Narsistinen persoonallisuushäiriö: oireet, syyt ja hoito

Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD) on persoonallisuushäiriö. Tällaiset ihmiset osoittavat liioiteltua itsetuntoa. Heidän on vaikea osoittaa empatiaa ja rakkautta muita ihmisiä kohtaan. He haluavat olla muiden ihailijoita ja tarvitsevat valtaa ja menestystä.

Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen mielenterveyshäiriöiden viidennessä painoksessa (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition, DSM-5) NPD luokitellaan B-kategorian persoonallisuushäiriöksi, johon kuuluvat myös epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, rajatilapersoonallisuushäiriö ja histrioninen persoonallisuushäiriö.

B-ryhmän persoonallisuushäiriöitä kutsutaan myös "dramaattisiksi" persoonallisuushäiriöiksi. Niille on yhteistä hyvin tunteellinen käyttäytyminen, joka aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Tutkimusten mukaan jopa 6,3 prosenttia väestöstä kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, ja se on yleisempää miehillä kuin naisilla.

Oireet ja tunnuspiirteet

Narsistinen persoonallisuushäiriö näkyy ajattelutavoissa, tunteissa ja vuorovaikutuksessa. Tyypillisiä piirteitä ovat:

Suuruuden tunne — liioiteltu käsitys omasta tärkeydestä tai saavutuksista.
Tarve ihailulle — jatkuva tarve tulla ihastelluksi ja tunnustetuksi.
Empatian puute — vaikeus tunnistaa tai myötätuntoisesti vastata muiden tunteisiin (empatia-linkki yllä).
Uskottu erityiskohtelu — uskomus, että on oikeutettu etuoikeuksiin tai erikoiskohteluun.
Hyväksikäyttö muiden kustannuksella — muiden ihmisten hyödyntäminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kateus tai usko toisten kateuteen — voi olla kateellinen toisille tai uskoa, että toiset kadehtivat häntä.
Arvostelun sietämättömyys — herkästi loukkaantuu, suuttuu tai halveksii, jos asema tai itsetuntouhka realisoituu.

DSM-5:n diagnostiset kriteerit edellyttävät, että nämä piirteet ovat pysyviä, laajalle levinneitä ja aiheuttavat merkittävää haittaa tai heikentymistä työ- tai sosiaalisessa toiminnassa.

Syyt ja riskitekijät

NPD:n syntyyn vaikuttavat todennäköisesti useat tekijät:

Perimä ja neurobiologia: persoonallisuuden piirteillä on perinnöllinen osuus, ja aivojen palkitsemisjärjestelmien sekä tunnesäätelyn eroavaisuudet voivat vaikuttaa.
Kasvatus ja varhaiset vuorovaikutuskokemukset: sekä liiallinen ylistys että jatkuva kritiikki tai välinpitämättömyys lapsuudessa voivat edistää narsististen piirteiden kehittymistä.
Ympäristö ja kulttuuri: kulttuuri, joka korostaa yksilöllisyyttä, menestystä ja ulkoista statusta, voi lisätä narsistisia taipumuksia.
Herkkyys stressille ja traumat: varhaiset hylkäämiskokemukset tai trauma voivat vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen ja suojautumiskeinoihin.

Diagnoosi ja erotusdiagnostiikka

Diagnoosin tekee yleensä psykiatri tai psykologi perusteellisen arvioinnin jälkeen. Arvio sisältää anamneesin, käyttäytymisen havainnoinnin ja tarvittaessa strukturoituja haastatteluja. Erotusdiagnostiikassa otetaan huomioon:

Rajatilapersoonallisuushäiriö — emotionaalinen epävakaus ja impulsiivisuus erottavat usein rajatilasta.
Mielialahäiriöt ja ahdistuneisuus — voi esiintyä samanaikaisesti, ja oireiden taustasyy yleensä poikkeaa.
Henkilökohtaiset kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät — joskus korkea itsekeskeisyys voi olla tilapäistä tai kulttuurisesti välttämätöntä roolia.

