Foiben joukkomurhat ovat joukkomurhia, joissa suurin osa uhreista oli etnisiä italialaisia vuonna 1943 Italian antauduttua 8. syyskuuta ja vuonna 1945, kun Titon johtamat jugoslavialaiset partisaanit miehittivät osia Venezia Giuliasta, Istriasta ja Dalmatiasta. Historioitsijat ovat väittäneet, että väkivaltaisuudet ja siitä seurannut italialaisten istrialais-dalmatialaisten pako olivat suunniteltua etnistä puhdistusta. Kansallinen maanpakolaisten ja foibien muistopäivä on italialainen juhla uhrien muistoksi.

Mitä foiba tarkoittaa ja miten murhat tapahtuivat

Foiba on italiankielinen nimi karstiselle rotkolle tai syvälle suppakuopalle (paikallisilla kielillä usein jama). Nämä luonnonmuodostumat toimivat toisinaan massahautauspaikkoina: uhrit surmattiin ja ruumiit jätettiin rotkoon. Murhia tapahtui sekä sodan loppuvaiheissa keväällä 1945 että paikoin jo syksyllä 1943, kun Italian sotilaallinen ja poliittinen valta hiipui ja alueelle syntyi vallanvaihtotilanne.

Tausta ja konteksti

  • Syyskuun 1943 aselepo Italian kanssa synnytti sotilas- ja vallontyhjyyksiä, joiden aikana paikalliset partisaanijoukot kohdistivat väkivaltaa sekä siviileihin että epäiltyihin kollaboraattoreihin.
  • Vuoden 1945 loppuvaiheessa, kun Titon johtamat joukot valtasivat rannikkoalueita, tapahtui lisää kostotoimenpiteitä ja sankointia entisiä fasistivallan tukijoita vastaan.
  • Toisaalta alueen historiaan kuului myös pitkään jatkunut kärjistynyt nationalismi ja aikaisemmat fasistiset sortotoimet, jotka loivat vihan ja koston ilmapiirin.

Uhrien määrä ja historiografinen kiista

Arviot foiba-uhrien määrästä vaihtelevat. Tutkijoiden laajempi konsensus suosii lukua, joka on useimmiten tuhansia, ei kymmeniätuhansia. Monet historioitsijat arvioivat foibeihin heitettyjen ja muilla tavoilla murhattujen henkilöiden määrän olevan useiden tuhansien luokkaa (esimerkiksi noin 3 000–5 000), kun taas joidenkin italialaisten nationalististen lähteiden esittämät suuremmat luvut ovat olleet kiistanalaisia. Jos mukaan lasketaan koko Istrian ja Dalmatian alueelta lähteneen italialaisväestön pako (exodus) ja siihen liittyvä väkivalta sekä muut kuolemantapaukset, kärsimysten laajuus kasvaa merkittävästi: italialaisten Istrian–Dalmatian exodukseen liittyvät arviot liikkuvat yleensä kymmenien tuhansien tai yli 200 000:n ihmisen luokassa.

Uhrien profiili ja luonne

Uhreihin kuului sekä siviilejä että sotilaita, paikallisia fasistien tukijoina pidettyjä henkilöitä, poliittisia vastustajia ja myös ihmisiä, joiden kuolema on myöhemmin jäänyt huonosti dokumentoiduksi. On tärkeää huomata, että uhrien joukossa oli myös ei-italialaisia, ja että väkivalta ei pelkästään perustunut etniseen kuuluvuuteen vaan usein myös poliittisiin ja henkilökohtaisiin motiiveihin.

Oikeudellinen ja poliittinen käsittely

  • Useita tapauksia tutkittiin tai niistä keskusteltiin sodan jälkeen, mutta sistematisoitua, laajaa oikeudellista prosessia tekijöitä vastaan ei juuri käynnistetty, osin poliittisten muutosten ja kylmän sodan realiteettien vuoksi.
  • Muistelemisen ja tutkimuksen muoto on ollut voimakkaasti poliittinen: Italia on pyrkinyt tunnustamaan ja muistamaan uhrinsa, kun taas entiset Jugoslavian alueet ovat korostaneet toisaalta partisaanien roolia vihollisaikeiden torjunnassa.

Muistaminen ja nykyajan merkitys

Vuonna 2004 Italia perusti virallisen muistopäivän Kansallinen maanpakolaisten ja foibien muistopäivä, jota vietetään 10. helmikuuta. Päivän tarkoituksena on kunnioittaa foibien uhreja ja Istrian–Dalmatian exoduksen kärsineitä perheitä. Muistaminen on ollut osa laajempaa kansallista keskustelua ja toisinaan myös kiistan kohteena, koska tapahtumien tulkinnat vaihtelevat ja ne liittyvät laajempiin kysymyksiin historiasta, vastuunjaosta ja sovinnosta.

Historiallisen tutkimuksen nykytila

Tutkimusta tapahtumista ja niiden kontekstista jatketaan sekä Italiassa että muissa maissa. Nykyhistoriografia pyrkii erottamaan toisistaan sodan loppuvaiheen kostotoimet, yksittäiset rikokset ja järjestelmällisen etnisen puhdistuksen käsitteen. Moni moderni tutkija korostaa tarpeen ymmärtää tapahtumat monipuolisesti: tarkastella sekä uhreja että tapahtumien poliittista ja sotilaallista taustaa sekä aikakauden väkivallan dynamiikkaa.

Yhteenveto

Foiben joukkomurhat ovat toisen maailmansodan jälkeiseen sekasortoon liittyvä ja edelleen kiistanalainen ilmiö, jossa karstisiin rotkoihin heitetyt uhrit symboloivat sekä konkreettista väkivaltaa että vaikeaa muistamisen ja sovinnon kysymystä. Tapahtumien tarkka laajuus ja luonne ovat historiallisten tutkimusten kohteena, ja niiden muistaminen on muodostunut tärkeäksi osaksi Italian kansallista muistipolitiikkaa.