Kommunismin rakentajan moraalisäännöstö — 12 sääntöä Neuvostoliitosta
Kommunismin rakentajan 12 moraalisääntöä — Neuvostoliiton odotukset, velvollisuudet ja vaikutukset. Lue tiivis ja kiinnostava historiallinen katsaus.
Kommunismin rakentajan moraalisäännöstö koostui kahdestatoista säännöstä. Se laadittiin Neuvostoliitossa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (SKPU) toimesta. Jokaisen puolueen jäsenen tuli noudattaa näitä sääntöjä. Niin oli myös jokaisen komsomolin (14-28-vuotiaiden nuorten kommunistinen ryhmä) jäsenen.
Tausta ja tarkoitus
Moraalisäännöstö, venäjäksi Моральный кодекс строителя коммунизма, syntyi Neuvostoliiton pyrkimyksenä muokata kansalaisten käyttäytymistä ja arvoja sosialistisen yhteiskunnan ihanteiden mukaisiksi. Säännöstön tavoitteena oli korostaa yhteisöön panostamista, työmoraalia, vastuullisuutta ja lojaalisuutta puolueeseen ja valtiollisiin instituutioihin. Säännöstöä käytettiin opetuksessa, nuorisojärjestöissä ja työyhteisöissä osana poliittista kasvatusta.
Säännöstön sisältö (parafraasi — ydinajatukset)
Alla oleva luettelo esittää moraalisäännöstön keskeiset kohdat ymmärrettävässä ja tiivistetyssä muodossa. Alkuperäiset muotoilut venäjäksi saattavat vaihdella käännöksissä, mutta sisältö pysyy samankaltaisena:
- Isänmaan rakkaus ja lojaalius — rakasta sosialistista isänmaata ja palvele sen kansaa.
- Uuttera ja yhteiskunnallinen työ — tee oma osasi yhteiskunnan hyväksi ja lisää yhteistä vaurautta.
- Poliittinen tietoisuus ja ideologinen vakaumus — ole uskollinen kommunismille ja puolueen periaatteille.
- Yksilön korkea moraali — rehellisyys, vaatimattomuus ja arvokkuus käytöksessä.
- Yhteisöllisyys ja toverillisuus — tue muita, toimi kollektiivin hyväksi ja edistä solidaarisuutta.
- Ei-epäoikeudenmukaisuuden suvaitseminen — ole suvaitsematon riistoa, valhetta ja byrokratiaa kohtaan.
- Kansojen ystävyys ja internationalismi — edistä eri kansojen välistä yhteistyötä ja rauhaa.
- Julkisten varojen vaaliminen — käytä yhteistä omaisuutta huolellisesti ja vastusta tuhlausta.
- Yksinkertaisuus ja kohtuullisuus — elettävä vaatimattomasti ja esikuvaisesti.
- Perhearvot ja sukupolvien vaihdanta — huolehdi perheestä ja kasvatuksesta, arvosta vanhempia ja opeta nuoria.
- Kulttuurin ja tiedon kunnioitus — arvosta tiedettä, koulutusta ja taidetta; kehitä omaa osaamistasi.
- Velvollisuudentunto ja lain noudattaminen — noudata lakeja ja toimi yhteiskunnan etujen mukaan.
Käyttö käytännössä ja valvonta
Säännöstö ei ollut ainoastaan tekstinä oleva ohje; sitä levitettiin kouluissa, työpaikoilla, nuorisoryhmissä ja kulttuuritoiminnassa. Puolueen ja foorumeiden kautta korostettiin esimerkillisten kommunistien roolia — yksilöt, jotka näyttivät mallia hyveellisestä elämästä, saivat julkisuutta ja tunnustusta. Toisaalta moraalisten vaatimusten rinnalla oli myös poliittinen paine: poikkeavuuksiin reagoitiin kritiikillä, työpaikkaseuraamuksilla tai jopa kovemmilla toimenpiteillä, jos toiminta nähtiin puolueen vastaiseksi.
Kritiikki ja perintö
Moraalikoodia on tutkittu sekä kannustavana että kontrolloivana mekanismina. Kannattajat korostivat sen roolia yhteisöllisen vastuun ja työetiikan vahvistajana. Kriitikot huomauttivat, että koodin ihanteet olivat usein ristiriidassa arjen todellisuuden kanssa: julkinen moraali saattoi olla korkeampi kuin yksityinen käytäntö, ja koodia saatettiin käyttää poliittisena välineenä kritiikin ja erimielisyyden vaientamiseen. Neuvostoliiton hajottua osa periaatteista jäi elämään muodossa tai toisessa julkiseen keskusteluun ja historiankirjoitukseen, mutta niiden asema oli monimutkainen: ne kuvastivat sekä tavoitetta paremmasta yhteiskunnasta että järjestelmän kontrollimekanismeja.
Lähestymistapa nykykatsannossa
Nykyään moraalisäännöstöä tarkastellaan historian lähteenä, joka kertoo paljon Neuvostoliiton arvomaailmasta ja siitä, miten valtio pyrki muokkaamaan yksilöitä osaksi yhteistä projektia. Studia ja muistelmat valottavat sekä niiden vaikuttavuutta arjessa että niitä ongelmia, joita tiukat ideologiset odotukset aiheuttivat yksilö- ja yhteiskuntatasolla.
Historia
Moraalisäännöstö kirjoitettiin SKP:n 22. kongressissa vuonna 1961. Se oli osa SKP:n kolmatta ohjelmaa, joka oli suunnitelma siitä, miten koko Neuvostoliitto saataisiin kommunistiseksi osana uutta puolueohjelmaa.
