Vuosina 1519-1521 espanjalaiset konkistadorit kukistivat Hernán Cortésin johdolla atsteekkien valtakunnan. Tätä tapahtumaa kutsutaan atsteekkien valtakunnan espanjalaiseksi valloitukseksi. Cortés auttoi atsteekkien vanhoja vihollisia kukistamaan heidät yhdessä Espanjan Amerikan kolonisaation tärkeimmistä tapahtumista.
Espanjalaisten valloitus oli tuhoisaa atsteekkien kansalle. Vuoteen 1680 mennessä 94 prosenttia atsteekkien väestöstä oli kuollut.
Tausta ja lähtökohdat
Alueella, jonka atsteekit hallitsivat (keskinen Mesoamerika), vallitsi moniulotteinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa kaupunkeja ja kansoja alistettiin verotuksen ja sotilaallisen ylivaltaisuuden avulla. Cortés hyödyntäen tätä tilannetta purjehti Meksikon rannikkoon 1519 ja solmi nopeasti liittoutumia paikallisten heimojen ja kaupunkivaltioiden kanssa, jotka olivat inhoissaan atsteekkien hallinnasta. Keskeinen osa valloitusta oli se, että espanjalaiset eivät toimineet yksin: heitä avustivat suuret joukot intiaaniliittolaisia, erityisesti tlaxcalalaiset ja muut alueen viholliskansat.
Valloituksen kulku
Cortés saapui rannikolle, perusti Veracruz-nimisen tukikohdan ja lähti kohti sisämaata. Matkan varrella hän liittoutui muun muassa totonakien ja tlaxcalalaisten kanssa, käytti hyväkseen paikallista kuiskailua ja diplomatiaa sekä hyötyi tulenaseista, ratsuväestä ja sotilaallisesta johtajuudesta. Tenochtitlanin (nykyisen Mexico Cityn paikalla sijaitseva atsteekkien pääkaupunki) johtaja Moctezuma II otti yhteyttä espanjalaisiin ja otti heidät vastaan aluksi diplomaattisesti; pian Moctezuma kuitenkin otettiin espanjalaisten panttivangiksi.
Valloitus ei ollut suoraa tai yksinkertaista. Keskeisiä käänteitä olivat muun muassa Cholulan verilöyly, jossa espanjalaiset ja heidän liittolaisensa tekivät hyökkäyksen Choluluassa, sekä espanjalaisten pakoretkeksi muistettu tapahtuma La Noche Triste (kesä 1520), jolloin atsteekit hyökkäsivät ja espanjalaiset kärsivät raskaita tappioita vetäytyessään Tenochtitlanista. Espanjalaiset palasivat kuitenkin vahvempina ja käyttivät hyväkseen valtavaa atsteekkiväestön heikentymistä sairauksien, erityisesti isävainajan (tavallisesti smallpox eli isorokko) vuoksi. Pienen mutta hyvin aseistetun espanjalaisjoukon ja tuhansien intiaaniliittolaisten avustuksella Cortés piiritti kaupungin 1521; Tenochtitlan antautui elokuussa 1521.
Syyt atsteekkien kukistumiseen
- Eurooppalaisten taudinaiheuttajien tuomat epidemiat, erityisesti isorokko, jotka tappoivat suuren osan väestöstä ja horjuttivat yhteiskunnallista järjestystä.
- Intiaaniliittolaisten merkittävä rooli: monet alueen kansat näkivät espanjalaiset mahdollisuutena kostaa atsteekkien alistaminen.
- Sotatekniikan erot: eurooppalaiset käyttivät tuliaseita, tykkejä, ritariratsuja ja erilaisia sotilastaktiikoita, joilla oli psykologinen ja taktinen etu.
- Poliittinen manipulointi ja panttivankeus sekä atsteekkieliitin pirstominen tekivät vastarinnasta vaikeampaa.
Seuraukset
Tenochtitlanin kukistuminen johti Espanjan hallinnan vakiintumiseen alueella ja uuden siirtomaan, myöhemmin Virreinato de la Nueva España (Uuden Espanjan virarikunta), syntyyn. Espanjalaiset asettivat uusia hallintojärjestelmiä, käännyttivät suuren osan väestöstä kristinuskoon ja asettivat pakotettuja työjärjestelmiä, kuten encomienda, jotka muuttivat elinolosuhteita pysyvästi. Monet intiaanikansat kokivat voimakasta kulttuurista, kielellistä ja uskonnollista muutosta sekä usein hyväksikäyttöä ja pakkotöitä.
Väkivaltaiset valloitustoimet ja taudit aiheuttivat pitkän aikavälin demografisen romahduksen: alkuperäiskansojen suuri kuolleisuus muokkasi työn tarjontaa, yhteiskuntia ja koko talousjärjestelmää useiden sukupolvien ajan. Vaikutukset näkyivät myös kaupungistumisen, maatalousjärjestelmien ja perinteisten valtarakenteiden muuttumisena.
Historiallisesti Hernán Cortésin valloitusta on tutkittu laajalti ja siitä on muodostunut monisyinen kuva: se voidaan nähdä sekä sotilaallisena saavutuksena että alkuperäiskansojen kannalta katastrofina, jonka seuraukset ulottuvat aina nykypäivään asti.
