Kymmenen käskyä (dekalogi): Raamatun säännöt, historia ja merkitys

Kymmenen käskyä 5. Mooseksen kirjeen 5. luvussa: jakeet 1-22 NKJV:ssä

5 Ja Mooses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: Ja Mooses Mooses sanoi Moosekselle: "Kuule, Israel, ne säädökset ja oikeudet, jotka minä tänään puhun sinun kuullesi, että oppisit ne ja noudattaisit niitä. ² Herra, meidän Jumalamme, teki liiton meidän kanssamme Hoorebilla. ³ Herra ei tehnyt tätä liittoa isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme täällä tänään, meidän kaikkien elossa olevien kanssa. ⁴ Herra puhui teidän kanssanne kasvoista kasvoihin vuorella tulen keskeltä. ⁵ Minä seisoin silloin Herran ja teidän välissänne julistamassa teille Herran sanaa, sillä te pelkäsitte tulta ettekä menneet vuorelle. Hän sanoi: "Minä en voi tehdä sitä, mitä minä sanon:

⁶ "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden huoneesta.

⁷ "Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni.

⁸ "Älä tee itsellesi veistettyä kuvaa - älä tee mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaassa tai alhaalla maan päällä tai vedessä maan alla;⁹ älä kumarra niitä äläkä palvele niitä". Sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen asti niille, jotka minua vihaavat,¹⁰ mutta osoitan armoa tuhansille, niille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

¹¹ "Älä turhaan käytä Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä syyttämättä sitä, joka turhaan käyttää hänen nimeään.

¹² "Pidä sapatti pyhänä, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. ¹³ Kuusi päivää tehkää työtä ja tehkää kaikki työnne,¹⁴ mutta seitsemäs päivä on Herran, teidän Jumalanne, sapatti. Sinä, poikasi, tyttäresi, miespuolinen palvelijasi, naispuolinen palvelijasi, härkäsi, aasisi, karjasi ja muukalainen, joka on porttiesi sisäpuolella, älköön sinä, poikasi, tyttäresi, miespuolinen palvelijasi ja naispuolinen palvelijasi lepäkööt niin kuin sinäkin. ¹⁵ Ja muista, että olit orjana Egyptin maassa, ja Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun pitää sapattipäivää.

¹⁶ "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että sinun elämäsi olisi pitkä ja että sinulla olisi hyvä olla siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle." "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.

¹⁷ "Älä murhaa.

¹⁸ "Älä tee aviorikosta toisen puolison kanssa.

¹⁹ "Älä varasta.

²⁰ 'Älä todista väärää todistusta lähimmäistäsi vastaan.

²¹ "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä himoitse lähimmäisesi taloa, hänen peltoaan, hänen palvelijaansa, hänen palvelijattariaan, hänen härkäänsä, hänen aasinsaansa tai mitään, mikä on lähimmäisesi omaisuutta.

²² "Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorella tulen, pilven ja pimeyden keskeltä suurella äänellä, eikä hän lisännyt enempää." "Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorella tulen, pilven ja pimeyden keskeltä suurella äänellä. Ja hän kirjoitti ne kahdelle kivitaululle ja antoi ne minulle.

Nämä käskyt on käännetty muinaisesta hepreasta perusenglanniksi, joten valitut sanat eivät välttämättä tarkoita meille täsmälleen sitä, mitä ne merkitsivät heprealaisille. Näistä käskyistä on erilaisia tulkintoja:

Kuvat

Roomalaiskatolilaisten käsitys käskystä olla tekemättä "mitään kuvaa tai minkään kaltaista, mikä on taivaissa ylhäällä" tarkoittaa, että "kaltaisia" saa rakentaa ja käyttää, kunhan esinettä ei palvota epäjumalana.

Itäisellä ortodoksisella kirkolla on hyvin samanlainen kanta. Itäinen ortodoksisuus opettaa, että näkymättömän Jumalan ruumiillistuminen näkyväksi ihmiseksi, Jeesukseksi, tekee litteiden kuvien käytön jumalanpalveluksessa sallituksi (ks. ikonoklasmi).

