Myxobolus cerebralis – myxozoaaniparasiitti joka aiheuttaa pyörretautia kaloille
Myxobolus cerebralis on pieni myxozoaaniloisen laji, joka aiheuttaa niin kutsuttua pyörretautia erityisesti lohikalojen, kuten lohen ja taimenen, populaatioissa. Myxozoaanit ovat hyvin pienikokoisia itiöitä muodostavia loisia, jotka nykykäsityksen mukaan ovat etäisesti sukua polttiaiseläimille (Cnidaria). Syyllinen ei ole bakteeri vaan loinen: Myxobolus cerebralis vaurioittaa etenkin rusto- ja hermokudosta ja johtaa nuorilla kaloilla tyypillisiin liikuntahäiriöihin.
Elinkaari
Myxobolus cerebralis tarvitsee elääkseen kaksi isäntää: kalan ja tietyn tyyppisen matomaisen pohjaeläimen (tubifeksi-oligochaetti, esim. Tubifex -suvun lajit). Loisen elinkaari sisältää kaksi pääasiallista itiömuotoa: kalan kudoksissa syntyvät myxosporit ja matossa kehittyvät actinospora-muodot (triactinomyxon-tyyppiset aktinosporit). Actinospora voi tartuttaa kalan uiden kautta vapauttaen sporan välityksellä infektoivan rakenteen, joka lävistää kalan kudoksen ja käynnistää infektion. Vastaavasti kaloista vapautuvat myxosporit tartuttavat pohjaeläimiä ja täydentävät sykliä.
Oireet ja vaikutukset kaloille
- Tauti aiheuttaa erityisesti alle vuoden ikäisille kaloille vakavia oireita: rustovaurioita, hermovaurioita, pään ja selkärangan epämuodostumia sekä kasvuhäiriöitä.
- Kliinisesti kalat voivat uida epänormaalisti, "pyörien" tai kiertäen, ja niiden kyky saalistaa ja välttää petoja heikkenee — tästä tauti on saanut nimen pyörretauti.
- Vakavissa tapauksissa kuolleisuus nuorilla kaloilla voi olla huomattavaa ja tauti voi aiheuttaa kokonaisen ikäluokan häviämisen.
Leviäminen ja taloudelliset vaikutukset
Tämä loinen on ongelma paitsi kalankasvatuksessa myös luonnonvaraisissa kantoissa. Viimeisen vuosisadan aikana se on levinnyt laajasti: suurimmassa osassa Eurooppaa (myös Venäjälle) sekä Yhdysvaltoihin, Etelä-Afrikkaan ja muihin maihin. Pohjois-Amerikassa se on vakiintunut hyvin ja aiheuttanut merkittäviä tappioita niin luonnon- kuin istutusistutuksille. Tautiin liittyy huomattavia taloudellisia tappioita kalankasvatuksessa ja suosituissa vapaa-ajan kalavesissä.
Diagnostiikka ja hoito
Tautia epäiltäessä diagnoosi perustuu sekä kliinisiin oireisiin ja epämuodostumiin että laboratoriotutkimuksiin, kuten histologiaan, mikroskopointiin ja molekyylisiin menetelmiin (PCR). Toistaiseksi ei ole tehokäyttöön hyväksyttyä lääkitystä, joka parantaisi tartunnan saaneita luonnonvesien kaloja. Tämän vuoksi korostuu ennaltaehkäisy ja vesiekologian hallinta.
Torjunta- ja ehkäisytoimet
- Vältä tartunnan levittämistä siirtämällä kalamateriaalia vain varmistetusti myxosporittomiin kohteisiin ja käytä pathogenivapaata emoainesmateriaalia.
- Hygienia: puhdista ja kuivaa kalastusvarusteet, veneet ja pyydykset estääksesi myxosporien leviämistä vesistöstä toiseen.
- Hatchery-toimenpiteet: suodatetun tai UV-käsitellyn veden käyttö taimitarhoissa voi vähentää aktinosporien määrää vedessä.
- Vesistöjen hoito: pohjaeläinten (tubifex-matojen) kannat voivat kasvaa runsaan orgaanisen aineksen ja lietteen seurauksena — sedimentin hallinta ja vedenlaadun parantaminen voivat vähentää riskiä.
- Ristisiirtojen ja istutusten suunnittelu: välttää istuttamista tunnetusti tartunnan säilyttäneisiin vesiin, ja suosia kestävämpiä kantoja tai vastustuskykyisiä kirjonmuotoja silloin kun saatavilla.
