Borderline-persoonallisuushäiriö (BPD): oireet, syyt ja hoito
Borderline-persoonallisuushäiriö (BPD) on pitkäaikainen mielisairaus. Se on eräänlainen B-ryhmän persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa tunteiden säätelyyn, minäkuvaan ja ihmissuhteisiin. BPD-diagnoosin saaneet henkilöt ovat usein hyvin impulsiivisia, heillä voi olla epävakaa itsetunto ja mielialat voivat vaihtua nopeasti. Näistä syistä ihmissuhteet, työ ja arki voivat olla haastavia. Usein BPD:tä sairastavilla esiintyy myös samanaikaisia sairauksia, esimerkiksi kliinisestä masennuksesta kärsimistä, tai he voivat käyttäytyä itseään vahingoittavasti. Hoito on usein pitkäkestoista ja yhdistää terapian sekä lääkkeiden käytön tilanteen mukaan.
Yleisimmät oireet
- Voimakkaat ja nopeasti vaihtuvat mielialat (esim. raivo, ahdistus, toivottomuus).
- Epävakaa minäkuva tai oma identiteetti: henkilö voi kokea, että ei tiedä kuka on tai mitä haluaa.
- Intenssiiviset ja vaihtelevat ihmissuhteet: ihminen saattaa idealisoida toisen ja pian olla pettynyt tai vihainen.
- Impulsiivinen käyttäytyminen, joka voi olla riskialtista (rahankäyttö, uhkapelit, päihteet, vaarallinen ajo).
- Itsetuhoisuus, itseen kohdistuva vahingoittaminen tai itsemurha-ajatukset.
- Jatkuva hylätyksi tulemisen pelko ja voimakas reaktio torjuntaan tai eronuhkaan.
- Lyhytaikaiset dissosiatiiviset tai psykoosinkaltaiset kokemukset voimakkaan stressin aikana.
Syyt ja riskitekijät
BPD:n syntyyn vaikuttavat sekä biologiset että ympäristötekijät. Geeniperimä voi lisätä alttiutta tunnesäätelyhäiriöihin, ja aivojen rakenteissa ja toimintamekanismeissa voi olla eroja tunteiden ja impulssien hallinnassa. Varhaislapsuuden vaikeudet, kuten lapsuuden hyväksikäyttö, laiminlyönti tai epävakaa ja invalidisoiva kasvuympäristö, ovat merkittävä riskitekijä. Yksilön persoonallisuuspiirteet ja oppimishistoria muokkaavat myös oireiden ilmenemistä.
Diagnoosi
BPD-diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, jossa selvitetään oireiden laatu, kesto ja toimintakyvyn haitta. Diagnoosia varten täytyy yleensä olla useita diagnosissa kuvattuja piirteitä pitkän ajan kuluessa. Diagnoosi tehdään tavallisesti psykiatrin tai erikoistuneen mielenterveysammattilaisen toimesta, ja samaan aikaan kartoitetaan mahdollisia samanaikaisia sairauksia (esim. masennus, ahdistuneisuus, päihdeongelmat tai traumaperäiset häiriöt).
Hoidot
Terapia on BPD:n ensisijainen hoitomuoto. Erityisesti tutkittuja ja vaikuttaviksi todettuja lähestymistapoja ovat:
- Dialektinen käyttäytymisterapia (DBT) – korostaa tunteiden säätelyn, kriisinkestävyyden ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua.
- Mentalisaatiokeskeinen terapia (MBT) – auttaa ymmärtämään sekä omia että toisten ajatuksia ja tunteita.
- Transference-Focused Psychotherapy (TFP) ja skeematerapia – keskittyvät pitkäkestoisempien toimintamallien muuttamiseen.
Lääkkeet eivät paranna persoonallisuushäiriötä itsessään, mutta ne voivat helpottaa tiettyjä oireita kuten masennusta, ahdistusta tai impulsiivisuutta. Tiloissa, joissa on vakavaa psyykkistä hätää tai itsetuhoisuutta, voidaan käyttää myös sairaalahoitoa tilanteen vakiinnuttamiseksi.
Samanaikaiset vaikeudet
BPD:tä sairastavilla on usein samanaikaisia mielenterveysongelmia, jotka vaativat myös hoitoa. Näitä voivat olla muun muassa masennus, ahdistuneisuushäiriöt, päihdehäiriöt, syömishäiriöt ja traumaattiset kokemukset. Alkuperäisessä historiallisessa kuvauksessa huomattiin, että näillä henkilöillä esiintyi sekä psykoosiin että neuroosiin liittyviä piirteitä, mikä osaltaan johti alueen nimetessä ilmiötä "border line" -ryhmäksi.