Yleiset samanaikaiset sairaudet

Masennus ja ahdistuneisuushäiriöt
Substanssien väärinkäyttö
Muut persoonallisuushäiriöt (esim. epäsosiaalinen tai histrioninen)

Hoito ja terapiamuodot

Narsistisen persoonallisuushäiriön hoito perustuu pääosin psykoterapiaan. Lääkityksellä ei ole suoraa vaikutusta persoonallisuushäiriön ydinoireisiin, mutta lääkkeitä voidaan käyttää oireiden, kuten masennuksen tai ahdistuksen, hoidossa.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) — auttaa tunnistamaan ja muuttamaan epärealistisia minäkuvia ja haitallisia ajatusmalleja sekä kehittämään sosiaalisia taitoja.
Schema-terapia — suunniteltu pitkäkestoisten persoonallisuushäiriöiden hoitoon; työskentelee varhaisten elämäntapojen ja tarpeiden kanssa.
Psykodynaaminen terapia — keskittyy tunnesuhteisiin, itsetunnon syntyyn ja tiedostamattomiin prosesseihin.
Perhe- ja pariterapia — voi helpottaa vuorovaikutusongelmia ja asettaa rajoja ihmissuhteissa, mutta vaatii molemminpuolista sitoutumista.
Lääkkeet — voivat auttaa samanaikaisten häiriöiden (esim. masennus, ahdistus) hoidossa, mutta eivät korjaa narsistisen persoonallisuuden ydipiirteitä.

Hoitotulokset vaihtelevat. Ne, jotka hakevat apua ja sitoutuvat pitkäkestoiseen terapiaan, voivat oppia parempaa itsetuntemusta, empaattisempaa toimintaa ja toimivampia ihmissuhdetaitoja.

Miten tukea läheistä ja asettaa rajoja

Aseta selkeät, johdonmukaiset rajat ja pidä niistä kiinni — olennainen osa oman hyvinvoinnin suojelemista.
Älä ota henkilökohtaisesti manipulaatiota tai vähättelyä; pyri rauhalliseen ja selkeään viestintään.
Kannusta hakeutumaan ammattilaisen apuun, mutta muista, että muutos vaatii henkilön motivaatiota.
Hakeudu tarvittaessa itse tukeen, esimerkiksi vertaistukeen tai terapiaan, jos läheisen käytös kuormittaa.

Milloin hakea apua

Ota yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen, jos narsistinen käytös aiheuttaa:

toistuvia konflikteja tai eroja työ- tai perhesuhteissa
merkittävää kärsimystä itselle tai läheisille
samanaikaisia masennus- tai ahdistusoireita
epätoivottua käyttäytymistä, kuten väkivaltaa tai päihteiden käyttöä

Yhteenveto

Narsistinen persoonallisuushäiriö on monimuotoinen ja usein pysyvä persoonallisuuden muutos, joka vaikuttaa itsetuntoon, ihmissuhteisiin ja toimintakykyyn. Hoito keskittyy psykoterapeuttiseen työhön, jossa pyritään lisäämään itsetuntemusta, empaattisuutta ja terveempiä vuorovaikutusmalleja. Läheisten tuki, rajojen asettaminen ja ammatillinen apu ovat keskeisiä, jotta sekä oireileva henkilö että hänen ympäristönsä voivat pärjätä paremmin.

Narsissi, Caravaggio

Historia

Ennen narsistisen persoonallisuushäiriön käyttöönottoa termiä narsismi käytettiin selittämään henkilön äärimmäistä itserakkautta ja itsensä ihailua. Sana narsismi tulee kreikkalaisesta mytologiasta. Komea nuori mies nimeltä Narkissos näki oman peilikuvansa vesilammikossa ja rakastui itseensä. Narkissoksen rakkautta ei voitu palauttaa takaisin, ja siksi hänestä tuli kukka, joka nimettiin hänen mukaansa.

