Kilogramma on kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän (SI) massan perusyksikkö. Sitä käytetään laajalti tieteessä, tekniikassa ja kaupassa maailmanlaajuisesti. Aiemmin kilogrammaa kuvailtiin usein yhden vesilitran massaksi, mutta tämä oli vain likimääräinen selitys, koska veden tiheys riippuu lämpötilasta ja olosuhteista. Vuodesta 1889 aina vuoteen 2019 kilogramman käytännöllinen toteutus perustui kansainväliseen prototyyppiin (International Prototype of the Kilogram, IPK), joka oli fyysinen platina‑iridiumin malli.

Toukokuun 20. päivänä 2019 alkaen kilogramman määritelmä perustuu Planckin vakion tarkkaan, määriteltyyn arvoon. Planckin vakio h on määritelty tarkalleen arvoksi 6,62607015×10−34 joule‑sekuntia (J·s), mikä yksiköissä on kg·m2·s−1. SI‑järjestelmä määrittelee kilogramman siten, että tämä vakion arvo on täsmällinen; käytännössä kilogramman toteutus saadaan aikaan mm. Kibble‑vaakaa (aiemmin watt‑vaaka) käyttäen, joka yhdistää sähkömekaanisia mittauksia Planckin vakioon.

Kilogrammaa on yritetty luoda ja määritellä myös muilla tavoilla. Yksi lähestymistapa on määrittää kilogramma laskemalla tietyn aineen, esimerkiksi 12C‑isotoopin atomien, määrä tai käyttämällä Avogadron projektin silisikoni‑palloja, joiden avulla voidaan laskea hiukkasten lukumäärä erittäin tarkasti. Toisaalta pitkään käytössä ollut ja korvattu tapa oli mainittu kansainvälinen prototyyppi (IPK). Näiden menetelmien tavoitteena on tarjota toistettavia ja kansainvälisesti yhteneviä toteutustapoja sille, että Planckin vakio pysyy kiinteänä arvona ja kilogramma voidaan toteuttaa riippumatta yhdestä fyysisestä kappaleesta. Kilogramman yksikkösymboli on "kg".

Yksi kilogramma vastaa 1 000 grammalle (1 kg = 1000 g). Arkipuheessa kilogrammasta käytetään usein lyhennystä tai epämuodollista muotoa "kilo" tai "kiloa" (kiloa). Kansainvälisenä muunnoksena 1 kg on noin 2,20462262 paunaa (lb). Yksi tonni on tuhat kilogrammaa. Yksi litra vettä painaa lähellä yhden kilogramman verran, kun sen lämpötila merenpinnan tasolla on noin 3,98 °C (39,16 °F; 277,13 K) — tämä veden tiheyden maksimin lähellä oleva lämpötila oli osasyy varhaisempien grammamääritelmien ja litran‑veden yhteyden syntyyn (grammamääritelmän historiaan liittyen).