Mihail Botvinnik

Elämä & ura

Varhaisvuodet

Mihail Moisejevitš Botvinnik syntyi Pietarin lähellä juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli hammasteknikko ja paikallisen synagogan kanttori (hazzan). Hänen äitinsä oli hammaslääkäri, minkä ansiosta perhe saattoi asua siirtokuntien alueen (Pale of Settlement) ulkopuolella, johon useimmat Venäjän juutalaiset olivat tuolloin rajoitettuja. Näin ollen Mihail Botvinnik kasvoi Pietarin Nevski Prospektilla.

Hänen isänsä kielsi jiddishin puhumisen kotona, ja Mihail ja hänen isoveljensä Issy kävivät neuvostokouluja. Myöhemmin Mihail Botvinnik sanoi: "Olen juutalainen vereltäni, venäläinen kulttuuriltani ja neuvostoliittolainen kasvatukseltani". ^p178

Neuvostoliiton shakkimestareiden voimien testaamiseksi Nikolai Krylenko järjesti Moskovan vuoden 1925 shakkiturnauksen. Tapahtuman lepopäivänä maailmanmestari José Raúl Capablanca piti samanaikaisen näytöksen Leningradissa. Botvinnik valittiin yhdeksi hänen vastustajakseen, ja hän voitti heidän pelinsä.

Botvinnik pääsi vuonna 1928 Leningradin yliopiston matematiikan laitokselle. Tammikuussa 1929 hän pelasi Leningradin puolesta opiskelijoiden joukkueen shakkimestaruuskilpailuissa Moskovaa vastaan. Leningrad voitti, ja joukkueenjohtaja hankki Botvinnikille siirron ammattikorkeakoulun sähkömekaaniselle osastolle.

Hänen alkuvaiheen edistymisensä oli melko nopeaa. Hän voitti Leningradin mestaruusturnauksen vuonna 1930 tuloksella 6½/8, ja seuraavana vuonna hän voitti Leningradin mestaruuden 2½ pistettä entisen Neuvostoliiton mestarin Peter Romanovskin ylivoimaisesti.

Neuvostoliiton mestari

Vuonna 1931, 20-vuotiaana, Botvinnik voitti ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruutensa Moskovassa saaden 13½ pistettä 17:stä. Loppukesästä 1931 hän valmistui sähköinsinööriksi. Vuonna 1933 hän toisti Neuvostoliiton mestaruutensa kotikaupungissaan Leningradissa tuloksella 14/19.

Pian tämän jälkeen Iljin-Genevski, yksi vanhemmista mestareista ja Neuvostoliiton Prahan suurlähetystön jäsen, järjesti ottelun Salo Flohrin ja Botvinnikin välillä. Botvinnik jäi Moskovassa pelatun kuuden ensimmäisen erän päätteeksi kaksi peliä tappiolle. Vanhan ystävänsä Viacheslav Ragozinin ja valmentaja Abram Modelin avustamana hän kuitenkin tasoitti Leningradissa ja ottelu päättyi tasapeliin. Kuvaillessaan ottelun jälkeisiä juhlia Botvinnik kirjoitti, että hän tanssi tuolloin foxtrotia ja charlestonia ammattilaistasolla.

Ensimmäisessä turnauksessaan Neuvostoliiton ulkopuolella, Hastingsin kansainvälisessä shakkikongressissa 1934-35, Botvinnik saavutti vain tasapelin 5-6. sijoista tuloksella 5/9. Hän kirjoitti, että Emanuel Lasker sanoi Lontoossa turnauksen jälkeen, että hänen saapumisensa vain kaksi tuntia ennen ensimmäisen kierroksen alkua oli vakava virhe ja että hänen olisi pitänyt antaa kymmenen päivää aikaa sopeutua. Botvinnik kirjoitti, että hän ei tehnyt tätä virhettä uudelleen.

Botvinnik tuli ensimmäiseksi tasaväkisesti Flohrin kanssa, ½ pistettä ennen Laskeria ja yhden pisteen ennen José Raúl Capablancaa Moskovan toisessa kansainvälisessä turnauksessa, joka järjestettiin vuonna 1935. Kuultuaan Capablancaa ja Laskeria Krylenko ehdotti, että Botvinnikille myönnettäisiin suurmestarin arvonimi, mutta Botvinnik vastusti, että "arvonimistä ei ole kyse". Hän kuitenkin hyväksyi ilmaisen auton ja 67 prosentin korotuksen jatko-opintotukeensa, jotka molemmat olivat raskaan teollisuuden kansankomissariaatin myöntämiä.

Vielä vahvempi kaksikierroksinen turnaus pelattiin Moskovassa kesäkuussa 1936, ja Botvinnik sijoittui toiseksi yhden pisteen Capablancan taakse ja 2½ pistettä Flohrin edelle.

Alkutalvella 1936 Botvinnik kutsuttiin pelaamaan turnaukseen Nottinghamiin, Englantiin. Krylenko antoi luvan hänen osallistumiseensa, ja vaikka neuvostoliittolaiset kilpailijat ennustivat hänelle katastrofia, hän saavutti Capablancan kanssa voittamattoman jaetun ensimmäisen sijan (+6 =8), ½ pisteen erolla silloiseen maailmanmestariin Max Euween ja nouseviin amerikkalaistähtiin Reuben Fineen ja Samuel Reshevskyyn sekä 1 pisteen erolla entiseen mestariin Aleksandr Aljechiniin. Tämä oli ensimmäinen neuvostomestarin turnausvoitto oman maansa ulkopuolella. Kun tulos saapui Venäjälle, Krylenko laati kirjeen, joka lähetettiin Botvinnikin nimissä Stalinille. Palattuaan Venäjälle Botvinnik huomasi, että hänelle oli myönnetty "kunniamerkki". Myöhemmin vuonna 1937 Botvinnik pelasi kolmentoista pelin ottelun tasapelin Grigori Levenfishiä vastaan.

