Limnognathia maerski on hyvin pieni, mikroskooppinen eläin, jonka pituus on noin kymmenesosamillimetriä (noin 0,1 mm). Laji löydettiin homotermisistä lähteistä Diskon saarelta Grönlannista vuonna 1994. Sen asema taksonomiassa on edelleen osin epävarma.
Taksonomia
Limnognathia maerski on sijoitettu usein Gnathifera-ryhmään, ja sitä on kuvattu erilliseksi luokaksi tai alaryhmäksi (esimerkiksi luokkana tai alaryhmänä) tai jopa erilliseksi yläluokaksi nimellä Micrognathozoa (vrt. yläluokassa). Tekstissä esiintyvä linkki, joka sanoo matelijoille, on virheellinen ja voi johtaa harhaan — Limnognathia ei ole sukua matelijoille (reptilia), vaan se liittyy lähinnä muihin Gnathifera-ryhmän pieniin selkärangattomiin, kuten gnathostomulideihin (gnathostomulida-luokille, jotka kuuluvat samaan leveämpään yksikköön).
Ulkonäkö ja rakenne
L. maerskin runko on lyhyt ja kapea, ja pinta on peitetty erilaisilla värekarvoilla. Eläimen päässä on suuri hermokimppu eli ganglio, josta hermot kulkevat parittain rungon alapuolella kohti takapään aluetta. Rungon pinnalla on jäykkiä aistiharjaksia (aistiharjakset, jotka koostuvat yhdestä tai kolmesta värekarvasta,), jotka toimivat mekaanisina aisteina; nämä ovat samankaltaisia kuin gnathostomulideilla.
Värekarvoja on sijoittuneena eri tavoin: otsassa hevosenkenkämäinen alue, pään sivuilla laikut sekä kaksi riviä rungon alapuolella. Otsan värekarvat synnyttävät vedenvirtausta, joka ohjaa ravintohiukkasia kohti suuta, kun taas muut värekarvat auttavat liikkumisessa.
Leuat ja ruokailu
L. maerskin leuat ovat poikkeuksellisen monimutkaiset suhteessa eläimen kokoon: leuan rakenne koostuu noin viisitoista erillisestä osasta, jotka on yhdistetty nivelsiteillä ja lihaksilla. Yksittäisten leuan osien koko on erittäin pieni, noin 4 μm:stä 14 μm:iin. Eläin voi ulottaa osan leukarakenteestaan suunsa ulkopuolelle ruokailun yhteydessä, mikä helpottaa biofilmin ja pieniä ravintohiukkasia sieppaamista. Samoin se voi työntää leuan osia suun ulkopuolelle oksentaessaan (eli poistaakseen sulamattomia tai ei-toivottuja partikkeleita).
Ruokavalio koostuu todennäköisesti pääasiassa mikrobi- ja orgaanisesta biofilmistä sekä irtonaisista mikrohiukkasista; veden virtaus, jonka värekarvat luovat, kokoaa nämä hiukkaset suun lähelle, ja monimutkainen leukalaite pilkkoo tai käsittelee ravintoa.
Elintavat ja elinympäristö
Laji on löydetty makeanveden lämpimistä lähteistä Diskon alueelta, ja sitä pidetään bentonisena eli pohjassa eläjänä. Koska yksilöt ovat niin pieniä, ne elävät ja ruokailevat pääasiassa kiviin tai kasvillisuuteen kiinnittyneenä biofilmin pinnalla.
Lisääntyminen ja elinkierto
Kaikilla kerätyillä yksilöillä on havaittu naaraan sukupuolielimiä. Eläimet munivat kahta erilaista munatyyppiä: ohutseinäisiä munia, jotka kuoriutuvat nopeasti, ja paksuseinäisiä munia, joiden arvellaan kestävän jäätymisen ja siten pystyvän talvehtimaan jäässä ja kuoriutumaan vasta keväällä. Vastaava kaksilajinen munapolitiikka esiintyy myös joillakin muilla mikroskooppisilla selkärangattomilla.
Lisäksi nuoremmilla kerätyillä yksilöillä on havaittu myös urospuolisia rakenteita, ja nykykäsityksen mukaan laji saattaa olla protandrinen: yksilöt kuoriutuvat ensin uroksina ja muuttuvat myöhemmin naaraiksi. Tämän vuoksi lisääntymiskierto voi sisältää suvutonta ja/tai itsenäistä sukupuolista vaihetta, mutta yksityiskohdat voivat vaihdella ja vaativat lisätutkimusta.
Tutkimuksen merkitys
Limnognathia maerskin löydös on tärkeä, koska se tuo uutta tietoa Gnathifera-ryhmän ja pienten mikroskooppisten eläinten monimuotoisuudesta, rakenteellisista erikoistumisista (erityisesti leukalaitteessa) sekä evolutiivisista sukupuussuhteista. Lajin pienikoko, monimutkainen leuka ja sopeutuminen erityisiin elinympäristöihin tekevät siitä kiinnostavan kohteen sekä morfologiseen että taksonomiseen tutkimukseen.