Meksikon itsenäisyyssota

Sodan alku

Miguel Hidalgo y Costilla oli meksikolainen pappi, joka kuului Querétarossa asuneeseen koulutettujen kriollojen ryhmään. He tapasivat tertulioissa (salongeissa) ja päättivät vuonna 1810, että siirtomaahallitusta vastaan oli noustava kapinaan, koska Napoleon oli korvannut Espanjan kuninkaan ulkomaalaisella. Hidalgo teki tiivistä yhteistyötä Ignacio de Allenden, sotilaskoulutuksen saaneen aatelismiehen kanssa, ja suunnitelmissa oli taistelu joulukuussa 1810.

Ryhmän jäsen petti heidät. Hidalgo kääntyi sitten Doloresin kaupungin seurakuntalaistensa puoleen. Noin kello 6.00 aamulla 16. syyskuuta 1810 hän julisti itsenäisyyden Espanjan kruunusta ja sodan hallitusta vastaan niin sanotussa Grito de Doloresissa. Vallankumousarmeija päätti taistella itsenäisyyden puolesta. He marssivat Guanajuatoon, joka oli espanjalaisten ja criollojen hallitsema merkittävä siirtomaakaivoskeskus.

Siellä tämän "kansalaisarmeijan" johtajat, jotka muistuttivat pikemminkin järjestäytymätöntä väkijoukkoa, lukitsivat itsensä viljavarastoon (viljan varastointipaikkaan). He tappoivat suurimman osan siellä olleista vihatuista espanjalaisista ja criolloista. Mukana oli myös korkea-arvoisia aatelisia ja itsenäisyystaistelun kannattajia. Tämä sai Hidalgon ja Allenden taistelemaan keskenään. Tämän jälkeen Allende ei halunnut taistella Hidalgon rinnalla, vaan lähti sotilaidensa kanssa.

Lokakuun 30. päivänä Miguel Hidalgon armeija taisteli espanjalaisten vastarintaa vastaan Monte de las Crucesin taistelussa. He voittivat tämän taistelun.

Tammikuussa 1811 Espanjan joukot kävivät Calderónin sillan taistelun, jonka talonpoikaisarmeija hävisi. Se sai kapinalliset pakenemaan kohti Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaa, jonne he toivoivat pääsevänsä pakoon. Espanjan armeija sai heidät kuitenkin kiinni.

Hidalgo ja hänen armeijastaan jäljellä olleet jäänteet jäivät kiinni Coahuilan osavaltiossa Bajánin kaivojen luona. Inkvisitio järjesti hänelle oikeudenkäynnin 30. heinäkuuta 1811. Hänet teloitettiin.

Isä Hidalgon kuoleman jälkeen vallankumousarmeijan johtoon nousi José María Morelos. Hänen johdollaan vallattiin Oaxacan ja Acapulcon kaupungit. Vuonna 1813 Chilpancingon kongressi piti ensimmäisen kokouksensa. Saman vuoden marraskuun 6. päivänä kongressi allekirjoitti ensimmäisen virallisen itsenäisyysasiakirjan, joka tunnetaan nimellä "Pohjois-Amerikan itsenäisyysjulistuksen juhlallinen asiakirja". Sitä seurasi pitkä sota Cuautlan piirityksessä. Vuonna 1815 Morelos joutui Espanjan siirtomaaviranomaisten vangiksi. Hänet asetettiin oikeuden eteen ja teloitettiin maanpetoksesta San Cristóbal Ecatepecissä 22. joulukuuta.

Independence

1820-luvun alussa itsenäisyysliike oli lähellä romahdusta. Kaksi heidän tärkeimmistä johtajistaan teloitettiin, ja kapinallisten oli vaikea taistella hyvin järjestäytynyttä espanjalaista armeijaa vastaan. Monet vaikutusvaltaisimmista criolloista eivät myöskään enää välittäneet. Hidalgon ja Morelosin järjestäytymättömän armeijajoukon väkivaltaisuudesta ei pidetty. He halusivat paremman, vähemmän verisen tavan saada itsenäisyys.

Joulukuussa 1820 varakuningas Juan Ruiz de Apodaca lähetti rojalistisen criolloupseerin, eversti Agustín de Iturbiden, johtamat joukot taistelemaan Oaxacaan. Iturbide oli kuuluisa tavasta, jolla hän kävi Hidalgon ja Morelosin kapinallisten kimppuun varhaisen itsenäisyystaistelun aikana.

Oaxacassa käyty taistelu tapahtui samaan aikaan, kun Espanjassa onnistui vallankaappaus (armeijan taistelu hallitusta vastaan) Ferdinand VII:n monarkiaa vastaan. Ferdinand joutui palauttamaan vuoden 1812 liberaalin Espanjan perustuslain. Kun tämä uutinen saapui Meksikoon, Iturbide näki sen mahdollisuutena criolloille saada Meksikon hallintaansa. Törmättyään ensin Guerreron joukkojen kanssa Iturbide vaihtoi puolta. Hän kutsui kapinallisjohtajan tapaamaan ja keskustelemaan uudesta itsenäisyystaistelusta.

Igualan kaupungissa ollessaan Iturbide loi kolme sääntöä eli "takuuta" Meksikon itsenäisyydelle Espanjasta.

1. Meksikosta tulisi itsenäinen kuningaskunta. Sitä hallitsisi kuningas Ferdinand, toinen Bourbonien prinssi tai joku muu konservatiivinen eurooppalainen prinssi. Sopimukseen sisältyvän erityisen tekstin mukaan Meksikon kongressi voisi tarvittaessa nimittää criollohallitsijan,
2. criolloilla ja peninsularesilla olisi tästä lähtien yhtäläiset oikeudet ja etuoikeudet,
3. ja roomalaiskatolinen kirkko säilyttäisi etuoikeutensa ja olisi ainoa sallittu uskonto.

Hän pakotti joukkonsa hyväksymään nämä säännöt. Ne tunnetaan Igualan suunnitelmana. Tämän jälkeen Iturbide suostutteli Guerreron liittymään joukkoihinsa uuden itsenäisyyden tueksi. Iturbiden komentoon asetettiin uusi armeija, Kolmen takuun armeija, joka pani Igualan suunnitelman täytäntöön. Suunnitelma oli niin laaja, että se miellytti sekä patriootteja että lojaaleja. Tavoite itsenäisyydestä ja roomalaiskatolisuuden suojelemisesta yhdisti kaikki ryhmittymät.

Iturbiden armeijaan liittyi kapinallisjoukkoja kaikkialta Meksikosta. Kun kapinallisten voitto kävi varmaksi, varakuningas erosi. Elokuun 24. päivänä 1821 Espanjan kruunun ja Iturbiden edustajat allekirjoittivat Córdoban sopimuksen. Siinä tunnustettiin Meksikon itsenäisyys Igualan suunnitelman ehtojen mukaisesti.

Syyskuun 27. päivänä Kolmen takuun armeija saapui Mexico Cityyn. Seuraavana päivänä Iturbide julisti Meksikon valtakunnan itsenäisyyden.

Toukokuun 18. päivän yönä 1822 kaduilla marssi joukko ihmisiä. He vaativat, että heidän ylipäällikkönsä Iturbide hyväksyisi valtaistuimen. Seuraavana päivänä kongressi julisti Iturbiden Meksikon keisariksi.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Meksikon historia
• Grito de Dolores