Fasismi: määritelmä, historia ja keskeiset piirteet
Fasismi: selkeä määritelmä, historian merkittävät tapahtumat ja keskeiset piirteet — opas Mussolinista, Hitleriin ja totalitarismin mekanismeihin.
Fasismi on autoritaarinen ja antidemokraattinen ideologia ja hallintotapa, jota tutkijat yleisesti luonnehtivat oikeistopopulistiseksi tai äärioikeistolaiseksi liikkeeksi. Hallintomuotona se perustuu vahvaan johtajakeskeisyyteen, kansallismielisyyteen ja yksilön alistamiseen valtiolle tai kansalliselle yhteisölle. Fasistisissa järjestelmissä valta on usein keskittynyt yhdelle johtajalle tai pienelle eliitille, ja poliittinen monimuotoisuus sekä oppositio pyritään poistamaan — usein yhden puolueen nimissä. Monet fasistiset hallinnot ovat myös totalitaarisia, pyrkien kontrolloimaan taloutta, mediaa, koulutusta, kulttuuria ja yksityistä elämää laajasti.
Keskeiset piirteet
- Autoritarismi ja johtajakeskeisyys: vahva johtaja (tai johtava puolue) korostuu, demokratia ja riippumattomat instituutiot heikennetään.
- Ultranationalismi ja yhtenäisyysvaatimus: kansallinen ylpeys, yhteisön etusija yksilön oikeuksien edelle ja usein vähemmistöjä tai ulkoryhmiä vastaan suuntautuva pelko tai vihamielisyys.
- Väkivallan ja pelon käyttö: valtiollinen ja para-valtiollinen väkivalta, poliisivalta ja sortotoimet opposition tukahduttamiseksi.
- Propaganda ja mediakontrolli: valtion tai johtajan imagon vahvistaminen, totuuden muokkaaminen ja viholliskuvien luominen.
- Anti-kommunismi ja anti-liberalismi: fasismi pyrkii tuhota sekä vasemmisto- että liberaalit instituutiot ja arvot.
- Talouden järjestelyt: usein talouden ja elinkeinoelämän tiukka ohjaus valtion ja järjestöjen kautta (esim. korporatismi), missä yritykset ja työväestö on sidottu valtiollisiin tavoitteisiin.
- Militarismi ja ekspansionismi: sotilaallisen voimankäytön ihannointi, usein myös ulkopoliittinen aggressio ja alueellinen laajentuminen.
- Symbolismi ja rituaalit: massakokoukset, tunnukset, uniformut ja rituaalit vahvistavat yhtenäisyyden kokemusta.
Historia lyhyesti
Fasismi syntyi suurimmassa määrin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa. Yksi tunnetuimmista alkuvaiheen muodoista oli Benito Mussolinin Italialle luoma liike. Kolme historiallisesti merkittävää fasistista tai fasismiin rinnastettua valtiota ovat olleet Benito Mussolinin Italia, Adolf Hitlerin natsi-Saksa ja Francisco Francon Espanja. Näillä mailla oli samankaltaisia piirteitä — autoritaarinen valta, kansallismielisyys ja oppositioiden tukahduttaminen — mutta ne erosivat myös sisällöllisesti ja käytännöiltään (esimerkiksi natsismin rotuopillinen ideologia erosi italialaisesta fasismista).
Mussolini muotoili fasistista liikettä Italiassa 1910-luvun lopulla ja kehitti sen ideologiaa 1920–30-luvuilla. Hän nousi valtaan vuoden 1922 lopulla (tunnettu tapahtuma on niin sanottu "marssi Roomaan") ja teki politiikastaan yhä autoritaarisemman 1920-luvun kuluessa, poistamalla poliittisia kilpailijoita ja muokkaamalla vaalijärjestelmää oman valtansa vahvistamiseksi. Kun Hitler nousi valtaan Saksassa 1930-luvulla, hän ammensi osin vaikutteita Mussolinista, mutta kehitti fasismin saksalaisen muodon — natsismin — jonka keskeinen piirre oli rotupuheeseen perustuva vaino ja holokausti. Mussolini kirjoitti poliittisen manifestin, johon viitataan englanniksi nimellä The Doctrine of Fascism. Työ aloitettiin vuonna 1927 ja julkaistiin 1932; sen tekijyyteen liittyy keskustelua, ja suurin osa materiaalista on todennäköisesti kirjoitettu yhdessä filosofin Giovanni Gentilen kanssa, joka oli merkittävä vaikuttaja fasistisessa liikkeessä.
