Azali-uskonto persiaksi: ازلي tai Azali Babism (lyhyesti: Azali) on iranilainen uskonto, jonka perusti Subh-i-Azal 1860-luvulla. Azali syntyi osana laajempaa babismin liikettä ja muodostui Bábin seuraajien eriytyneeksi suuntaukseksi, joka säilytti oman tulkintansa Bábin kirjoituksista ja tehtävän jatkumosta.

Azali on yksijumalainen uskonto, joka korostaa yhden jumalan palvontaa. Sen opilliset vaikutteet ovat moninaisia: ne pohjautuvat osin abrahamilaisiin perinteisiin mutta ammentavat myös vanhoista iranilaisista uskonnoista, kuten zarathustralaisuudesta, sekä joistakin intialaisista perinteistä, esimerkiksi buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta ja sikhiläisyydestä. Keskeinen teksti bábilaisessa perinteessä on Bayán; azalit tulkitsivat näitä kirjoituksia omalla tavallaan eikä kaikkia myöhempiä tulkintoja hyväksytty.

Sekä azali- että baha'i-uskonto erosivat bayánin perusopin tulkinnoista ja historiassa syntyneistä johtajuuskiistoista, jotka seurasivat Bábin kuolemaa. Molemmat liikkeet ovat siten eriytyneet babismista, mutta jotkut tutkijat ja havainnoijat luokittelevat azali-uskonnon yhä osaksi babismia sen alkuperäisten juurten vuoksi.

Historia

Bábin (Siyyid ʻAlí-Muhammad Shirází) kerrotaan ennustaneen tulevaa ilmestystä, ja Bábin kuoleman jälkeen 1850 bábilaiseen yhteisöön syntyi hajaannus. Subh-i-Azal (Mīrzā Yaḥyā Nūrī) nousi yhden ryhmän johtoon, ja hänen seuraajansa tunnettiin myöhemmin azaleina. 1860-luvulla liikkeen organisatorinen asema eriytyi ja muodosti Azali-identiteetin, joka erosi Bahá'u'lláhin kannattajista. Johtajuus- ja tulkintakiistat sekä viranomaisten vainot 1800-luvun lopun Iranissa ja sen lähialueilla vaikuttivat merkittävästi liikkeen eriytymiseen ja hajaantumiseen.

Uskonopit ja käytännöt

Azalit pitävät Bábin kirjoituksia ja Bayán-oppeja keskeisinä. Heidän tulkintansa korostaa Bábin ilmoituksen merkitystä, mutta azalit yleensä kieltäytyivät tunnustamasta Bahá'u'lláhin myöhempiä ilmestyksiä ja johtajuutta.

  • Teologia: Yksi jumala, profeettajonon ja ilmoitusten jatkuvuuden tunnustaminen mutta tulkinnallinen ero Baha'i-liikkeeseen nähden.
  • Rituaalit ja yhteisö: Azali-yhteisöt eivät yleisesti kehittäneet yhtä laajaa institutionaalista rakennetta kuin baha'ilaiset; käytännöt vaihtelivat paikallisten yhteisöjen mukaan.
  • Poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta: Joitakin azaleja osallistui 1800–1900-lukujen poliittiseen toimintaan Iranissa, ja osa oli mukana Iranin perustuslaillisessa liikkeessä (Iranin perustuslaillinen vallankumous 1905–1911), missä he ajoivat usein modernisaatiota ja hallinnon uudistuksia.

Nykytilanne ja merkitys

Azali-liikkeen seuraajamäärät ovat pienentyneet huomattavasti 1900-luvun aikana. Useita syitä tähän ovat olleet vainot, assimiloituminen muihin uskonnollisiin yhteisöihin, sekä se, että osa bábilaisista kääntyi myöhemmin bahá'ilaisuuteen. Nykyään azaleja on vain vähän verrattuna baha'i-yhteisöön, ja monet azalit toimivat vähäisessä näkyvyydessä tai yksityisissä yhteisöissä Iranissa ja diasporassa.

Terminologisesti ja historiallisesti azali-uskonto tulkitaan eri tavoilla: jotkut pitävät sitä itsenäisenä uskonnollisena suuntauksena, toiset näkevät sen osana laajempaa babismiperinnettä. Azali-perinteen ja baha'ilaisuuden suhteessa korostuvat sekä yhteiset juuret että opilliset erimielisyydet, erityisesti kysymyksissä johtajuudesta ja ilmoituksen jatkumisesta.