Nadežda von Meck

Life

Lapsuus

Hän syntyi Nadežda Filaretovna Frolovskajana. Hänen perheensä omisti paljon maata. Hänen isänsä rakasti musiikkia. Hänen äitinsä oli hyvin määrätietoinen liikenainen.

Nadezhda oppi soittamaan pianoa, luki monia kirjoja, oppi vieraita kieliä ja tutustui maalauksiin.

Avioliitto

Kun hän oli 16-vuotias, hänen oli määrä mennä naimisiin 28-vuotiaan insinöörin Karl von Meckin kanssa. He saivat yhdessä 18 lasta, joista 11 kasvoi aikuisiksi.

Hänen miehensä työskenteli hallitukselle. Hän ei tienannut paljon rahaa, ja perhe kasvoi nopeasti. Nadezhda halusi miehensä olevan rikas. Tuohon aikaan höyrykone oli juuri keksitty, ja Venäjällä alettiin juuri rakentaa rautateitä. Nadezhda ajatteli, että hänen miehensä voisi ansaita paljon rahaa rakentamalla rautateitä. Hän oli oikeassa. Insinöörinä hänestä tuli vastuussa tuhansien kilometrien pituisten rautateiden rakentamisesta. Uusien rautateiden ansiosta viljaa voitiin kuljettaa Keski-Venäjältä esimerkiksi Moskovaan. Hänestä tuli pian monimiljonääri.

Karl kuoli äkillisesti vuonna 1873. Nadezhda otti hänen liikeasiansa hoitaakseen. Hän myi yhden rautatien ja hallitsi toista veljensä avustuksella. Hän pysytteli erossa muista ihmisistä ja eli yksinäistä elämää lastensa kanssa. Hän oli hyvin tiukka heitä kohtaan ja määräsi koko ajan tarkkaan, mitä heidän piti tehdä. Hän ei pitänyt ajatuksesta avioliitosta, mutta ymmärsi, että hänen lastensa olisi mentävä naimisiin. Hän yritti saada heidät naimisiin nopeasti, luultavasti taloudellisista syistä.

Taiteen ja musiikin tukeminen

Nadezhda von Meck oli hyvin rikas ja rakasti musiikkia, joten hänestä tuli tärkeä henkilö venäläisessä esittävässä taiteessa. Hänen talossaan työskenteli useita muusikoita. Claude Debussy asui jonkin aikaa perheen luona tyttäriensä musiikinopettajana. Debussy oli tuolloin nuori mies, eikä vielä kuuluisa.

Ainoat konsertit, joissa hän kävi, olivat Moskovan venäläisen musiikkiyhdistyksen konsertit. Hän istui yksin siellä, missä kukaan ei huomannut häntä. Hän tapasi Nikolai Rubinsteinin. Hän piti Rubininia erittäin lahjakkaana, mutta oli usein eri mieltä hänen kanssaan.

Suhde Tšaikovskiin

Vuonna 1877 hän tutustui Tšaikovskiin, vaikka ei koskaan tavannut tätä. Hän pyysi tätä säveltämään joitakin kappaleita viululle ja pianolle soitettavaksi kotonaan. Tšaikovski tiesi, että nainen oli rikas ja maksoi hyvin, joten hän sävelsi nopeasti musiikkia. He kirjoittivat toisilleen kirjeitä, vaihtoivat valokuvia toisistaan, mutta he sopivat, etteivät koskaan tapaisi toisiaan. Nainen maksoi hänelle 6 000 ruplaa vuodessa. Se oli paljon rahaa: noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin tavallisen valtion työntekijän palkka. Hän pystyi lopettamaan opettamisen Moskovan konservatoriossa ja käyttämään aikansa säveltämiseen. Vuosina 1877-1890 he kirjoittivat toisilleen noin 1 200 kirjettä. Naisen kannustus oli hänelle hyvin tärkeää, ja se auttoi häntä pysymään iloisena, kun hän tunsi itsensä masentuneeksi.

Vuonna 1876 Tšaikovski oli päättänyt mennä naimisiin. Hän oli tuolloin 36-vuotias säveltäjä. Hän oli homo, ja se oli tuohon aikaan Venäjällä jotain kauheaa. Hän pelkäsi kovasti, että ihmiset saisivat tietää asiasta ja että häntä kiusattaisiin. Niinpä hän päätti mennä naimisiin. Hän ei välittänyt siitä, kenen kanssa hän meni naimisiin, kunhan se saisi hänet näyttämään kunnialliselta. Seuraavana vuonna hän löysi Antonina-nimisen nuoren tytön, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän kertoi Nadezhdalle. Nadžada kirjoitti onnittelut ja toivoi, että mies olisi onnellinen. Viikkoa myöhemmin Tšaikovski kirjoitti Nadeždalle ja pyysi lisää rahaa, koska avioliitto oli velkaannuttanut hänet. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kirjoitti jälleen Tjatshoville ja sanoi vihaavansa vaimoaan. Pian hän erosi hänestä. Kirjoittaminen Nadeždalle oli hänelle suuri tuki tänä aikana. On mahdotonta tietää, tiesikö Nadezhda, että hän oli homo, tai olisiko se vaikuttanut hänen tunteisiinsa. Joka tapauksessa hän kirjoitti edelleen rakastavansa häntä. Hän nosti maksamansa summan 6 000 ruplaan vuodessa. Se oli paljon rahaa: noin kaksikymmenkertainen määrä tavallisen valtion työntekijän palkkaan verrattuna. Hän pystyi lopettamaan opettamisen Moskovan konservatoriossa ja käyttämään aikansa säveltämiseen. Vuosina 1877-1890 he kirjoittivat toisilleen noin 1 200 kirjettä. Naisen kannustus oli hänelle hyvin tärkeää, ja se auttoi häntä pysymään iloisena, kun hän tunsi itsensä masentuneeksi.

Myös hänen suhteensa Tšaikovskiin oli hänelle hyvä asia. Hän inhosi kaikkea seksiin liittyvää, joten oli hyvä, että hän pystyi ilmaisemaan tunteensa jollekin, jota hänen ei tarvinnut kohdata henkilökohtaisesti. Tšaikovski omisti hänelle neljännen sinfoniansa.

Erään kerran he tapasivat toisensa sattumalta. Nadežda oli kutsunut Tšaikovskin kotiinsa. Kyseessä oli valtava talo valtavilla mailla, joten oli helppo sopia, etteivät he tapaisi toisiaan. He sopivat, että he eivät lähtisi ulos samaan aikaan. Eräänä päivänä mies tuli kuitenkin myöhään kotiin ja nainen lähti aikaisin ulos. Nainen oli hevosvaunuissa ja mies käveli. Kun he näkivät toisensa, he katsoivat nopeasti poispäin.

Lokakuussa 1890 von Meck lähetti Tšaikovskille ennakkona vuoden rahat ja sanoi, että se oli viimeinen kerta, kun hän voisi lähettää Tšaikovskille rahaa. Hän sanoi olevansa konkurssissa. Hän saattoi olla huolissaan siitä, että hän todennäköisesti olisi konkurssissa vuoden kuluttua.

Jotkut ajattelevat, että hän teki näin, koska hän sai tietää Tšaikovskin homoseksuaalisuudesta. Toiset ovat eri mieltä tästä. Loppujen lopuksi hän pyysi viimeisessä kirjeessään miehelle, ettei tämä koskaan unohtaisi häntä.

Kuolema

Nadezhda von Meck kuoli tuberkuloosiin 13. tammikuuta 1894 Nizzassa, Ranskassa, kaksi kuukautta Tšaikovskin kuoleman jälkeen.