Fasismiin liittyvät vaikutukset ja seuraukset
Fasistiset hallinnot ovat historiassa johtaneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin: poliittinen vaino, sananvapauden tukahduttaminen, vähemmistöjen sorto ja sodankäynnin aiheuttamat tuhot. Esimerkiksi natsi-Saksan rotupolitiikka johti juutalaisten, romaneiden ja muiden ryhmien järjestelmälliseen vainoon ja kansanmurhaan. Muissa maissa fasistinen tai autoritaarinen hallinto on ilmennyt poliittisena väkivaltana, sensuurina ja taloudellisena kontrollina.
Nykyinen merkitys ja varoitusmerkit
Fasismiin liittyvä ideologia ei ole sidottu vain menneisyyteen: tutkijat ja kansalaisyhteiskunta seuraavat nykyisiä liikkeitä ja hallintoja, joissa esiintyy samankaltaisia piirteitä — autoritaarisuutta, voimakasta nationalismia, väkivaltaan kannustamista ja demokratian rakenteiden heikentämistä. Varhaisia varoitusmerkkejä voivat olla vallan keskittyminen, riippumattoman median tukahduttaminen, oppositio-organisaatioiden kriminalisointi ja viholliskuvien luominen vähemmistöjä tai ulkomaita kohtaan.
Fasismin ymmärtäminen vaatii sekä historiallista että ideologista tarkastelua: vaikka termiä käytetään usein yleiskielenä kuvaamaan äärimmäistä autoritarismia tai väkivaltaista nationalismia, eri maat ja liikkeet ovat muokanneet ideologiaa omilla tavoillaan.
Benito Mussolini (vasemmalla) ja Adolf Hitler (oikealla), kaksi fasistijohtajaa.
Tärkeimmät ajatukset
Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä fasismi on. Filosofi Jason Stanley Yalen yliopistosta sanoo, että se on "johtajan kultti, joka lupaa kansallisen restauraation oletettujen kommunistien, marxistien ja vähemmistöjen sekä maahanmuuttajien aiheuttaman nöyryytyksen edessä, kun nämä oletettavasti uhkaavat kansakunnan luonnetta ja historiaa". Toisin sanoen fasismi keskittyy yhteen henkilöön johtajana, fasismi sanoo, että kommunismi on paha, ja fasismi sanoo, että ainakin yksi ihmisryhmä on paha ja aiheuttanut kansakunnan ongelmat. Tämä ryhmä voi olla ihmisiä muista maista tai ihmisryhmiä maan sisällä. Hitlerin fasistisen Saksan aikana hallitus syytti juutalaisia, kommunisteja, homoseksuaaleja, vammaisia, romaneja ja muita ihmisiä Saksan ongelmista, pidätti nämä ihmiset ja vei heidät leireille tapettaviksi.
Laurence W. Britt kirjoitti vuonna 2003 kirjeen "14 fasismin määrittelevää piirrettä":
- 1. Voimakkaat ja jatkuvat nationalismin ilmaisut.
- 2. Ihmisoikeuksien merkityksen halveksunta.
- 3. Vihollisten/ syntipukkien tunnistaminen yhdistävänä tekijänä.
- 4. Sotilaallinen ylivalta/avidilainen militarismi.
- 5. Raju seksismi.
- 6. Valvottu joukkoviestintä.
- 7. Kansallisen turvallisuuden pakkomielle.
