Australian megafauna

Extinction

Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen megafaunan sukupuuttoon kuolemisen syistä. On mahdollista, että kun ihmiset saapuivat Australiaan (noin 48 000-60 000 vuotta sitten) ja alkoivat metsästää ja käyttää tulta, he saattoivat aiheuttaa megafaunan sukupuuttoon kuolemisen. Myös ilmastonmuutos, joka teki maasta paljon kuivemman jääkauden aikana noin 18 000 vuotta sitten, on saattanut johtaa megafaunan sukupuuttoon. Joidenkin tiedemiesten mukaan pelkästään ilmastonmuutos aiheutti megafaunan sukupuuttoon kuolemisen. Tässä väitteessä ei oteta huomioon sitä, että megafaunalajit olivat eläneet kahden miljoonan vuoden ajan ilmastomuutosten aikana. Ne olivat eläneet useita kuivia aikoja ennen niiden äkillistä sukupuuttoa.

 

Uutta näyttöä

Tutkijat ovat saaneet uusia todisteita, jotka perustuvat uusiin ja entistä parempiin tapoihin löytää päivämääriä käyttämällä optisesti stimuloitua luminesenssia ja megafaunalajien luiden uraanitooriumdatointia. Tämä viittaa siihen, että ihminen oli tärkein syy megafaunan sukupuuttoon kuolemiseen Australiassa. Päivämäärät osoittavat, että viimeiset megafaunaeläimet kuolivat sukupuuttoon samoihin aikoihin, noin 47 000 vuotta sitten. Tämä oli aikaa, jolloin ihmiset saapuivat ensimmäisen kerran Australiaan. Päivämäärät viittaavat siihen, että sukupuuttoon kuolemisen pääasiallinen syy oli ihmisen harjoittama maan polttaminen. Monet kasvit eivät selvinneet säännöllisistä tulipaloista, joten kasvilajit muuttuivat. Tutkijat ovat tutkineet hapen ja hiilen isotooppeja megafaunaeläinten hampaista. Ne osoittavat äkillisiä, dramaattisia, ilmastoon liittymättömiä muutoksia kasveissa ja eloonjääneiden valjakkoeläinten ruokavaliossa sekä megafaunalajien häviämistä. Megafaunaeläinten hampaiden tarkempi tutkimus osoittaa, että ilmasto oli sukupuuton aikaan kuiva, samanlainen kuin nykypäivän kuiva ilmasto, ja että megafaunaeläimet pystyivät elämään kuivassa ilmastossa.

 

Australian elävä megafauna

 

Australian sukupuuttoon kuollut megafauna: ennen vuotta 1788

Seuraavassa on luettelo eräistä Australian megafaunaeläimistä. Siitä käy ilmi:

• Latinankielinen nimi (tuoksunimi), (yleinen nimi, kun se asui) ja lyhyt kuvaus.

Nisäkkäät

Nisäkkäät on jaoteltu koon mukaan, ja suurin on ylimpänä.

1000-2000 kiloa

• Diprotodon optatum oli suurin Diprotodontid-tyyppi. Se oli noin kolme metriä pitkä, olkapäästä kaksi metriä korkea ja painoi jopa kaksi tonnia, joten se näytti jättiläisvombatilta. Se on suurin tällä hetkellä tunnettu pussieläin.
• Diprotodon minor
• Zygomaturus trilobus oli pienempi, noin lehmän kokoinen, noin kaksi metriä pitkä ja metrin korkuinen. Se oli Diprotodontidi, jolla saattoi olla lyhyt runko (kuten norsulla). Se näyttää eläneen kosteikoissa, ja se käytti kahta haarukkamaista hammasta kaislikon kaivamiseen ruoaksi.
• Palorchestes azael (Marsupial Tapir) oli Diprotodontoidi, suunnilleen samankokoinen kuin Zygomaturus, jolla oli pitkät kynnet ja pitkä runko. Se eli pleistoseenikaudella (Mackness 2009).

100-1000 kiloa

• Euowenia grata
• Nototherium mitchelli
• Euryzygoma dunense
• Phascolonus gigas
• Ramsayia magna
• Procoptodon goliah (Giant Short-faced Kangaroo) on suurin koskaan elänyt kenguru. Se kasvoi 2-3 metriä pitkäksi ja painoi jopa 230 kiloa. Sillä oli litteät, lyhentyneet kasvot, leuka ja hampaat, joilla se pystyi pureskelemaan kovia aavikkokasveja. Sillä oli eteenpäin katsovat silmät, jotka mahdollistivat kolmiulotteisen näkemisen. Procoptodon oli yksi seitsemästätoista lajista, jotka kuuluivat kolmeen sukuun sthenuriinien alaheimossa, jotka kaikki ovat kuolleet sukupuuttoon. Sthenuriinit elivät avoimilla metsäalueilla Australian pohjoisosan keskiosissa. Kaikilla sthenurineilla oli takajalkojen sorkkamaiset, neljännet varpaat. Niiden muut varpaat eivät olleet täysin muodostuneet. Niillä oli myös joustavat nivelsiteet varpaiden luiden välissä, mikä antoi niille enemmän jousitusta ja nopeutta verrattuna nykyisiin kenguruihin. Sthenuriinien etujalat olivat pitkät, ja niillä oli kaksi pitkää sormea ja kynnet verrattuna nykyaikaisten kengurujen pieniin, jäykkiin käsivarsiin. Niitä saatettiin käyttää oksien vetämiseen lähemmäs syömistä varten ja lyhyiden matkojen kävelemiseen kaikilla neljällä jalalla.
• Procoptodon rapha, P. pusio ja P. texasensis.
• Protemnodon on jättiläismuurahaisten laji, jolla on neljä lajia.
• Palorchestes parvus
• Macropus pearsoni ja M. ferragus.