Vuonna 1925 Robert Waelder otti käyttöön termin narsistinen persoonallisuus, ja vuonna 1968 Heinz Kohut käytti termiä narsistinen persoonallisuushäiriö.

Merkit ja piirteet

Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoimiseksi American Psychiatric Associationin DSM-5-julkaisun mukaan henkilön on osoitettava vähintään viisi seuraavista ongelmallisista käyttäytymistavoista:

Ovat pakkomielteisiä omasta itsekunnioituksestaan...
olla huolissaan fantasioista rajattomasta menestyksestä ja vallasta, fyysisestä voimasta tai kauneudesta.
Heillä on syvään juurtunut usko siihen, että he ovat erityisiä, ja he priorisoivat suhteitaan ihmisiin tai organisaatioihin, joiden he uskovat olevan yhtä erityisiä kuin he itse.
vaativat jatkuvaa ja liiallista ihailua
on vahva oikeustajun tunne
On äärimmäisen manipuloiva ja ei pysähdy mihinkään saadakseen haluamansa.
Puuttuu emotionaalinen empatia
Kadehtii ketään, jonka pelkää olevan parempi kuin hän.
on äärimmäisen ylimielinen

On tärkeää huomata, että narsistisen persoonallisuushäiriön ja narsististen piirteiden välillä on ero. Ihmiset, joilla on narsistisia persoonallisuuspiirteitä, osoittavat joitakin edellä käsiteltyjä käyttäytymismalleja, mutta vähemmässä määrin kuin ne, joilla on täysimittainen NPD.

Psykopatologia

NPD:tä sairastavat ihmiset ovat hyvin luottavaisia itseensä ja siihen, mitä he pystyvät tekemään ja saavuttamaan, ja he luulevat olevansa parhaita kaikessa. He tarvitsevat ympärillään olevien ihmisten ihailua, ja heillä on pakkomielle kuvitelmista vallasta, kauneudesta ja lahjakkuudesta. He pitävät itseään ainutlaatuisena ja erityisenä ja uskovat, että heitä pitäisi kohdella eri tavalla. Heidän on vaikea välittää ja osoittaa empatiaa muita kohtaan, ja siksi heidän on vaikea ylläpitää vakaita ihmissuhteita ja osoittaa rakkautta tai kiinnostusta muita kohtaan. NPD:n ilmeinen oire on ylimielinen ja kärsimätön käytös ja asenne. Näiden piirteiden vuoksi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten on vaikea pyytää kliinistä apua, koska he eivät useinkaan ymmärrä, että heidän on tehtävä niin.

DSM-5:n mukaan narsistisia piirteitä on usein nähtävissä menestyvillä ihmisillä, mutta henkilö voi saada NPD-diagnoosin vasta, kun nämä piirteet vaikuttavat hänen jokapäiväiseen elämäänsä vaikeuttamalla sitä.

NPD:tä sairastavilla on usein myös muita psykologisia häiriöitä, kuten masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja päihteiden väärinkäyttöä, sekä muita persoonallisuushäiriöiden toiseen ryhmään kuuluvia häiriöitä.

NPD-tyypit

Narsistinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä monessa muodossa. Nämä ovat kolme yleistä luokkaa ja niiden kuvaukset:

- Mahtipontiset narsistit: käyttävät todennäköisesti toisia hyväkseen ja jättävät huomiotta heidän hyvinvointinsa ja tunteensa.

- Ujot narsistit: tuntevat itsensä sekä paremmiksi että huonommiksi kuin ihmiset heidän ympärillään, narsistiset piirteet toimivat puolustusstrategiana, kun he eivät tunne itseään "tarpeeksi".

- Korkean toimintakyvyn omaavat narsistit: ovat kilpailuhenkisiä ja etsivät huomiota, he ovat flirttailevia ja energisiä.

