Foiben joukkomurhat

Foiben joukkomurhat ovat joukkomurhia, joissa suurin osa uhreista oli etnisiä italialaisia vuonna 1943 Italian antauduttua 8. syyskuuta ja vuonna 1945, kun Titon johtamat jugoslavialaiset partisaanit miehittivät osia Venezia Giuliasta, Istriasta ja Dalmatiasta. Historioitsijat ovat väittäneet, että väkivaltaisuudet ja siitä seurannut italialaisten istrialais-dalmatialaisten pako olivat suunniteltua etnistä puhdistusta. Kansallinen maanpakolaisten ja foibien muistopäivä on italialainen juhla uhrien muistoksi.

Kuolleiden Italian kansalaisten määrä

Arviolta useita tuhansia Italian kansalaisia on kuollut. Vuonna 1993 perustetun slovenialais-italialaisen historiallisen sekakomission vuonna 2000 julkaiseman raportin mukaan alueelta kadonneiden ihmisten määrä, joista suurin osa on kuollut Foibessa eli paikallisissa geologisissa halkeamissa, vaihtelee 1 300:sta 1 600:aan, mutta tähän arvioon eivät sisälly nykyisellä Kroatian alueella kuolleet. Osa heistä oli sotaoikeuteen tuomittuja fasisteja tai vihollissotilaita, mutta myös monia siviilejä tapettiin. Valtaosa tapetuista oli italialaisia.

Italian antautumisen jälkeen vuonna 1943 alkaneet murhat ja vuoden 1945 verilöylyt tapahtuivat osittain slovenialaisten ja kroatialaispartisaanien sissitaisteluissa saksalaisia ja jäljellä olevia italialaisia fasistijoukkoja vastaan ja osittain sen jälkeen, kun Jugoslavian armeijan joukot olivat miehittäneet alueen. Surmatöihin on saattanut sisältyä sotarikoksia sekä yksityisiä tai poliittisia kostorikoksia, "poliittisia puhdistuksia" ja suunniteltuja etnisiä puhdistuksia vuodesta 1947 lähtien. Myös italialaiset kommunistit slaavilaisten partisaanien kanssa tappoivat italialaisia; foibe-tapausten lisäksi monet muut Palmiro Togliattin komennossa olleiden italialaisten kommunististen partisaanien vastarintaliikkeessä tekemät verilöylyt ovat jääneet tunnustamatta ja keskustelematta monien vuosien ajan.

Uhrit

Kaikki uhrit eivät olleet italialaisia, sillä monet tapetuista kansalaisista olivat kommunisminvastaisia kroaatteja ja slovakialaisia: monet naiset raiskattiin ennen tappamista. Historioitsijat, kuten Raoul Pupo tai Roberto Spazzali, arvioivat uhrien kokonaismääräksi noin 5 000; Guido Rumici arvioi uhrien määräksi 11 000:sta ylöspäin, mukaan lukien kaikki keskitysleireillä kuolleet; Giampaolo Pansa arvioi uhrien määräksi noin 15 000, mukaan lukien kaikki keskitysleireillä kuolleet; fasistinen poliitikko ja historioitsija Giorgio Pisanò arvioi uhrien kokonaismääräksi 10 000:sta ylöspäin. Kaikkia tuhansia ruumiita ei koskaan voitu kaivaa esiin, koska jotkut niistä ovat syvemmällä kuin useita satoja metrejä. Vielä muutama vuosi sitten kuopista oli pystytty poimimaan vain pieni määrä ruumiita, alle kuusisataa, kun taas muut lähteet yrittävät laatia luetteloita paikoista ja mahdollisista uhrien lukumääristä. Lähes kaikki historioitsijat laskevat, että sadat uhrit todella murhattiin kovalla työntämisellä foibeen, kun taas keskitysleireillä surmattujen ihmisten arvioitu kokonaismäärä on kiistanalainen ja vaihtelee tuhansissa; luultavasti vain osa kaikista ruumiista piilotettiin foibeen, mutta paljon ruumiita kertyi joukkohautoihin. Tärkeimmät keskitysleirit olivat seuraavissa paikoissa: Borovnica, Skofja Loka, Osijek, Stara Gradiska, Sisak, Zemun, Vrsac, Osseh, Aidussina, Maribor.

