Messiaenin rajoitetun transponoinnin moodit: määritelmä, tyypit ja esimerkit
Syväopas Messiaenin rajoitetun transponoinnin moodeihin: selitykset, tyypit ja havainnollistavat esimerkit sävel- ja harmoniateoriasta.
Rajoitetun transponoinnin moodit ovat eräänlainen musiikillinen asteikko. Niitä käytti ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen.
Mitä "rajoitettu transponointi" tarkoittaa?
Useimmilla perinteisillä asteikoilla — esimerkiksi duurilla ja mollilla — on kaksitoista erilaista transponointia: asteikon voi aloittaa millä tahansa kahdestatoista puolisävelaskelista (C, C#, D, D# jne.), ja jokainen aloittosävel tuottaa eri nuottiyhdistelmän. Toisaalta kromaattisella asteikolla (joka sisältää kaikki 12 säveltä) on vain yksi transponointi, koska asteikon nuottijoukko ei muutu siirrettäessä minkä tahansa puolisävelaskeleen verran.
Messiaenin kiinnostus kohdistui asteikkoihin, joissa on vain muutama mahdollinen transponointi ennen kuin sama nuottijoukko toistuu. Tällaisia asteikkoja kutsutaan rajoitetun transponoinnin moodeiksi (modes of limited transposition). Niiden sisäinen symmetria johtaa siihen, että tietty määrä transponointeja tuottaa saman säveljoukon.
Tyypilliset esimerkit ja nimet
Messiaen luokitteli seitsemän erilaista moodia. Niitä usein kutsutaan numeroin (ensimmäinen, toinen, kolmas jne.). Alla on selitetty kolme tunnettua esimerkkiä ja yleinen tieto muista moodeista.
- Ensimmäinen moodi (kokosävelasteikko): kokoääniväleistä koostuva asteikko (kokonainen sävel, kokonainen sävel …). Siinä on kaksi erillistä transponointia: esimerkiksi alkaen C:stä nuotit ovat C, D, E, F#, G#, A# (ja takaisin C). Alkaen C#:stä vastaavasti C#, D#, F, G, A, B. Tästä johtuen vain kaksi erilaista nuottijoukkoa on mahdollista. Monet säveltäjät, kuten Glinka, Liszt ja erityisesti Debussy, käyttivät tätä asteikkoa. Messiaen kutsui sitä ensimmäiseksi transponointitavaksi.
- Toinen moodi (oktaatoninen eli oktaavinen/oktatoninen asteikko): nousee vuorotellen puolisävel, ääni, puolisävel, ääni jne. Tämän asteikon nuottijoukko sisältää kahdeksan eri säveltä ja sillä on kolme erilaista transponointia. Esimerkiksi alkaen C:stä oktaatoninen asteikko on C, C#, D#, E, F#, G, A, A#. Transponoimalla ylöspäin esimerkiksi C#-aloituksella syntyy toinen erillinen nuottijoukko, ja kolmas syntyy esimerkiksi D-aloituksella; sen jälkeen transponoinnit alkavat toistaa samoja joukkoja.
- Kolmas moodi: rakentuu toistuvasta kaavasta ääni (W), puolisävel (H), puolisävel (H). Tästä muodostuu pitempi, yhdeksän sävelen sisältävä nuottijoukko, ja moodilla on neljä erilaista transponointia. Esimerkiksi C-alkuperäinen sarja tuottaa nuotit C, D, D#, E, F#, G, G#, A#, B (ja takaisin C).
- Neljäs–seitsemäs moodi: Messiaenin muut moodeista ovat rakenteeltaan monimutkaisempia yhdistelmiä pienemmistä väliyksiköistä. Näissä neljässä moodissa on yhteensä kuusi transponointia kutakin — toisin sanoen kuhunkin moodiin voidaan löytää kuusi erilaista säveljoukkoa ennen kuin transponointi alkaa toistaa aiempaa joukkoa. Nämä moodeista tuottavat monenlaisia sävyjä ja harmonisia mahdollisuuksia, ja niiden sisäinen symmetria omalta osaltaan estää selkeän tonaalisen keskuksen syntymisen.
Miksi Messiaen piti näistä moodeista?