Useimmat muut kristityt sallivat uskonnollisten hahmojen patsaat, kunhan niitä ei "kunnioiteta". Niitä ei yleensä ole protestanttisissa kirkoissa, mutta niitä voi olla niiden läheisyydessä tai museoissa. Historiallisia hahmoja tai rintakuvia voidaan käyttää opetustarkoituksiin. Lasimaalaukset voivat sisältää kuvia kunnioitetuista historiallisista tai raamatullisista henkilöistä.

Juutalaisuus eri muodoissaan asettuu yleensä protestanttisen näkemyksen ja islamin näkemyksen väliin. Synagogissa ei olisi patsaita. Jumalan kuvat ovat kiellettyjä kaikkialla.

Islam kieltää kaikenlaiset Allahin (Jumalan) tai henkilöiden kuvat, mukaan lukien Mohammedin. Siksi heidän rakennuksiaan koristavat yleensä kalligrafiat, mutta eivät koskaan eläviä olentoja esittävät kuvat.

Jehovan todistajat kritisoivat kaikkien edellä mainittujen sekä ristin käyttöä.

Amishit kieltävät kaikenlaiset kuvat, kuten valokuvat.

Jumalan nimen käyttäminen väärin

Tämä voidaan ymmärtää kiroiluksi tai Jumalan nimeä loukkaavaksi kiroiluksi. Monissa kielissä on vihan tai tyrmistyksen ilmaisuja, joihin sisältyy sana "Jumala". Lisäksi monesti ihmiset "vannovat Jumalan nimeen" yrittäessään vakuuttaa muille, että he puhuvat totta. Toinen loukkaus voi olla sen sanominen, että "Jumala käski minua" tekemään jotakin, vaikka hän ei käskenyt. Jumalan varsinainen nimi Vanhassa testamentissa oli JHWH, joka joskus lausutaan Jahve tai Jehova. Hurskaat juutalaiset pidättäytyvät käyttämästä tätä nimeä tai edes sanaa Jumala, jonka he korvaavat sanalla G_d. Näin vältetään Jumalan nimen käyttäminen tavalla, joka saattaisi rikkoa tätä käskyä.

Sapattipäivä

Juutalaiset kunnioittavat sapattia (shabbat) perjantain auringonlaskusta siihen asti, kun kolme tähteä ilmestyy taivaalle lauantai-iltana, joka on juutalaisen kalenterin mukaan viikon seitsemäs päivä.

Uudessa testamentissa Jeesus teki asioita, jotka erottavat sapattikäskyn muista yhdeksästä. Jeesus näytti vähentävän sen vaatimuksia, toisin kuin joidenkin muiden käskyjen kohdalla, joissa hän teki niistä vahvempia. Jeesusta arvosteltiin usein siitä, että hän paransi sapattina tai teki muita asioita. Hän sanoi, että "sapatti on tehty ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten". Hyvän tekeminen sapattina näytti olevan Jeesuksen ylistämä ja harjoittama tapa. Tällä tavoin hän ei totellut joitakin tiukkoja tulkintoja, jotka olivat yleistyneet hänen aikanaan.

Useimmat kristityt kunnioittavat sapattia sunnuntaina muistoksi Jeesuksen ylösnousemuksesta, joka tapahtui juutalaisen kalenterin mukaan viikon ensimmäisenä päivänä.

Jotkut konservatiiviset kristityt ovat "sapattilaisia" (useimmat heistä noudattavat reformoituja perinteitä). Sapattarit ajattelevat, että viikon ensimmäinen päivä eli Herran päivä on uusi sapatti, koska 4. käskyä ei ole koskaan poistettu. He sanovat myös, että sapattilaki annettiin, kun maailma luotiin. Se tuli ennen kuin kymmenen käskyä annettiin.

Toiset uskovat, että sapatti pysyy lepopäivänä lauantaina, kun taas sunnuntai on jumalanpalveluspäivä, viitaten Apostolien teot 20:7:ään: opetuslapset kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä murtamaan leipää ja kuulemaan apostoli Paavalin saarnaa. Myös Jeesus ilmestyi seuraajilleen "viikon ensimmäisenä päivänä" heidän ollessaan piilossa.