Joitakin suosittuja neuvostoliittolaisia kliseitä on kirjoitettu koodiin. Itse asiassa säännöstö kirjoitettiin niin, että se sisälsi erityisiä lauseita, jotka olivat joko neuvostoliittolaisten ajattelijoiden keksimiä tai lainattuja. (Esimerkiksi kuuluisa sitaatti "'Yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta" ("jokainen за всех, все за одного") on peräisin Alexandre Dumas pèren Kolme muskettisoturia -teoksesta).
Moraalikoodi
Kommunismin rakentajan moraalisäännöstö (Wikisource-sivuston mukaan), jonka yksinkertaiset englanninkieliset selitykset ovat alla, on:
1. Omistautuminen kommunismin asialle, rakkaus sosialistista isänmaata ja sosialistisia maita kohtaan.
- Kommunismin pitäisi olla sinulle hyvin tärkeää. Sinun pitäisi rakastaa maatasi ja kaikkia sosialistisia maita.
2. Tunnollinen työ yhteiskunnan hyväksi: joka ei tee työtä, ei myöskään saa syödä.
- Sinun pitäisi tehdä kovasti töitä yhteiskunnan hyväksi - jotta kaikki, et vain sinä, hyötyisivät siitä. Henkilö, joka ei tee työtä, ei syö.
3. Kaikkien on huolehdittava julkisen omaisuuden säilyttämisestä ja kasvattamisesta.
- Kaikkien pitäisi tehdä parhaansa suojellakseen julkista omaisuutta (omaisuutta, joka on kaikkien omistuksessa) ja saadakseen sen kasvamaan.
4. Korkea julkinen velvollisuudentunto; yleisen edun vastaisten toimien suvaitsemattomuus.
- Kaikkien parhaaksi tekemisen pitäisi olla sinulle hyvin tärkeää. Sinun ei pitäisi koskaan tehdä tai tukea mitään sellaista, mikä ei ole hyväksi kaikille.
5. Kollektiivisuus ja toverillinen keskinäinen avunanto: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
- Ihmisten ei pitäisi välittää vain itsestään. Kaikkien pitäisi välittää kaikista muista. Kaikkien pitäisi auttaa toisiaan. Jokainen ihminen tukee yhteiskuntaa, ja yhteiskunta tukee jokaista ihmistä.
6. Inhimilliset suhteet ja keskinäinen kunnioitus yksilöiden välillä: ihminen on ihmiselle ystävä, toveri ja veli.
- Ihmisten pitäisi kunnioittaa toisiaan ja olla hyviä toisilleen. Jokainen ihminen on ystävä, toveri ja veli jokaiselle toiselle ihmiselle.
7. Rehellisyys ja totuudellisuus, moraalinen puhtaus, vaatimattomuus ja vaatimattomuus yhteiskunnallisessa ja yksityiselämässä.
- Sinun pitäisi aina olla rehellinen, tehdä oikeita asioita ja olla nöyrä.
8. Keskinäinen kunnioitus perheessä, huoli lasten kasvatuksesta.
- Kaikkien perheenjäsenten tulisi kunnioittaa toisiaan. Lasten kasvattamisen tulisi olla tärkeää kaikille.
9. Sovittamattomuus epäoikeudenmukaisuutta, loisimista, epärehellisyyttä, urapolitiikkaa ja voitontavoittelua kohtaan.
- Sinun ei pitäisi koskaan hyväksyä asioita, jotka eivät ole oikeudenmukaisia, ihmisiä, jotka eivät tee omaa osuuttaan, ihmisiä, jotka eivät ole rehellisiä, tai ihmisiä, jotka yrittävät päästä eteenpäin ja tehdä rahaa vain itselleen.
10. Ystävyys ja veljeys kaikkien Neuvostoliiton kansojen välillä, kansallisen ja rotuvihan suvaitsemattomuus.
- Kaikkien Neuvostoliiton ihmisten tulisi kohdella toisiaan ystävinä ja veljinä. Ketään ei saisi koskaan kohdella huonosti sen vuoksi, mistä maasta hän on kotoisin tai minkä rodun hän edustaa.
11. Suvaitsemattomuus kommunismin, rauhan ja kansojen vapauden vihollisia kohtaan.
- Tavoitteenamme on kommunismi ja rauha ja se, että jokainen maa olisi vapaa. Näiden asioiden vihollisia, jotka yrittävät estää meitä saavuttamasta tavoitteitamme, ei voida hyväksyä.
12. Veljellinen solidaarisuus kaikkien maiden ja kansojen työtätekeviä kohtaan.
- Kaikki työtätekevät ihmiset ovat kuin veljiä, ja heidän on pidettävä yhtä.
Vertailut uskontoon
Näitä sääntöjä voidaan verrata kymmeneen käskyyn tai Raamattuun. Esimerkiksi Raamatussa sanotaan: "Joka ei tee työtä, ei myöskään syö" (2. Tess. 3:10). Tätä repliikkiä käytettiin Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslaissa sekä moraalisäännöstössä. Toinen esimerkki on käsky "älä tee aviorikosta". Tämä on samankaltainen kuin säännöstön sääntö "keskinäisestä kunnioituksesta perheessä, huolenpidosta lasten kasvatuksesta".
Kymmenessä käskyssä keskitytään enemmän henkilökohtaiseen hyveellisyyteen - siihen, mitä ihmisen pitäisi tehdä ja miten kohdella muita ihmisiä. Säännöstössä puhutaan siitä, miten ihmisten tulisi toimia yhteiskunnan jäseninä, jossa he elävät.
Venäläinen lainsäätäjä ja kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov sanoi, että moraalisäännöstöä voisi verrata vuorisaarnaan.
Etsiä