbican Centre, mutta se tekee säännöllisesti kiertueita sekä Euroopassa että muilla mantereilla ja esiintyy vieraana monissa maailmankuuluissa konserttisaleissa.
Perustaminen ja itsehallinto
LSO aloitti toimintansa vuonna 1904. Suurin osa soittajista oli aiemmin kuulunut Henry Woodin Queen's Hall -orkesteriin. He päättivät perustaa uuden orkesterin sen jälkeen, kun Henry Wood oli asettanut säännön, jonka mukaan soittajat eivät saaneet lähettää sijaisia harjoituksiin tai konsertteihin. LSO perustettiin itsehallinnolliseksi organisaatioksi, mikä merkitsee käytännössä sitä, että soittajat osallistuvat aktiivisesti orkesterin hallintoon ja päätöksentekoon: he sopivat palkoista, jäsenvalinnoista ja muista toiminnan käytännön järjestelyistä.
Varhaiset vuodet ja merkittävät kapellimestarit
LSO antoi ensimmäisen konserttinsa 9. kesäkuuta 1904 Hans Richterin johdolla. Richter toimi orkesterin ylikapellimestarina useita vuosia; myöhemmin tehtävissä ovat toimineet mm. Edward Elgar sekä useita muita maailmankuuluja kapellimestareita. Orkesterin kanssa ovat työskennelleet monet tunnetut johtajat eri aikakausina, ja se on ajoittain nimennyt kunniakapellimestareita ja päävierailijakapellimestareita tukeakseen pitkäaikaisia yhteistyösuhteita. Esimerkiksi André Previn on toiminut orkesterin Conductor Laureate -nimityksellä, ja 2000-luvulla LSO on tehnyt useita pitkäkestoisia vierailuyhteistöitä muun muassa Daniel Hardingin ja Michael Tilson Thomasin kanssa. Myös Valeri Gergijev on ollut eräänä merkittävänä kapellimestarina orkesterin historiassa. Orkesterin keskeisiin soittajiin ja johtaviin muusikoihin lukeutuu esimerkiksi viulisti Gordan Nikolitch.
Konsertit, kiertueet ja historialliset tapahtumat
LSO oli ensimmäinen brittiläinen orkesteri, joka esiintyi ulkomailla, kun se matkusti Pariisiin vuonna 1906. Orkesterilla on useita muistettavia anekdootteja historiassaan: vuonna 1912 suuri osa soittajista oli varannut matkan RMSTitanic-aluksella konserttia varten New Yorkiin, mutta he joutuivat perumaan varauksensa viime hetkillä ja välttyivät siten tragedialta. Samana vuonna LSO teki kiertueen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, ja se oli tuolloin ensimmäinen brittiläinen orkesteri, joka toteutti laajemman Pohjois-Amerikan kiertueen.
Kuoro, kokoonpano ja sukupuolikysymykset
Vuonna 1966 perustettiin London Symphony Chorus (LSC), joka toimii läheisessä yhteistyössä LSO:n kanssa erityisesti suurten kuoroteosten esittämisessä. Alkuvuosikymmeninä LSO kieltäytyi monien vuosien ajan ottamasta naisia jäseniksi, perustellen päätöstä äänensävyn ja kokoonpanon "sopivuudella". Käytäntö muuttui kuitenkin vähitellen, ja myöhemmin naiset ovat tulleet osaksi orkesterin vakituista kokoonpanoa.
Äänitykset ja elokuvamusiikki
LSO teki ensimmäisen gramofonitallenteensa vuonna 1920. Sen jälkeen orkesteri on ollut erittäin aktiivinen äänitystoiminnassa, levyttäen laajan valikoiman klassista ohjelmistoa sekä tehden yhteistyötä säveltäjien ja kapellimestarien kanssa. 2000-luvulla LSO on lisäksi julkaissut live-äänityksiä omalla tallennuslinjallaan ja tehnyt monia tunnettuja elokuvamusiikkitallenteita, mikä on laajentanut orkesterin yleisöä myös klassisen konserttikävijän ulkopuolelle.
Koulutus, yleisötyö ja nykytoiminta
Nykyään LSO tarjoaa laajasti yleisö- ja koulutusohjelmia, joiden tavoitteena on tehdä klassisesta musiikista saavutettavampaa eri-ikäisille yleisöille. Orkesterilla on erilaisia lapsille, nuorille ja aikuisille suunnattuja projekteja, työpajoja ja konsertteja, jotka tukevat musiikillista harrastusta ja koulutusta.
LSO on säilyttänyt asemansa yhtenä johtavista sinfoniaorkestereista maailmassa kiitoksin korkeatasoisesta soittotulkinnastaan, kansainvälisistä vierailuistaan ja aktiivisesta levytys- ja yhteisötoiminnastaan.