Seitsemännen päivän adventtikirkko ja eräät muut uskovat, että tapa kokoontua sunnuntaisin jumalanpalvelukseen on peräisin pakanuudesta, erityisesti Sol Invictuksesta ja mithralaisuudesta (joissa auringonjumalan palvonta tapahtui sunnuntaina). Sen sijaan adventistit pitävät lauantaita sapattina Jumalan luomistyön muistoksi uskoen, että mitään kymmenestä käskystä ei voida koskaan tuhota. Seitsemännen päivän sapatin kannattajat väittävät, että suurin osa kristillisistä ryhmistä piti seitsemännen päivän sapattia 2. ja 3. vuosisadalle asti, mutta juutalais-roomalaisten sotien jälkeisen juutalaisuuden vastustuksen vuoksi alkuperäinen tapa korvattiin vähitellen sunnuntailla jumalanpalveluspäivänä.

Aviosuhteet

Aviorikokseksi kutsutaan sitä, kun naimisissa oleva henkilö on sukupuoliyhteydessä jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Seksin harrastaminen avioliiton ulkopuolella on haureutta ja myös syntiä. Se tuomitaan muualla Raamatussa, mutta ei erityisesti kymmenessä käskyssä. Jeesus opetti kuulijoilleen, että aviorikoksen ulkoinen teko ei tapahdu ilman sydämen syntiä: "Ihmisten sisältä, heidän sydämestään, tulevat pahat ajatukset, siveettömyys, varkaus, murha, aviorikos, ahneus, pahansuopuus, petollisuus, irstailu, kateus, pilkkaaminen, ylimielisyys, hulluus. Kaikki nämä pahuudet tulevat sisältä ja ne saastuttavat." Uudessa testamentissa Jeesus sanoo: "Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."

Tappaminen tai murhaaminen

Tästä käskystä on erilaisia käännöksiä; hepreankieliset sanat לא תרצח käännetään joko "älä tapa" tai "älä murhaa". Vanhemmat protestanttiset raamatunkäännökset, Vulgataan perustuvat käännökset ja roomalaiskatoliset käännökset kääntävät sen yleensä "Älä tapa". Katolinen kirkko uskoo, että ihmishengen tai -turvallisuuden vaarantaminen on kuolemansynti, joka rikkoo viidettä käskyä. Katolinen kirkko ei myöskään usko murhan ja tapon väliseen eroon niin kuin laki tekee. Lukuun ottamatta tappamista itsepuolustukseksi (joka on monien kansojen lainsäädännössä tapon muoto) ja tappamista sodassa, katolinen kirkko uskoo, että kaikki muut tapon tai tappamisen yrityksen muodot rikkovat viidettä käskyä. Myös vaarallinen ajotapa voi johtaa tahattomaan tappamiseen. Juutalaisissa ja uudemmissa protestanttisissa versioissa käytetään yleensä sanaa "Älä murhaa". On erilaisia mielipiteitä siitä, kumpi käännös on uskollisempi alkuperäiselle.

Vanhan testamentin monet esimerkit Jumalan hyväksymästä tappamisesta lainataan puolustukseksi näkemykselle, jonka mukaan "murha" on oikeampi ilmaisu. Lisäksi hepreankielinen sana "tappaa" on "הרג" - "harog", kun taas hepreankielinen sana "murha" on "רצח" - "retzach", joka löytyy kymmenestä käskystä "לא תרצח" - "lo tirtzach".

Varastaminen

Monet teologit (kuten saksalainen Vanhan testamentin tutkija A. Alt: Das Verbot des Diebstahls im Dekalog (1953)) esittävät, että käsky "älä varasta" oli alun perin tarkoitettu ihmisryöstöjä ja orjuutta vastaan. Tämä olisi sama kuin juutalainen tulkinta lausumasta "älä kidnappaa" (esim. Rashin esittämällä tavalla). Useimpien maiden siviililainsäädännössä luetellaan monia varastamisen muotoja. Näitä ovat esimerkiksi murto, kavallus, ryöstö, ryöstö, myymälävarkaus tai petos. Rangaistukset riippuvat varastetun tavaran arvosta ja siitä, onko sen ottamiseen käytetty väkivaltaa.