Messiaen arvosti moodeja, koska niiden symmetria ja rajallinen transponoituva määrä loivat erityisen harmonisen ja melodisen ympäristön: niissä ei ole selvää "koti"-säveltä tai tonaalista painopistettä — kaikki nuotit tuntuvat samanarvoisilta. Hän kuvaili niitä "mahdottomuuksien viehätykseksi". Käytännössä moodit synnyttävät:
- epätavallista ja usein atonaalista tai tonaalisesti epäselvää väriä,
- symmetristä harmoniaa, jossa sointujen sisältö voi toistua kieliopillisesti samoina eri transponoinneissa,
- uusia melodisia ja harmonisia mahdollisuuksia, joita Messiaen käytti sekä melodisesti että harmonisesti (ks. myös melodia ja harmonia).
Lyhyt teoreettinen huomio
Matemaattisesti rajoitettu transponoitavuus syntyy siitä, että asteikon välikuvio on säännönmukainen ja jakaa oktaavien 12 puolisävelaskelta symmetrisesti. Tällöin tietyn suuruiset transponoinnit palauttavat alkuperäisen nuottijoukon, joten erillisiä transponointeja on vain tietty määrä (esim. 2, 3, 4 tai 6).
Käyttö käytännössä
Messiaen käytti näitä moodeja monissa teoksissaan sekä melodian että harmonian materiaalina. Niitä voi käyttää esimerkiksi sointukuvioiden rakentamiseen, sävynluontiin tai tonaalisen keskipisteen hämärtämiseen. Vaikka Messiaen popularisoi näitä moodeja, samanlaisia asteikkorakenteita on käytetty myös ennen häntä, mutta hänen systemaattinen luokittelunsa teki niistä musiikillisen työkalun, jota on tutkittu laajalti.
Lyhyesti: rajoitetun transponoinnin moodit tarjoavat säveltäjälle ja kuuntelijalle vaihtoehdon perinteiselle tonaaliselle järjestelmälle — symmetria, rajallinen määrä transponointeja ja tonaalisen keskuksen puuttuminen luovat omaleimaisen musiikillisen väristön.
Messiaenin alkuperäisessä tekstissä ja esimerkeissä käytetyt termit ja esimerkit säilyvät tässä artikkelissa; lisätietoihin kannattaa tutustua hänen omaan teoriaansa sekä nuottiesimerkkeihin, joissa moodien käytön kuulee konkreettisesti.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ovat rajoitetun siirron moodit?
V: Rajoitetun transposition moodit ovat eräänlainen musiikillinen asteikko, jota ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen käytti. Niissä on muutama (yleensä kaksi tai kolme) transpositio, ja jokainen transpositio on erilainen nuottien yhdistelmä.
K: Kuinka monta transpositiota duuriasteikolla on?
V: Duuriasteikolla on kaksitoista eri transpositiota, mikä tarkoittaa, että se voi alkaa mistä tahansa kahdestatoista sävelestä (C, C#, D, D# jne.).
K: Kuinka monta transponointia kromaattisella asteikolla on?
A: Kromaattisessa asteikossa on vain yksi transpositio, koska siinä käytetään jokaista nuottia. Tämä tarkoittaa, että se voi alkaa mistä tahansa nuotista, ja se on sama nuottiyhdistelmä.
K: Mikä on kokosävelasteikko?
V: Kokonaissävyasteikko nousee joka kerta kokonaisen äänen verran, ja sillä on kaksi transponointia. Sitä käyttivät Glinka, Liszt ja Debussy. Messiaen kutsui sitä ensimmäiseksi transponointitavaksi.
K: Mikä on Messiaenin toisen moodin nimi?
V: Messiaenin toista moodia kutsutaan myös nimellä "oktatoninen asteikko", ja se nousee vuorotellen puolisävel, ääni, puolisävel, ääni jne.
K: Kuinka monta transpositiota Messiaenin kolmannessa moodissa on yhteensä?
V: Messiaenin kolmas moodi nousee vuorotellen sävy, puoliväri, puoliväri, ja sillä on yhteensä neljä transpositiota.
K: Mistä Messiaen piti näissä moodeissa?
V: Messiaen piti näistä moodeista, koska niissä ei ole yhtään säveltä, joka kuulostaisi samalta kuin alkusävel; kaikki sävelet kuulostavat samalta, joten hän kuvaili niitä "mahdottomuuksien viehätykseksi".
Etsiä