Ihmisille ei vaaraa
On tärkeää korostaa, että ihmiset eivät sairastu pyörretautiin — infektiot koskevat kalaa ja tiettyjä pohjaeläimiä. Tauti ei ole ihmisille zoonoosi.
Yhteenvetona: Myxobolus cerebralis on pieni mutta vaikutuksiltaan merkittävä loinen, joka vaurioittaa kaloja erityisesti nuorina ja aiheuttaa taloudellisia sekä ekologisia haittoja. Koska hoitokeinoja on vähän, tärkeimpiä keinoja ovat ennaltaehkäisy, vesistöjen ja kasvatusympäristöjen hoito sekä tarkka seurantatyö.
Shape
M. cerebralis -bakteerilla on monia vaiheita yksittäisistä soluista isompiin itiöihin. Tutkijat eivät ole vielä tutkineet kaikkia vaiheita kovin hyvin.
Triactinomyxon-vaihe
M. cerebralis -bakteerilla on monia erilaisia vaiheita yksittäisistä soluista suhteellisen suuriin itiöihin, joista kaikkia ei ole tutkittu yksityiskohtaisesti. M. cerebraliksen lajia, joka voi hyökätä kaloihin, kutsutaan "Triactinomyxoniksi", ja siitä on kuva oikealla. Kuvassa on kolme "pyrstöä", jotka ovat kukin noin 200 mikrometriä pitkiä, ja toinen pala, joka on noin 150 mikrometriä (μm) pitkä. Tuossa kappaleessa on 64 solua.[2] On myös kolme harppuunan kaltaista asetta, jotka voivat hyökätä kalan kimppuun.[3] Ne ampuvat kalaan ja tekevät reiän, johon 64 solua voi mennä. Nuo solut tuottavat lisää soluja, jotka menevät kalan aivojen lähellä olevaan rustoon.
Myxosporean-vaihe
M. cerebralis -bakteerin kalasta irtoavaa lajia kutsutaan "myksospooriksi". Ne ovat tavallaan pyöreitä ja keskeltä paksuja kuin linssi tai kupera linssi. Niiden läpimitta on noin 10 mikrometriä, ja ne koostuvat kuudesta solusta. Kaksi on harppuuna-aseita varten, kaksi suojaa Myxosporeja ja kaksi menee matoon sen jälkeen, kun aseet ovat tehneet reiän. M. cerebraliksen myksosporit näyttävät paljon samalta kuin muiden lajien myksosporit, joita on joskus kalojen ihossa, lihaksissa tai aivoissa, joten niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Kaavio Myxobolus cerebralis -organismin triactionmyxon-vaiheen itiön rakenteesta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Myxobolus cerebralis?
V: Myxobolus cerebralis on pieni Myxozoan-loinen, joka syö kalojen, kuten lohen ja taimenen, sisuksia aiheuttaen pyörremyrskytautia.
K: Missä Myxobolus cerebralis esiintyy?
V: Myxobolus cerebralis -loista esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa (myös Venäjällä), Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa ja muissa maissa.
K: Mitä Myxobolus cerebralis tarvitsee elääkseen, ennen kuin se voi elää kalassa?
V: Myxobolus cerebraliksen on elettävä madossa ennen kuin se voi elää kalassa.
K: Miten Myxobolus cerebralis tarttuu kaloihin ja matoihin?
V: Myxobolus cerebralis tarttuu sekä kaloihin että matoihin työntämällä niihin reiän ja laittamalla osan itsestään sisään.
K: Mikä on pyörremyrskytauti ja ketä se vahingoittaa eniten?
V: Pyörremyrskytaudin aiheuttaa Myxobolus cerebralis, ja se vahingoittaa eniten nuoria kaloja. Se voi vahingoittaa luita ja hermoja ja vaikeuttaa kalojen suoraa uintia ja ruoan saantia.
K: Vaikuttaako pyörremyrskytauti ihmisiin?
V: Ei, pyörremyrsky ei vaikuta ihmisiin, ainoastaan kaloihin.
K: Onko Myxobolus cerebralis aiheuttanut merkittävää kalakantojen vähenemistä?
V: Kyllä, Myxobolus cerebralis on vakiintunut erityisesti Pohjois-Amerikassa, ja se on aiheuttanut kokonaisten kalakohorttien vähenemisen.
