Markkinarakenne — kilpailun muodot (täydellinen kilpailu, oligopoli, monopoli)

Tutustu markkinarakenteisiin ja kilpailun muotoihin: täydellinen kilpailu, monopolistinen kilpailu, oligopoli ja monopoli — selkeät erot, vaikutukset ja esimerkit.

Taloustieteessä markkinarakenne (tunnetaan myös nimellä markkinamuoto) kuvaa markkinoiden tilaa kilpailun kannalta: kuinka monta ostajaa ja myyjää siellä on, kuinka homogeenisia tai eriytettyjä tuotteet ovat, kuinka vapaasti tieto liikkuu ja kuinka helposti uusia yrityksiä voi tulla markkinoille.

Useimmissa jäljempänä esitetyissä markkinamuodoissa puhutaan homogeenisesta tuotteesta. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikki valmistavat samaa tuotetta. Tällaisilla markkinoilla ostajat vertaavat ainoastaan hintaa ja pyrkivät valitsemaan halvimman tarjouksen, koska tuotteiden laatu- ja käyttötarkoituserot ovat vähäisiä (esimerkiksi peruselintarvikkeet tietyssä sovelluksessa).

Pääasialliset markkinamuodot

• Täydellinen kilpailu: ostajia ja myyjiä on paljon, kaikki tuottajat myyvät homogeenista tuotetta ja hinta pysyy muuttumattomana. Yritykset ovat hintataakkaita (price takers) — yksittäinen yritys ei voi vaikuttaa markkinahintaan. Oletuksena on täydellinen tieto ja vapaat pääsyn sekä poistumisen markkinoilta. Esimerkkejä käytännössä ovat tietyt maataloustuotteet paikallisesti, vaikka täydellistä kilpailua harvoin esiintyy puhtaana muodossaan.
• Monopolistinen kilpailu: markkinoilla on suuri määrä itsenäisiä yrityksiä. Kullakin yrityksellä on hyvin pieni osuus markkinaosuudesta, mutta tuotteet ovat eriytettyjä (tuotemerkit, laatu, palvelu, sijainti). Yritykset voivat jonkin verran vaikuttaa hintaan ja kilpailla muilla keinoin kuin hinnalla. Vapaa pääsy markkinoille pitkällä aikavälillä rajoittaa yliansiot.
• Oligopoli: Markkinoita hallitsee pieni määrä yrityksiä, jotka omistavat yli 40 prosenttia markkinaosuudesta. Oligopolissa yritykset voivat kilpailla hinnalla tai muilla keinoilla, ja niiden päätökset vaikuttavat suoraan kilpailijoihin — tästä seuraa strateginen käyttäytyminen (esim. hintasodasta, kartelleista tai hintastabiilista käytännöstä johtuvat ilmiöt). Markkinoilla voi olla merkittäviä esteitä uusien yritysten tulolle. Esimerkkejä: ilmailuala, autoteollisuus tietyissä segmenteissä.
• Oligopsony: Markkinat, joita hallitsevat monet myyjät ja muutamat ostajat. Ostajilla on merkittävää neuvotteluvoimaa vaikuttaa hintoihin ja ostoehtoihin (esimerkiksi tietyt suurketjut suhteessa pienempiin toimittajiin).
• Monopoli: Myyjiä on vain yksi ja ostajia useita. Monopolisti voi asettaa hinnan > marginal cost -tasolle ilman välitöntä kilpailupainetta. Monopolit voivat syntyä esimerkiksi teknisten patenttien, sääntelyn tai luonnollisten kilpailuesteiden kautta. Yksittäinen monopolisti vähentää tuotantoa verrattuna kilpailulliseen tasapainoon, mikä aiheuttaa kuluttajille hyvinvoinnin menetystä.
• Luonnollinen monopoli: Monopoli, jossa mittakaavaedut johtavat siihen, että tehokkuus kasvaa jatkuvasti yrityksen koon kasvaessa. Tällaisissa verkosto- ja infrastruktuuripalveluissa (esim. vesihuolto, jakeluverkot) yhden suuren toimijan ylläpito voi olla yhteiskunnallisesti tehokkaampaa kuin useiden päällekkäisten järjestelmien ylläpito. Tästä seuraa usein sääntelyä tai julkisen toimijan rooli.
• Monopsonia: Markkinoilla on vain yksi ostaja. Yksittäinen ostaja voi painaa hintoja alas toimittajilta tai työntekijöiltä, mikä johtaa ostajan hyvinvoinnin kasvuun ja myyjien/tarjoajien hyvinvoinnin alenemiseen. Esimerkkejä esiintyy joskus paikallisilla työmarkkinoilla tai armeijan suhteissa aseteollisuuteen.

Epätäydellinen kilpailu ja käytännön markkinat

Epätäydellisen kilpailun rakenne vastaa realistisempia markkinaolosuhteita: usein markkinoilla on samanaikaisesti monopolistisia kilpailijoita, monopolisteja, oligopolisteja ja duopolisteja, jotka kukin vaikuttavat markkinaolosuhteisiin omalla tavallaan. Käytännön markkinat harvoin täyttävät kaikkia täydellisen kilpailun oletuksia (täydellinen tieto, homogeeniset tuotteet, vapaa pääsy), joten taloustieteessä analysoidaan usein erilaisten epätäydellisyysmuotojen vaikutuksia hintoihin, tuotantoon ja hyvinvointiin.

Nämä jokseenkin abstraktit luokittelut määrittelevät yleensä joitakin mutta eivät kaikkia yksityiskohtia tietyssä konkreettisessa markkinajärjestelmässä, jossa ostajat ja myyjät todella kohtaavat ja käymään kauppaa. Käytännössä analyysissä otetaan huomioon mm. tuotekehitys, brändit, sääntely, teknologinen muutos ja verkostovaikutukset.

Vertailu ja tärkeimmät erot

Markkinarakenteen oikea järjestys kilpailullisimmasta vähiten kilpailulliseen on yleensä: täydellinen kilpailu, monopolistinen kilpailu (epätäydellinen kilpailu), oligopoli ja puhdas monopoli. Tärkeimmät kriteerit, joiden perusteella markkinarakenteet voidaan erottaa toisistaan, ovat:

• tuottajien ja kuluttajien määrä ja koko markkinoilla,
• kaupan kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen tyyppi (homogeeninen vs. eriytetty),
• esteet pääsyyn ja poistumiseen markkinoilta (esim. pääomatarpeet, teknologia, lainsäädäntö),
• missä määrin tieto liikkuu vapaasti ja millainen on ostajien/myyjien neuvotteluvalta,
• yritysten kyky ja halu vaikuttaa hintaan (hintataakka vs. hintamäärittely).

Ymmärtämällä näitä markkinamuotoja voi tulkita paremmin yritysten käyttäytymistä, kilpailupolitiikkaa ja sääntelyn tarvetta eri aloilla. Esimerkiksi luonnollisen monopolin tapauksessa sääntely voi olla perusteltua kuluttajien suojelemiseksi, kun taas monopolistisessa kilpailussa taas korostuvat laatu-, brändi- ja innovaatioedut, joihin yritykset pyrkivät erottautumaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on markkinarakenne?

K: Mitä tarkoittaa homogeeninen tuote?

K: Mitkä ovat joitakin tärkeimpiä markkinamuotoja?

K: Miten erotat eri markkinarakenteet toisistaan?

K: Mikä on epätäydellisen kilpailun rakenne?

K: Mikä on oikea järjestys eniten kilpailua aiheuttavasta vähiten kilpailua aiheuttavaan?

Hae kirjaimella