Tunnetut italialaiset

Norma Cossetto, hänet raiskattiin, -
Francesco Bonifacio
3 Radecchi-sisarta, joiden syntyperä oli kroaatti: alkuperäinen sukunimi oli Radeki; heidät raiskattiin.
Mario Blasich
Giuseppe Sincich
Mario Skull
Giovanni Baucer
Mario De Hajnal
Giovanni Rubinich
Icilio Bacci
Riccardo Gigante
Carlo Dell'Antonio
Romano Meneghello
Augusto Bergera
Luigi Podestà
Carlo Schiffrer
Michele Miani
Licurgo Olivi
Augusto Sverzutti
2 Luxardon veljestä
Dora Pezzoli

Tunnetut slaavit

Ivo Bric
Vera Lesten
Alojzij Obit
Lado Piščanc
Ludvik Sluga
Anton Pisk
Filip Terčelj
Izidor Zavadlav
Andrej Uršič

Tutkimukset foibe

Italia, Jugoslavia tai kansainväliset elimet eivät olleet aloittaneet rikosten tutkintaa ennen kuin Sloveniasta tuli itsenäinen maa vuonna 1991. Historioitsijat ovat tutkineet intensiivisesti Italian ja Slovenian suhteita kyseisenä ajanjaksona (1880-luvulta 1950-luvulle) vuodesta 1990 lähtien. Molempien maiden historiantutkijoista koostuvan toimikunnan yhteinen raportti julkaistiin molempien maiden hallitusten suojeluksessa vuonna 2000. Raportissa Italian ja Slovenian suhteet asetetaan laajempaan kontekstiin. Siinä käsitellään myös kysymystä foibiin liittyvistä joukkomurhista. Koska tarkkaa lukumäärää ei saatu selville, raportissa mainitaan "satoja uhreja", mikä viittaa Italian ja Slovenian suhteiden kannalta merkitykselliseen alueeseen, eikä siis Kroatian alueisiin.

Italian ja Slovenian väliset suhteet

Slovenian liityttyä Euroopan unioniin näiden kahden kansakunnan väliset suhteet ovat olleet poliittisen keskustelun aihe. Keskustelu sai näkyvyyttä sen jälkeen, kun Italian parlamentti teki pääministeri Berlusconin ja hänen keskustaoikeistolaislähtöisten koalitiokumppaneidensa johdolla helmikuun 10. päivästä maanpakolaisten ja foibien kansallisen muistopäivän, jota vietettiin ensimmäisen kerran Triestessä vuonna 2005. Vuoden 2005 muistopäivän viettoon liittyi RAI:n TV-elokuvatuotanto Sydän kuopassa (It: Il Cuore nel Pozzo) [1]. Elokuvan katsoi 17 miljoonaa katsojaa pelkästään ensimmäisen lähetyksensä aikana Italiassa.

Istrian ja Dalmatian maanpakolaiset

Monet italialaiset joutuivat lähtemään maasta verilöylyjen jälkeen. Taloudellinen epävarmuus, pelko uusista kostotoimista ja hallituksen vaihtuminen, joka lopulta johti Triesten ja Istrian aluetta halkovaan rautaesirippuun, johti siihen, että noin 350 000 ihmistä, enimmäkseen italialaisia, lähti Istrian ja Dalmatian alueilta. Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien Italian hallinnassa olleiden alueiden asukkaat, jotka vuoden 1920 Rapallon sopimuksen mukaan olivat olleet Italian hallussa ja jotka myöhemmin Pariisin rauhansopimuksessa 1947-02-10 ja Lontoon muistiossa 1954 annettiin Jugoslavialle, saivat valita, lähtivätkö he (optantit) vai jäivätkö he. Italian valtion oli rauhansopimusten ehtojen mukaisesti maksettava näille maanpakolaisille korvauksia omaisuuden menetyksestä ja muita korvauksia.

