Mimosa pudica - herkkäkasvi: reaktiot, ominaisuudet ja leviäminen
Mimosa pudica on tunnettu Mimosa-laji. Se on yksivuotinen tai monivuotinen yrtti, jota kasvatetaan usein sen kuriositeettiarvon vuoksi: yhdistelmälehdet taittuvat sisäänpäin ja roikkuvat, kun niitä kosketetaan tai ravistellaan, ja avautuvat uudelleen minuutteja myöhemmin. Laji on kotoisin Etelä- ja Keski-Amerikasta, mutta se on nykyään laajalle levinnyt rikkaruoho.
Ulkonäkö ja elinkierto
Mimosa pudica on matala, haarautuva kasvi, joka kasvaa yleensä 15–60 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat parilehdykkäisiä (yhdistelmälehdet), ja kukin lehtilyhde on kapea ja pitkä. Kukat ovat pieniä, vaaleanpunaisia tai vaaleanpunapunaista palloja (pompon-muotoinen kukinto), jotka kehittyvät yleensä yksittäin varsien kärkeen. Kukinnan jälkeen syntyy littanoita palkoja, joissa on useita siemeniä.
Reaktion mekanismi
Herkkäkasvin nopea lehtiveto on tyypiltään thigmonastia (tai seismonastia): se on kosketusärsykkeeseen reagoiva liikemuoto, joka ei riipu suunnasta. Liikkeen aiheuttaa pulvinus-niminen nivelmäinen rakenne lehtien tyvessä, jossa solujen turgor (sisäinen nestejännitys) muuttuu nopeasti. Sähköinen signaali eli kasvin ”toimintajännite” leviää soluissa ja saa ionit liikkuviksi, mikä muuttaa solujen veden vaihtoa ja johtaa lehtien laskemiseen. Reaktio suojaa kasvia mahdollisesti syöjiltä ja vähentää haihtumista.
Leviäminen ja elinympäristö
- Alkuperä: Etelä- ja Keski-Amerikka.
- Nykyinen levinneisyys: Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ympäri maailmaa; esiintyy pelloilla, pientareilla, jokitalvoilla ja muilla häiriintyneillä mailla.
- Leviäminen: Siemenet levittäytyvät maaperän, veden, eläinten ja ihmisten jalanjälkien kautta. Palkojen sisältämät siemenet voivat jäädä maahan pitkäksi aikaa itämiskelpoisina.
- Invaasiivisuus: Joillakin alueilla laji on ongelmallinen rikkakasvi, joka voi kilpailla viljelykasvien kanssa ja vaikeuttaa laidunnusta.
Kasvatus ja hoito
Mimosa pudica on helppo kasvattaa ruukussa tai kukkapenkissä, kunhan sen perusvaatimukset täytetään:
- Valo: Kirkas auringonpaiste tai osittainen varjo. Liian hämärässä lehdet voivat kasvaa harvempina.
- Multa: Runsasmultainen, hyvin ojitettu kasvualusta. Pidä multa kevyehkönä ja läpäisevänä.
- Kastelu: Säännöllinen kastelu, mutta älä anna seisovan veden aiheuttaa juurimätää. Kesällä reilumpi kastelu, talvella vähennä.
- Lämpötila: Laji on lämpöä suosiva eikä siedä pakkasta; idealämpötila trooppinen–subtropinen.
- Lisääminen: Useimmiten siemenistä. Siemenet voivat hyötyä liotuksesta tai kevyestä hankauksesta (karheat kuoret heikentävät itävyyttä).
Käyttö ja perinteinen lääketiede
Kasvia käytetään usein koristeena sen erikoisen käyttäytymisen vuoksi. Joissakin perinteisissä lääketieteissä Mimosa pudica on käytetty haavojenhoitoon, tulehduksen lievitykseen ja muiden vaivojen hoitoon. Tieteellinen näyttö lääkinnällisistä vaikutuksista on kuitenkin rajoitettua, ja väärinkäyttöön voi liittyä riskejä; erityisesti raskaana olevien ja lääkitystä saavien kannattaa neuvotella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Haitat ja torjunta
- Paikoin laji voi muodostaa tiheitä kasvustoja ja haitata viljelyä sekä laidunnusta.