Joissakin paikoissa hevosten varastamisesta tuomittiin kuolemanrangaistus. Se saattoi nimittäin aiheuttaa vaaraa tai jopa kuoleman hevosen omistajalle, joka ei enää pystynyt tekemään tarvittavia matkoja. Salametsästys on luonnonvaraisten eläinten laitonta tappamista. Varsinkin nykyaikana rahaa varastetaan usein huijaamalla tai pitämällä vääriä pankki- tai velkatietoja. 2000-luvulla tämä voidaan tehdä tietokoneiden avulla. Tätä kutsutaan "valkokaulusrikollisuudeksi".

Joissakin yhteiskunnissa on yritetty sanoa, että mikään omaisuus ei ole "yksityistä", vaan kaikki kuuluu koko yhteiskunnalle. Jos tämä joskus toteutettaisiin käytännössä, se tekisi varastamisesta mahdotonta, mutta sitä ei ole toteutettu missään täysin.

Väärä todistaja

"Väärän todistajan antaminen" tarkoittaisi valehtelua oikeudessa, jota kutsutaan väärästä valasta vannomiseksi. Väärien juorujen kertominen, joka vahingoittaa jotakuta, on samanlaista. Jotkut ajattelevat, että tämä käsky kattaa kaiken valehtelun. Se tarkoittaa, että on annettava tietoisesti mikä tahansa väärä lausunto. Toiset sallivat valkoisen valheen. Jotkut juutalaiset opettajat sanoivat, että kaikki valehtelu ei ole väärää todistusta (väärä vala). He sanovat, että valehtelu on joskus "sallittua tai jopa kiitettävää". Tähän kuuluisi totuuden muuttaminen vaatimattomuuden vuoksi tai jonkun vahingoittamisen välttämiseksi. Pyhä Augustinus uskoi, että jotkin valheet voidaan antaa anteeksi ja että itse asiassa on tilanteita, joissa valehtelu on oikein. Hänen mukaansa valheet, jotka eivät vahingoita ketään ja hyödyttävät jotakuta, voidaan antaa anteeksi. Niitä on kuitenkin käytettävä hyvin varovaisesti.

Erilainen numerointi

Raamattu ei numeroi käskyjä. Eri uskonnolliset ryhmät ovat numeroineet ne eri tavoin. Juutalaiset, joita kristityt protestantit ovat seuranneet, päättävät ensimmäisen käskyn sanaan "Sinulla ei saa olla muita jumalia kuin minä", kuten edellä. Katolilaiset ja luterilaiset päättävät ensimmäisen käskyn kohtaan "Minä armahdan tuhannen sukupolven ajan niitä, jotka rakastavat minua ja noudattavat lakejani." ja erottavat kahdessa viimeisessä käskyssä miehen vaimon himon himosta muihin hänen omistamiinsa asioihin.

Toisen Mooseksen kirjan käskyjen kohdassa on enemmän kuin kymmenen tärkeää lausumaa, yhteensä 14 tai 15. Vaikka Raamattu itse ilmoittaa lukumääräksi "10" käyttäen hepreankielistä lausetta ʻaseret had'varim - joka käännetään 10 sanaksi, lausumaksi tai asiaksi - tämä lauseke ei esiinny niissä kohdissa, jotka yleensä esitetään "kymmenen käskynä". Eri uskonnot jakavat käskyt eri tavoin. Alla olevasta taulukosta käy ilmi nämä erot.

Huomautuksia:

Joissakin kirkoissa kymmenen käskyä luetaan osana jumalanpalvelusta. Tämän jälkeen rukoillaan yleensä anteeksiantoa. Joskus pidemmän lukukerran sijasta käytetään Jeesuksen antamaa tiivistelmää laista. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ensimmäisen osan ajatellaan tiivistävän viisi ensimmäistä käskyä ja viimeisen osan viisi viimeistä käskyä. Näin ilmaistaan velvollisuus sekä Jumalaa että muita ihmisiä kohtaan.

Yleisesti ottaen muut kuin mainitut uskonnot (juutalaisuus, kristinusko ja islam) eivät tunnusta kymmentä käskyä eettisiksi normeiksi. Monilla niistä (buddhalaisuus, hindulaisuus, jainismi jne.) on kuitenkin samankaltaisia lakeja tai periaatteita. Ateistisessa Neuvostoliitossa kommunismin rakentajan moraalisäännöstö oli joukko sääntöjä, jotka muistuttivat kymmentä käskyä.