Helmikuun 18. päivänä 1983 Jugoslavia ja Italia allekirjoittivat Roomassa sopimuksen, jossa Jugoslavia suostui maksamaan 110 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria korvausta sodan jälkeen takavarikoidusta maanpakolaisten omaisuudesta. Hajotessaan vuonna 1991 Jugoslavia maksoi 18 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Jugoslavian seuraajat Slovenia ja Kroatia suostuivat jakamaan loput velasta. Slovenia vastasi 62 prosentista ja Kroatia lopuista 38 prosentista. Italia ei halunnut paljastaa pankkitilin numeroa, joten Slovenia avasi vuonna 1994 Dresdner-pankissa Luxemburgissa sijaitsevan varainhoitotilin, ilmoitti siitä Italialle ja alkoi maksaa 55 976 930 Yhdysvaltain dollarin osuuttaan. Viimeinen maksu suoritettiin tammikuussa 2002. Kroatia toivoo tähän päivään asti, että asia ratkaistaisiin toisin, eikä se ole vielä maksanut dollariakaan. Italia ei ole vielä nostanut tililtä yhtään dollaria.

Charge

Vuonna 1992 italialainen tuomari Giuseppe Pittitto aloitti rikosoikeudenkäynnin sen jälkeen, kun hän oli tehnyt rikosilmoituksen epäillyistä slaavilaisista sotarikollisista. Oscar Piskulic ja Ivan Motika olivat molemmat pääsyyllisiä, mutta heidät vapautettiin, koska alueellinen toimivalta hylättiin ja he saivat vapautuksen vuoden 1959 armahduksen nojalla. Vuonna 1997 eräät italialaiset kansanedustajat vaativat Italian hallitusta luovuttamaan epäillyt slaavilaiset rikolliset, mutta diplomaattiset ongelmat estivät Italian toimet. Kaikki italialaiset historioitsijat pitävät Josip Broz Titoa slaavilaisrikollisten päällikkönä, mutta hänen ruumiinsa on edelleen mausoleumissa.

Main foibe

Basovizzan Foiba (Trieste) kansallinen muistomerkki
Monrupinon Foiba (Trieste) kansallinen muistomerkki
Barbanan Foiba
Foiba of Beca
Foiba Bertarelli (Pinguente)
Brestovizzan Foiba
Campagnan Foiba (Trieste)
Capodistrian Foibe
Casserovan Foiba
Castelnuovo d'Istrian Foibe
Cernizzan Foiba
Cernovizzan Foiba (Pisino)
Foiba of Cocevie
Corgnalen Foiba
Creglin Foiba
Drenchian Foiba
Bauksiitin louhinta Gallignana-alueella
Gargaron tai Podgomilan Foiba
Giminon Foiba
Gropadan Foiba
Iadruichin Foiba
Juranin Foiba
Bauksiitin louhinta Lindarossa
Obrovon Foiba (Fiume)
Foiba of Odolina
Opicinan Foiba
Orlen Foiba
Podubbon Foiba
Pucicchin Foiba
Raspon Foiba
Rozzon Foiba
Foiba San Lorenzo in Basovizza
San Salvaron Foiba
Scadaicinan Foiba
Semezin kuoppa
Foiba of Semi (Istria)
Semichin kuoppa
Sepecin Foiba (Rozzo)
Foiba of Sesana
Terlin Foiba
Foiba of Treghelizza
Vescovadon Foiba
Vifia Orizin Foiba
Villa Suranin Foiba
Foiba of Vines
Zavnin Foiba (Tarnovan metsä)