Fasismi | äärioikeistolainen hallintomuoto, jossa valtaosa maan vallasta on yhdellä hallitsijalla tai pienellä ryhmällä

Tärkeimmät ajatukset

Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä fasismi on. Filosofi Jason Stanley Yalen yliopistosta sanoo, että se on "johtajan kultti, joka lupaa kansallisen restauraation oletettujen kommunistien, marxistien ja vähemmistöjen sekä maahanmuuttajien aiheuttaman nöyryytyksen edessä, kun nämä oletettavasti uhkaavat kansakunnan luonnetta ja historiaa". Toisin sanoen fasismi keskittyy yhteen henkilöön johtajana, fasismi sanoo, että kommunismi on paha, ja fasismi sanoo, että ainakin yksi ihmisryhmä on paha ja aiheuttanut kansakunnan ongelmat. Tämä ryhmä voi olla ihmisiä muista maista tai ihmisryhmiä maan sisällä. Hitlerin fasistisen Saksan aikana hallitus syytti juutalaisia, kommunisteja, homoseksuaaleja, vammaisia, romaneja ja muita ihmisiä Saksan ongelmista, pidätti nämä ihmiset ja vei heidät leireille tapettaviksi.

Laurence W. Britt kirjoitti vuonna 2003 kirjeen "14 fasismin määrittelevää piirrettä":

• 1. Voimakkaat ja jatkuvat nationalismin ilmaisut.
• 2. Ihmisoikeuksien merkityksen halveksunta.
• 3. Vihollisten/ syntipukkien tunnistaminen yhdistävänä tekijänä.
• 4. Sotilaallinen ylivalta/avidilainen militarismi.
• 5. Raju seksismi.
• 6. Valvottu joukkoviestintä.
• 7. Kansallisen turvallisuuden pakkomielle.
• 8. Uskonto ja hallitseva eliitti sidottu yhteen.
• 9. Yritysten valta suojattu.
• 10. Työvoiman valta tukahdutetaan tai poistetaan.
• 11. Älymystön ja taiteen halveksunta ja tukahduttaminen.
• 12. Rikosten ja rangaistusten pakkomielle.
• 13. Raju kaveruus ja korruptio.
• 14. Vaalivilppi.

• Lähde:

Nimi

Nimi fasismi tulee italian kielen sanasta fascio, joka tarkoittaa nippua. Tämä sana tulee latinankielisestä sanasta fasces, joka oli kirves, jota ympäröi kepinippu. Muinaisessa Roomassa johtajat kantoivat fascesia valtansa symbolina.

Origins

Toimittaja Benito Mussolini keksi fasismin. Hän perusti Italian fasistisen puolueen vuonna 1919. Hänestä tuli Italian pääministeri vuonna 1922. Häntä ei valittu vaaleilla. Hänen kannattajansa marssivat Roomaan sankoin joukoin, ja Italian kuningas teki hänestä pääministerin. Vaikka virallisesti Italian fasistista puoluetta hallitsi "suuri neuvosto" vuodesta 1922 toisen maailmansodan loppuun asti, Benito Mussolinilla oli todellisuudessa lähes kaikki valta maassa.

Tutkija Ruth Ben-Ghiatin mukaan Mussolini uskoi demokratian epäonnistuneen. Hän oli ollut sosialisti, mutta jätti liikkeen, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi vahva, ja se oli kieltäytynyt osallistumasta ensimmäiseen maailmansotaan. Hän uskoi demokratian epäonnistuneen yhteiskuntaluokan vuoksi ja olevan liian heikko vastustaakseen kommunismia. Fasismissa ihmiset keskittyisivät kansakuntaan, eivätkä ihmiset ajattelisi yhteiskuntaluokkia vaan vetäisivät yhteen kansallisen hyvän puolesta.

Mussolini uskoi kuitenkin myös, että saadakseen fasismin toimimaan hänen ja hänen kannattajiensa oli poistettava kaikki, mikä saattoi häiritä kansakunnan toimintaa. Hän uskoi myös, että hänen pitäisi saada päättää, kuka Italiassa lasketaan osaksi italialaista kansaa, ja hänen pitäisi saada heittää ulos tai pidättää kaikki, jotka eivät hänen mielestään olleet todellisia italialaisia. Hän uskoi, että oli oikein käyttää väkivaltaa näiden häiriötekijöiden ja ihmisten poistamiseksi. Aseistetut ihmisryhmät lähtivät kaduille ja hakkasivat tai jopa tappoivat ihmisiä, joista Mussolini ei pitänyt.

Mussolini ei antanut toimittajien kirjoittaa, mitä he halusivat.

Mussolini uskoi, että Italian pitäisi koostua valkoisista ihmisistä, joten hän kannusti valkoisia naisia hankkimaan enemmän lapsia ja vainosi muita kuin valkoisia ihmisiä.

Fasismi vs. muut totalitarismityypit

Yksi syy fasismin leviämiseen 1900-luvun alussa oli se, että Venäjän vallankumous oli juuri tapahtunut ja ihmiset pelkäsivät kommunismia. Joskus maanomistajat ja liikemiehet tukivat fasisteja, koska he pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos maasta tulisi sen sijaan kommunistinen.

Vuonna 1951 julkaistussa teoksessaan The Origins of Totalitarianism Hannah Arendt vertasi kansallissosialismia, stalinismia ja maolaisuutta. Hän ei puhu näiden hallintojen olevan fasistisia, vaan ne ovat hänen mukaansa totalitaarisia. Saksalainen filosofi Jürgen Habermas varoitti vuonna 1967 Saksassa 1960-luvun protestiliikkeen, joka tunnetaan yleisesti nimellä Ausserparlametarische Opposition eli APO, "vasemmistofasismista".

Oppositio

On useampi kuin yksi syy siihen, miksi demokraattisissa valtioissa asuvat ihmiset vastustavat fasismia, mutta tärkein syy on se, että fasistisessa hallituksessa yksittäisellä kansalaisella ei aina ole mahdollisuutta äänestää eikä hänellä ole mahdollisuutta elää elämäntapaa, jota voidaan pitää moraalittomana, hyödyttömänä ja yhteiskunnan kannalta tuottamattomana. Jos et ole heteroseksuaali (homoseksuaali, ristiinpukeutuminen, sukupuolen vaihtaminen jne.), sinut voidaan pidättää ja asettaa oikeuden eteen.

20. vuosisata

Italian ja Saksan fasistihallitukset syrjäytettiin niiden hävittyä toisen maailmansodan, mutta fasismi jatkui sotilasdiktatuureina Salazarin johdolla Portugalissa, Francon johdolla Espanjassa, joissakin osissa Latinalaista Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa.

21. vuosisata

2000-luvulla fasistisia poliittisia liikkeitä esiintyy monissa maissa.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Oikeistopopulismi
• Oikeistolainen autoritaarisuus
• Ultranationalismi
• Natsismi
• Kolmas valtakunta