Aiheuttaa

Narsistinen persoonallisuushäiriö on seurausta geneettisten ja ympäristötekijöiden yhdistelmästä. Tutkimusten mukaan periytyvyys on 45-80 prosenttia, mikä tarkoittaa, että nämä piirteet periytyvät vanhemmilta lapsille, mikä tukee häiriön geneettistä syytä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että periytyvä ominaisuus ei ole itse häiriö vaan geneettinen alttius (genotyyppi) sairastua tähän tai mihin tahansa muuhun mielenterveyshäiriöön. Tässä kohtaa on kyse kasvatuksesta, sillä se ympäristö, jossa henkilö elää, aktivoi (tai ei aktivoi) genotyypin.

Paljon riippuu perheen sisäisestä dynamiikasta. Jos lasta, jolla on taipumus narsistiseen persoonallisuushäiriöön, palvotaan tai ylistetään liikaa, hän sisäistää uskomuksen, että hän on muita parempi, ja pelkää samalla, että hän ei ole - tämä on resepti narsismille. Toisaalta, jos lasta laiminlyödään tai arvostellaan jatkuvasti, hän voi myös kehittää narsistisen persoonallisuushäiriön keinona kompensoida rakkauden ja huomion puutetta. Molemmissa tapauksissa lapsi on kärsinyt psyykkeelleen vahinkoa, jota kutsutaan narsistiseksi vammaksi.

Neurologisesta näkökulmasta katsottuna tutkimuksissa on havaittu, että NPD liittyy aivojen "ongelmaan", joka vaikeuttaa tunteiden, kuten empatian, ilmaisemista ja hallintaa.

Hoito

Toimivista hoito- tai hoitovaihtoehdoista ei ole vahvaa näyttöä. Kuten monien persoonallisuushäiriöiden kohdalla, yleisin ja käytetyin vaihtoehto on kuitenkin psykoterapia ja psykodynaamiset menetelmät, jotka näyttäisivät todennäköisimmin hallitsevan narsismia. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön usein liittyviä psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä, voidaan hoitaa, mutta ei ole näyttöä siitä, että lääkkeillä voitaisiin hoitaa narsistisia oireita.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö?

V: Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD) on persoonallisuushäiriö, jossa yksilöllä on liioiteltuja itsetunnon tunteita, vaikeuksia osoittaa empatiaa ja rakkautta muita ihmisiä kohtaan ja tarve saada muiden ihailua ja saada valtaa ja menestystä.

K: Miten NPD luokitellaan?

V: NPD luokitellaan Amerikan psykiatriyhdistyksen mielenterveyshäiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan viidennessä painoksessa (DSM-5) klusterin B persoonallisuushäiriöksi yhdessä antisosiaalisen persoonallisuushäiriön, borderline-persoonallisuushäiriön ja histrionisen persoonallisuushäiriön kanssa.

K: Millä nimellä klusterin B persoonallisuushäiriöt tunnetaan myös?

V: B-klusterin persoonallisuushäiriöitä kutsutaan myös "dramaattisiksi" persoonallisuushäiriöiksi, koska niihin liittyy hyvin tunnepitoinen käyttäytyminen, joka voi aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa.

K: Kuinka yleistä NPD on?

V: Tutkimusten mukaan jopa 6,3 prosenttia väestöstä kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Se on yleisempää miehillä kuin naisilla.

K: Mitkä käyttäytymistavat ovat yleisiä B-klusterin persoonallisuushäiriöihin sairastuneilla?

V: B-klusterin persoonallisuushäiriöistä kärsivät käyttäytyvät hyvin tunteellisesti, mikä voi aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa.
K: Liittyykö NPD:hen sukupuolieroja? V: Kyllä, tutkimuksissa on havaittu, että narsistinen persoonallisuushäiriö on yleisempi miehillä kuin naisilla.