Botvinnik voitti Neuvostoliiton mestaruuden myös vuosina 1939, 1944, 1945 ja 1952, jolloin hänen kokonaismääränsä nousi kuuteen - ennätys, jonka hän jakaa Mihail Talin kanssa. Vuonna 1945 hän hallitsi turnausta pistein 15/17. Vuonna 1952 hän pelasi tasapelin Mark Taimanovin kanssa ja voitti pudotuspeliottelun. Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä mestaruuskilpailu on hieman heikompi, sillä osallistujat Venäjän ulkopuolisista maista puuttuvat. Siitä huolimatta se on edelleen maailman vahvin kansallinen mestaruuskilpailu, ja Peter Svidler on voittanut sen kuusi kertaa.

Nuori Botvinnik, 1927


Botvinnik pelissä


Levenfish (vas.) vastaan Botvinnik, ottelu 1937

Maailmanmestari

Botvinnik vaikutti sen järjestelmän suunnitteluun, jota käytettiin maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 1948-1963. Viktor Baturinski kirjoitti: "Nyt oli Botvinnikin vuoro puolustaa titteliään uuden karsintajärjestelmän mukaisesti, jonka hän itse oli hahmotellut vuonna 1946".

Toisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen saavuttamiensa vahvojen tulosten perusteella Botvinnik oli yksi viidestä pelaajasta, jotka saivat osallistua vuoden 1948 shakin maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka järjestettiin Haagissa ja Moskovassa. Hän voitti turnauksen vakuuttavasti tuloksella 14/20 eli kolmen pisteen erolla ja tuli kuudenneksi maailmanmestariksi. Botvinnik piti titteliä hallussaan kahta lyhyttä keskeytystä lukuun ottamatta seuraavat viisitoista vuotta, joiden aikana hän pelasi seitsemän maailmanmestaruusottelua.

Botvinnik ei pelannut vuoden 1948 otteluturnauksen voittamisen jälkeen virallisia kilpailupelejä, ennen kuin hän puolusti titteliään. Vuonna 1951 hän pelasi Moskovassa David Bronsteinin kanssa tasapelin 24 ottelun ajan (+5 =14 -5) ja säilytti maailmanmestaruuden. Hän kamppaili tässä ottelussa Bronsteinin kanssa tasapelistä, ja hänen turnaustuloksensa olivat (hänen standardeihinsa nähden) heikkoja. Botvinnik ei pelannut Neuvostoliiton joukkueessa, joka voitti shakkiolympialaiset 1952 Helsingissä: pelaajat äänestivät kokoonpanosta ja asettivat Botvinnikin toiselle laudalle, Keresin ykköslaudalle; Botvinnik protestoi ja kieltäytyi pelaamasta. Keresin pelimenestys vuodesta 1950 vuoden 1952 alkuun oli ollut erinomainen.

Vuonna 1954 hän pelasi Moskovassa tasapelin Vasili Smyslovin kanssa 24 ottelussa +7 =10 -7 ja säilytti jälleen mestaruuden. Vuonna 1957 hän hävisi Smysloville Moskovassa 9½-12½, mutta tuolloin voimassa olleet säännöt sallivat hänelle uusintaottelun ilman ehdokasturnausta, ja vuonna 1958 hän voitti uusintaottelun Moskovassa; Smyslov sanoi, että hänen terveytensä oli huono paluuottelun aikana. Vuonna 1960 Botvinnik hävisi vakuuttavasti 8½-12½ Moskovassa Talille, joka oli nyt 23-vuotias, mutta käytti jälleen oikeuttaan uusintaotteluun vuonna 1961 ja voitti Moskovassa pistein 13-8. Hän voitti myös vuonna 1961. Botvinnikin peli oli parempaa kuin vuoden 1960 ottelussa, mikä johtui pääasiassa perusteellisesta valmistautumisesta. Botvinnik muutti tyyliään uusintaottelussa välttäen taktisia komplikaatioita, joissa Tal kunnostautui, ja pyrkien suljettuihin asemiin ja loppupeleihin, joissa Talin tekniikka ei ollut niin erinomainen. Myös Talin terveydentila oli vaihteleva. Lopulta vuonna 1963 hän hävisi tittelin Tigran Petrosjanille 9½-12½ Moskovassa. FIDE oli siihen mennessä muuttanut sääntöjä, eikä Tal saanut uusintaottelua. Uusintaottelusääntöä oli kutsuttu "Botvinnik-säännökseksi", koska hän hyötyi siitä kahdesti.

Myöhempi elämä

Vuonna 1970 Botvinnik vetäytyi kilpasakista ja työskenteli shakinpeliohjelmistojen parissa. Tämä ei tuottanut merkittäviä tuloksia, mutta hänen työnsä nuorten huippupelaajien valmentajana tuotti tulosta. Hän kuoli haimasyöpään Moskovassa.

Botvinnik (1961)