- 8. Uskonto ja hallitseva eliitti sidottu yhteen.
- 9. Yritysten valta suojattu.
- 10. Työvoiman valta tukahdutetaan tai poistetaan.
- 11. Älymystön ja taiteen halveksunta ja tukahduttaminen.
- 12. Rikosten ja rangaistusten pakkomielle.
- 13. Raju kaveruus ja korruptio.
- 14. Vaalivilppi.
- Lähde:
Nimi
Nimi fasismi tulee italian kielen sanasta fascio, joka tarkoittaa nippua. Tämä sana tulee latinankielisestä sanasta fasces, joka oli kirves, jota ympäröi kepinippu. Muinaisessa Roomassa johtajat kantoivat fascesia valtansa symbolina.
A fasces
Origins
Toimittaja Benito Mussolini keksi fasismin. Hän perusti Italian fasistisen puolueen vuonna 1919. Hänestä tuli Italian pääministeri vuonna 1922. Häntä ei valittu vaaleilla. Hänen kannattajansa marssivat Roomaan sankoin joukoin, ja Italian kuningas teki hänestä pääministerin. Vaikka virallisesti Italian fasistista puoluetta hallitsi "suuri neuvosto" vuodesta 1922 toisen maailmansodan loppuun asti, Benito Mussolinilla oli todellisuudessa lähes kaikki valta maassa.
Tutkija Ruth Ben-Ghiatin mukaan Mussolini uskoi demokratian epäonnistuneen. Hän oli ollut sosialisti, mutta jätti liikkeen, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi vahva, ja se oli kieltäytynyt osallistumasta ensimmäiseen maailmansotaan. Hän uskoi demokratian epäonnistuneen yhteiskuntaluokan vuoksi ja olevan liian heikko vastustaakseen kommunismia. Fasismissa ihmiset keskittyisivät kansakuntaan, eivätkä ihmiset ajattelisi yhteiskuntaluokkia vaan vetäisivät yhteen kansallisen hyvän puolesta.
Mussolini uskoi kuitenkin myös, että saadakseen fasismin toimimaan hänen ja hänen kannattajiensa oli poistettava kaikki, mikä saattoi häiritä kansakunnan toimintaa. Hän uskoi myös, että hänen pitäisi saada päättää, kuka Italiassa lasketaan osaksi italialaista kansaa, ja hänen pitäisi saada heittää ulos tai pidättää kaikki, jotka eivät hänen mielestään olleet todellisia italialaisia. Hän uskoi, että oli oikein käyttää väkivaltaa näiden häiriötekijöiden ja ihmisten poistamiseksi. Aseistetut ihmisryhmät lähtivät kaduille ja hakkasivat tai jopa tappoivat ihmisiä, joista Mussolini ei pitänyt.
Mussolini ei antanut toimittajien kirjoittaa, mitä he halusivat.
Mussolini uskoi, että Italian pitäisi koostua valkoisista ihmisistä, joten hän kannusti valkoisia naisia hankkimaan enemmän lapsia ja vainosi muita kuin valkoisia ihmisiä.
Fasismi vs. muut totalitarismityypit
Yksi syy fasismin leviämiseen 1900-luvun alussa oli se, että Venäjän vallankumous oli juuri tapahtunut ja ihmiset pelkäsivät kommunismia. Joskus maanomistajat ja liikemiehet tukivat fasisteja, koska he pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos maasta tulisi sen sijaan kommunistinen.
Vuonna 1951 julkaistussa teoksessaan The Origins of Totalitarianism Hannah Arendt vertasi kansallissosialismia, stalinismia ja maolaisuutta. Hän ei puhu näiden hallintojen olevan fasistisia, vaan ne ovat hänen mukaansa totalitaarisia. Saksalainen filosofi Jürgen Habermas varoitti vuonna 1967 Saksassa 1960-luvun protestiliikkeen, joka tunnetaan yleisesti nimellä Ausserparlametarische Opposition eli APO, "vasemmistofasismista".