10-100 kiloa

• Simosthenurus pales
• Sthenurus tindalei ja S. atlas.
• Phascolarctos stirtoni oli koala, sama kuin nykyaikainen koala, mutta kolmanneksen suurempi.
• Phascolomys medius
• Lasiorhinus angustioens
• Congruus congruus, Naracoorten seinäräkki.
• Troposodon minor
• Sthenurus oreas
• Simosthenurus occidentalis (toinen Sthenurine), suunnilleen yhtä pitkä kuin nykyajan itäinen harmaakenguru, mutta paljon vahvempi. Se on yksi niistä yhdeksästä lehtiä syövästä kengurutyypistä, joita on löydetty fossiileina Naracoorte Cavesin kansallispuistosta.
• Simothenurus brownei
• Mioseeni- ja plioseenikautinen Propleopus oscillans (lihansyöjäkenguru) oli suuri, jopa 70 kg:n painoinen rotakenguru, jolla oli suuret leikkaavat ja kovat hiomahampaat. Nämä osoittavat, että se oli lihansyöjä, joka pystyi syömään hyönteisiä, eläimiä (mahdollisesti raatoja), hedelmiä ja pehmeitä lehtiä. Se kasvoi noin 1,5 metristä 3 metriin korkeaksi.
• Simothenurus maddocki
• Sthenurus andersoni
• Thylacoleo carnifex (Marsupial Lion) oli leopardin kokoinen. Sillä oli kissamainen kallo, jossa oli suuret viiltävät hampaat. Sillä oli peukalokynsi, joka voitiin vetää takaisin sisään, ja erittäin suuret etujalat. Se söi lihaa ja asui puissa.
• Vombatus hacketti
• Macropus thor
• Macropus piltonensis
• Zaglossus hacketti oli lampaan kokoinen kauris. Se löydettiin Mammoth Cave -luolasta Länsi-Australiasta, ja se on suurin tähän mennessä löydetty monotreme.
• Macropus rama
• Simothenurus gilli
• Warrendja wakefieldi Naracoorten wombat.
• Zaglossis ramsayi
• Sarcophilus harrisii laniarius oli Tasmanian paholaisen suuri tyyppi.
• Megalibgwilia ramsayi oli suuri, pitkänokkainen korppikotka, jolla oli voimakkaat etujalat kaivamista varten. Se olisi syönyt pikemminkin matoja ja toukkia kuin muurahaisia.

Linnut

• Dromornithidae-suku: tämä linturyhmä oli läheistä sukua vesilinnuille (ankoille), ei nykyisille sileälastaisille (emuille ja kasuaareille).
• Dromornis stirtoni (Stirtonin ukkoslintu, miljöökausi) oli lintu, joka ei lentänyt. Se oli 3 m pitkä ja painoi noin 500 kg. Se on yksi suurimmista tähän mennessä löydetyistä linnuista. Se eli subtrooppisilla avoimilla metsäalueilla ja saattoi olla lihansyöjä. Se oli painavampi kuin moa ja korkeampi kuin aepyornis.
• Bullockornis planei (tuomion demonisorsa) oli toinen suuri Dromornithidae-heimon jäsen. Se oli jopa 2,5 metriä pitkä ja painoi jopa 250 kiloa, ja se oli todennäköisesti lihansyöjä.
• Genyornis newtoni (Mihirung) oli sukua Dromornikselle. Se oli suunnilleen strutsin kokoinen. Se oli Dromornithidae-heimon viimeinen eloonjäänyt laji. Sillä oli suuri alaleuka ja se oli todennäköisesti kaikkiruokainen.
• Leipoa gallinacea (entinen Progura) oli jättiläismallilintu.

Matelijat

• Varanus priscus (aiemmin Megalania prisca) oli jättiläismäinen, lihansyöjä vuohi, joka saattoi kasvaa jopa 7 metrin pituiseksi ja painaa jopa 1 940 kiloa (Molnar, 2004).
• Wonambi naracoortensis oli noin 6 metriä pitkä käärme. Se nappasi eläimiä vesilähteellä ja tappoi ne murskaamalla. Se ei ollut myrkyllinen käärme.
• Quinkana sp., oli maakrokotiili, joka kasvoi jopa 7 metrin pituiseksi. Sillä oli pitkät jalat, jotka sijaitsivat sen vartalon alapuolella, ja se jahtasi nisäkkäitä, lintuja ja muita matelijoita saadakseen ruokaa. Sen hampaat olivat terävät viiltämiseen, eivät terävät tarttumiseen kuten vesikrokotiilien. Se kuului Mekosuchine-alatyyppeihin (kaikki nykyään sukupuuttoon kuolleet). Se löydettiin Bluff Downsista Queenslandista.
• Liasis sp. (Bluff Downs Giant Python) eli plioseenikaudella, kasvoi jopa 10 metrin pituiseksi ja on suurin tunnettu australialainen käärme. Se metsästi nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita jokien läheisyydessä sijaitsevissa metsissä. Se muistuttaa oliivipytonia (Liasis olivacea).
• Meiolania oli ryhmä valtavia, 2,5 metrin pituisia maakilpikonnia, joilla oli sarvipäinen pää ja piikkihäntä.

 
Diprotodon oli virtahevon kokoinen pussieläin, joka oli läheisimmin sukua wombatille.  


Dromornis stirtoni  


Megalania