"Kymmenellä käskyllä" tarkoitetaan yleensä luetteloa, joka mainitaan 2. Mooseksen kirjan 20. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 34. luvussa. Kertomus alkaa kohdasta 2. Moos. 31:18. Siellä luodaan kivet, joihin on kirjoitettu käskyt. 2. Moos. 32:19 kertoo, miten kivet rikotaan. 2. Mooseksen kirjan 34 käskyjä kutsutaan joskus "rituaalidekalogiksi". Tämä johtuu siitä, että niissä on kyse uskonnollisista rituaaleista eikä moraalisista käskyistä.

Johann Wolfgang von Goethe ja jotkut muut uskoivat, että Mooseksen kirja on yhdistelmä useista eri teksteistä. Nämä ihmiset ajattelivat, että 2. Mooseksen kirjan 20. luvun ja 5. Mooseksen kirjan 5. luvun käskyt osoittavat myöhempää Kymmenen käskyn kokonaisuutta. Heidän mukaansa 34. Mooseksen kirjan kymmenen rituaalikäskyä olivat alkuperäiset kymmenen käskyä. He sanovat, että moraaliset käskyt tulivat myöhemmin.

Käskyt ovat vaikuttaneet juutalaiseen etiikkaan ja lakiin ja juutalaisuuden ja kristinuskon kautta länsimaiseen etiikkaan ja lakiin Rooman valtakunnan ajoista lähtien. Historiallisesti käskyjä sisältävät muistomerkit on sijoitettu tuomioistuinten ulkopuolelle. Joitakin niistä on 2000-luvun alussa kyseenalaistettu tai poistettu uskonnonvapauden loukkauksena.

Kristityt ovat hieman eri mieltä käskyjen tarkoituksesta. Vuorisaarnassa Jeesus toteaa, että hän tuli pikemminkin "täyttämään" lain kuin tuhoamaan sen. Hän vahvistaa murhaa ja aviorikosta koskevia käskyjä. Hän sanoo myös, että hänen seuraajiensa vanhurskauden on oltava korkeampi kuin "kirjanoppineiden ja fariseusten". He olivat hyvin tiukkoja kymmenen käskyn noudattamisessa.

Pyhä Paavali sanoo kirjeessään Rooman kristityille, että lain tarkoitus on osoittaa meille, kuinka syntisiä olemme. Se toimii "koulumestarina", joka tuo meidät Kristuksen luo pelastusta varten. Uskonpuhdistuksen johtajat sanoivat, että tämä tarkoittaa sitä, että kymmenen käskyn noudattaminen ei voi tehdä meistä pyhiä Jumalan silmissä. Vain usko Jeesukseen voisi tehdä sen. Löydettyään pelastuksen uskon kautta useimmat uskonpuhdistajat kuitenkin sanoivat, että meidän pitäisi noudattaa lakia. Jotkut äärireformaattorit sanoivat, että voisimme rikkoa niitä, koska vain uskollamme oli merkitystä, ei teoillamme. Tätä opetusta kutsutaan "antinomianismiksi" (lakia vastaan). Jotkut nykyajan kristityt sanovat, että nykyään ainoa lakimme on rakkauden laki. Toiset sanovat, että Vanhan testamentin "moraalinen" laki koskee kristittyjä vielä nykyäänkin. He sanovat, että kaikki kymmenen käskyä toistuvat jossain Uuden testamentin kirjoissa.

Elokuvat

Kymmenen käskyä on ollut kaksi kuuluisaa elokuvaa. Molemmat on ohjannut Cecil B. DeMille. Ensimmäinen oli mykkäelokuva vuonna 1923, ja toinen vuonna 1956 Charlton Hestonin tähdittämä Mooses oli sen vuoden suurin rahasampo.

Animaatiossa

Mangaka Nakaba Suzukin kirjoittamassa japanilaisessa mangassa ja animessa Seven Deadly Sins (Seitsemän kuolemansyntiä) on ryhmä hahmoja, joita kutsutaan nimellä Ten Commandments (Kymmenen käskyä). Kaikilla näillä henkilöillä on kunkin käskyn mukaan nimetty titteli ja yliluonnollinen kyky.