Oppositio
On useampi kuin yksi syy siihen, miksi demokraattisissa valtioissa asuvat ihmiset vastustavat fasismia, mutta tärkein syy on se, että fasistisessa hallituksessa yksittäisellä kansalaisella ei aina ole mahdollisuutta äänestää eikä hänellä ole mahdollisuutta elää elämäntapaa, jota voidaan pitää moraalittomana, hyödyttömänä ja yhteiskunnan kannalta tuottamattomana. Jos et ole heteroseksuaali (homoseksuaali, ristiinpukeutuminen, sukupuolen vaihtaminen jne.), sinut voidaan pidättää ja asettaa oikeuden eteen.
20. vuosisata
Italian ja Saksan fasistihallitukset syrjäytettiin niiden hävittyä toisen maailmansodan, mutta fasismi jatkui sotilasdiktatuureina Salazarin johdolla Portugalissa, Francon johdolla Espanjassa, joissakin osissa Latinalaista Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa.
21. vuosisata
2000-luvulla fasistisia poliittisia liikkeitä esiintyy monissa maissa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Oikeistopopulismi
- Oikeistolainen autoritaarisuus
- Ultranationalismi
- Natsismi
- Kolmas valtakunta
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on fasismi?
V: Fasismi on äärioikeistolainen hallintomuoto, jossa suurin osa maan vallasta on yhdellä hallitsijalla tai pienellä ryhmällä yhden puolueen alaisuudessa. Fasistiset hallitukset ovat yleensä totalitaarisia ja autoritaarisia yhden puolueen valtioita.
K: Miten hallitus valvoo yhteiskuntaa fasismissa?
V: Fasismin aikana talous ja muut yhteiskunnan osat ovat vahvasti ja tiiviisti hallituksen valvonnassa, yleensä käyttämällä autoritaarisen korporatismin muotoa, jossa yritysten ja työntekijöiden oletetaan työskentelevän yhdessä kansallisen yhtenäisyyden alla. Hallitus käyttää väkivaltaa ja poliisivoimia pidättääkseen, tappaakseen tai pysäyttääkseen kaikki, joita se ei pidä hyödyllisinä.
Kysymys: Mitkä olivat kolme suurta fasistista maata?
V: Kolme suurta fasistista maata olivat Benito Mussolinin Italia, Adolf Hitlerin Natsi-Saksa ja Francisco Francon Espanja.
K: Milloin Mussolini keksi fasismin Italiassa?
V: Mussolini keksi fasismin Italiassa 1910-luvun lopulla ja kehitti sen täysin 1930-luvulla. Hän nousi valtaan vuoden 1922 lopulla ja otti käyttöön täydellisen diktatuurin 1920-luvun puolivälissä eliminoimalla kaikki muut puolueet ja muuttamalla vaalilakia varmistaakseen, että hänen fasistipuolueensa sai eniten paikkoja.
Kysymys: Miten Hitler kopioi Mussolinia tullessaan valtaan?
V: Kun Hitler nousi valtaan Saksassa 1930-luvulla, hän kopioi Mussolinia eliminoimalla kaikki muut puolueet ja muuttamalla vaalilakia niin, että hänen fasistipuolueensa sai eniten paikkoja.
K: Mitä Giovanni Gentile kirjoitti Mussolinille?
V: Giovanni Gentile kirjoitti Mussolinille vuonna 1932 julkaistun Fasismin oppi -kirjan. Suurimman osan siitä kirjoitti todennäköisesti Giovanni Gentile, joka liittyi fasismiin ja vaikutti merkittävästi sen kehitykseen.
Kysymys: Milloin Mussolini alkoi kirjoittaa Fasismin oppeja?
V: Mussolini alkoi kirjoittaa Fasismin oppi -paperia vuonna 1927, mutta se julkaistiin vasta viisi vuotta myöhemmin vuonna 1932.
Etsiä