- Pienimuotoinen torjunta: vetäminen juurineen ennen kukintaa ja siementen kehittymistä, tiivis multaus estää itämistä.
- Laajoissa pesäkkeissä käytetään maanparannusta, niittoa tai tarvittaessa lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden ohjeiden mukaista käsittelyä.
Haittavaikutukset ja taudit
Mimosa pudica ei yleensä ole herkkä vakaville kasvitautien epidemioille, mutta se voi kärsiä yleisistä tuholaisista kuten kirvoista ja hämähäkkipunkista sekä juurimädästä, jos maaperä on liian märkä. Kotipuutarhurin kannattaa tarkkailla kasvin kuntoa ja hoitaa tautimääritykset paikallisten suositusten mukaan.
Yhteenveto
Mimosa pudica eli herkkäkasvi on mielenkiintoinen ja helposti tunnistettava kasvi sen kosketusreaktion takia. Se sopii koristekasviksi ja opetustarkoituksiin, mutta voi myös levitä rikkaruohojen tavoin trooppisissa ja subtrooppisissa ympäristöissä. Kasvattaminen on yksinkertaista, kun huolehditaan valosta, lämpötilasta ja hyvin ojitetusta mullasta.
Mimosa pudica taittaa lehdet sisäänpäin.
Mimosa pudica lehdet suljettuina
Mimosa pudica
Kuvaus
Nuorten kasvien varsi on pysty, mutta muuttuu iän myötä ryömiväksi tai köynnösmäiseksi. Mimosa pudican lehdet ovat yhdyslehtisiä.
Lehdet ovat kaksilehtisiä, niissä on yksi tai kaksi lehtilapsiparia ja 10-26 lehteä lehtilappua lehtilappua kohti. Pyöreänmuotoiset kukinnot, jotka ovat kukintoja, ovat halkaisijaltaan 8-10 millimetriä (ilman heteitä). Kukan terälehdet ovat yläosastaan punaiset ja säikeet vaaleanpunaisesta laventeliin. Hedelmät koostuvat 2-8 1-2 cm:n pituisista rykelmistä. Hedelmät jakautuvat 2-5 osaan, ja niissä on vaaleanruskeita, noin 2,5 mm pitkiä siemeniä. Kukat ovat tuulen ja hyönteisten pölyttämiä. Siemenillä on kova siemenkuori, joka rajoittaa itämistä.
Kasvien liikkuminen
Mimosa pudica on tunnettu kasvien nopeasta liikkumisesta. Monien muiden kasvilajien tapaan se muuttaa lehtien suuntautumista, jota kutsutaan "nukkumiseksi". Lehdet sulkeutuvat pimeässä ja avautuvat uudelleen valoisassa.
Lehdet sulkeutuvat myös, kun niitä kosketetaan, lämmitetään, puhalletaan tai ravistellaan. Kun kasvi häiriintyy, varsien tietyt alueet vapauttavat kaliumioneja, jotka pakottavat veden ulos solujen tyhjiöistä. Vesi diffundoituu ulos soluista, jolloin solupaine laskee ja solut romahtavat; tämä solujen eri alueiden välinen erilainen paisuvuus johtaa lehtien sulkeutumiseen ja lehtien varren romahtamiseen. Tämä on melko yleinen piirre palkokasvien suvun Fabaceae Mimosoideae-alkuperheessä. Ärsyke voi siirtyä myös viereisiin lehtiin. Tämän ominaisuuden toimintaa ei tunneta. Kasvi saattaa käyttää kykyään puolustautuakseen saalistajilta. Eläimet saattavat pelätä nopeasti liikkuvaa kasvia ja syödä mieluummin vähemmän aktiivisen kasvin. Toinen mahdollinen selitys on, että äkillinen liike karkottaa haitallisia hyönteisiä.
