Mulperit (Morus) on 10–16 puulajin suku, joka on kotoisin Aasian, Afrikan ja Amerikan lämpimiltä alueilta. Suurin osa lajeista tulee Aasiasta, ja tunnetuimpia lajeja ovat Morus alba (valkoinen mulperi), Morus nigra (musta mulperi) ja Morus rubra (punainen mulperi).

Ulkonäkö ja kasvu

Mulperit voivat olla pensasmaisia tai puumaisia. Nuorina ne ovat usein nopeakasvuisia, mutta muuttuvat vanhetessaan hitaammiksi; tavallinen korkeus kotipuutarhassa on 5–15 metriä, mutta joissain olosuhteissa ne voivat kasvaa suuremmiksi. Lehdet ovat yksinkertaisia, usein epäsymmetrisiä ja sahalaitaisia, joskus lohkoisia tai syvälahkoisia. Hedelmät muodostuvat useista pienistä luumarjoista kiinnittyneinä kimppuun; yksittäisen marjan pituus on tavallisesti noin 2–3 senttimetriä.

Hedelmät ja käyttö

Hedelmiä saa eri lajeista eri makuisina ja värisinä: värit vaihtelevat vaaleasta valkoisesta ja punaisesta tumman violettiin tai lähes mustaan. Monet lajikkeet ovat makeita ja mehukkaita, mutta maku voi olla voimakas (esim. musta mulperi, joka on kotoisin Lounais-Aasiasta) tai melko mieto (esim. itäaasialainen valkoinen mulperi). Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva punainen mulperi antaa myös voimakkaan makuisia marjoja.

  • Tuoreena: marjat sopivat sellaisenaan syötäväksi.
  • Leivontaan ja säilöntään: piirakat, tortut, hillot ja marmeladit.
  • Juomat: mehu, viini, liköörit ja siirapit.
  • Kuivattuna tai pakastettuna: pitkä säilyvyys ja maku säilyvät hyvin.

Marjat sisältävät antioksidantteja, C-vitamiinia, kuitua ja antosyaaneja, ja niitä on perinteisesti käytetty myös rohdosvalmisteissa lievään vatsavaivaan ja yleisterveyden tukemiseen.

Kasvatus ja hoito

Mulperipensaita voidaan kasvattaa siemenistä tai suvullisesti. Siemenistä kasvattaminen antaa usein terveitä, kestäviä puita, mutta kasvatettujen lajikkeiden ominaisuudet (hedelmän väri, maku, koko) vaihtelevat. Usein käytetty ja nopea tapa on istuttaa taimista tai juurista sekä oksanpaloista juurruttamalla, sillä pitkät pistokkaat juurtuvat helposti.

  • Sijainti: parhaat tulokset saa aurinkoiselta tai puolivarjoiselta paikalta.
  • Maa: viihtyy ravinteikkaassa, hyvin vettä läpäisevässä maassa; sietää myös savimaata, kunhan salaojitus on kunnossa.
  • Istutus: keväällä tai syksyllä; istuta riittävän syvälle ja anna nuorelle puulle runsaasti vettä ensimmäisinä kasvukauden kuukausina.
  • Kastelu: säännöllinen kastelu ensimmäisinä vuosina; kuivuutta kestävä, mutta parempi sadon kannalta on tasainen kosteus.
  • Lannoitus: keväällä kevyt täydennys ravinteikasta kompostia tai tasapainoista lannoitetta; liiallinen typpeä voi lisätä lehvästöä heikentäen hedelmätuotantoa.
  • Leikkaus: muotoile rajoittamalla latvusta ja poistamalla kuolleet tai ristiin kasvavat oksat. Leikkaus helpottaa sadonkorjuuta, ja monet puutarhurit pitävät pensaat matalina.
  • Etäisyys: istuta 4–8 metrin välein riippuen lajikkeesta ja halutusta koosta.

Lisääntyminen

Mulperit lisääntyvät helposti seuraavilla tavoilla:

  • Siemenet: aikaan vievää ja perinnöllisesti vaihtelevaa, mutta antaa geneettistä monimuotoisuutta.
  • Pistokkaat ja oksanpaloista juurruttaminen: luotettava tapa saada samanlaisen ominaisuuden säilyttävä yksilö.
  • Kerrostus: maan alle taipuva oksa juurtuu ja siitä saadaan uusi taimi.
  • Istukkas- ja mahlagraftaus: käytetään jalostettujen lajikkeiden ja istutettujen muotojen levittämiseen.

Tuholaiset ja taudit

Tyypillisiä ongelmia ovat lintu- ja nisäkäshyökkäykset, sillä marjat houkuttelevat villilintuja. Lisäksi mulperit voivat kärsiä:

  • Kirvat, skaalakärsäkkäät ja harsokorennit – voi aiheuttaa lehtivaurioita.
  • Lehtilaikat ja ruoste – kosteina kesinä yleisiä; hyvä ilmankierto ja suojainen kasvupaikka vähentävät riskiä.
  • Juurimätää veden seisomisen seurauksena – vältettävä huono salaojitus.
  • Harvoin vakavia tuhoja, mutta nuoria taimia kannattaa seurata ja poistaa tautiset oksat nopeasti.

Sato ja korjuu

Marjat kypsyvät lajikekohtaisesti kesästä myöhäissyksyyn. Kypsät marjat ovat pehmeitä ja väriltään tummempia; ne irtoavat helpommin kuin raakana poimitut. Sato on herkkä käsittelylle ja säilyy tuoreena vain lyhyen ajan, joten marjat kannattaa käyttää, jäähdyttää tai pakastaa pian poimimisen jälkeen.

Huomioitavaa

  • Valkoinen mulperi (M. alba) on perinteisesti ollut tärkeä serikulttuurin kannalta, sillä sen lehdet ovat silkkitoukkien pääasiallista ravintoa.
  • Joissain maissa valkoinen mulperi voi olla invasiivinen ja muodostaa juurivesoja; pihassa käytettäessä kannattaa rajoittaa leviämistä.
  • Hedelmiä käsitellessä kannattaa varautua värjäytymiin; marjat värjäävät vaatteet ja kivet helposti.

Mulperit ovat monipuolisia kasveja sekä hyöty- että koristekäyttöön: ne tuottavat maukkaita marjoja, tarjoavat varjoa ja lehtiruoholle ravintoa (silkkitoukat) ja sopivat hyvin aurinkoisiin puutarhoihin, joissa halutaan sekä syötävää että näyttävää, nopeakasvuista puustoa.