Arjen tuki ja ennuste
Monet ihmiset saavat oireidensa hallintaan ja elämänlaatu paranee merkittävästi oikeanlaisen hoidon ja tuen avulla. Pitkäjänteinen psykoterapia, itsehoitotaidot (esim. tunnesäätely- ja stressinhallintataidot), tukiverkostot ja mahdollinen lääkehoito yhdessä voivat vähentää oireita ja parantaa toimintakykyä. On tärkeää laatia turvallisuussuunnitelma itsetuhoisuusriskin varalle ja hakea apua akuuteissa kriiseissä.
Taustaa
C.H. Huges käytti termejä kuten "Borderland" kuvatakseen mielenterveysongelmien välisiä rajoja. Adolf Stern kuvasi vuonna 1938 joukon oireita ja käytti nimitystä "border line -ryhmä". Tuolloin nähtiin, että joillain ihmisillä esiintyi sekä psykoosiin että neuroosiin liittyviä piirteitä, minkä vuoksi termi vaikutti sopivalta. Nykykäsityksessä korostetaan tarkempaa diagnostiikkaa ja yksilöllistä hoitoa, ja monet vanhat käsitteet on korvattu täsmällisemmillä tutkimusperusteisilla malleilla.
Tärkeää on muistaa, että BPD:stä kärsivä henkilö ei ole vain oireensa tai diagnoosinsa — oikeanlaisella tuella ja hoidolla toipuminen ja merkittävä elämänlaadun parantuminen ovat mahdollisia.
Nuoruus merellä on Edvard Munchin maalaus vuodelta 1904. Se on osa Linda Frieze -teosta. Taidehistorioitsija Nicolai Stangin mukaan kuvassa näkyy kyvyttömyys ottaa yhteyttä muihin ihmisiin (mikä on yksi BPD:n tärkeimmistä oireista). Jotkut psykologit diagnosoivat Munchin sairastavan BPD:tä.
Oireet
BPD-diagnoosin saaneilla ihmisillä on voimakkaita mielialan vaihteluita. He näkevät asiat "kaikki hyvinä" tai "kaikki pahoina" (jakautuminen) ja ovat usein hämmentyneitä identiteetistään. Heillä on yleensä paljon vaikeuksia ihmissuhteissa. Heillä on voimakkaita tunteita, jotka usein muuttuvat nopeasti. He ovat usein holtittomia, tuhoisia tai itsetuhoisia.
Tunteet
BPD:tä sairastavat tuntevat tunteita helpommin, syvemmin ja pidempään kuin muut. Tunteet saattavat palata toistuvasti ja kestää pitkään. Tämän vuoksi BPD:tä sairastavilta voi kestää normaalia kauemmin palata normaaliin ja vakaaseen tunnetilaan. Tällä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. BPD:tä sairastavat ihmiset ovat usein hyvin iloisia ja rakastavia. BPD:tä sairastavat ovat usein myös surullisia ja vihaisia. He tuntevat tunteita voimakkaammin kuin useimmat ihmiset - surun sijaan surua, kiukuttelun sijaan raivoa ja ahdistuneisuuden sijaan paniikkia. BPD-ihmiset ovat erityisen herkkiä tunteille, jotka liittyvät hylätyksi tulemiseen, yksin jäämiseen ja "epäonnistumiseen". He ovat usein tietoisia siitä, miten voimakkaita heidän tunteensa ovat, ja koska he eivät pysty hallitsemaan niitä, he sulkevat ne joskus kokonaan pois.
Heidän tunteensa ovat voimakkaita, ja heidän tunteensa myös muuttuvat nopeasti. Yleisimmät mielialan vaihtelut ovat vihan ja ahdistuksen sekä masennuksen ja ahdistuksen välillä.
Käyttäytyminen
BPD:tä sairastavat ihmiset toimivat usein impulsiivisesti, mikä tarkoittaa, että he tekevät tai sanovat asioita ajattelematta. Tämä käyttäytyminen voi olla vaarallista, ja siihen kuuluu muun muassa huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöä, liikaa tai liian vähän syömistä, vaarallista seksiä tai usein toistuvaa seksiä useiden kumppanien kanssa, suurten rahasummien tuhlaamista ja vaarallista ajamista. Impulsiiviseen käyttäytymiseen voi kuulua myös työpaikkojen tai ihmissuhteiden jättäminen, pakeneminen ja itsensä vahingoittaminen.
BPD:tä sairastavat ihmiset toimivat joskus impulsiivisesti, koska se antaa heille välitöntä helpotusta tunnekipuun. Pitkällä aikavälillä BPD:tä sairastavat ihmiset kokevat kuitenkin enemmän tuskaa häpeästä ja syyllisyydestä, jotka seuraavat näitä tekoja. Usein alkaa sykli, jossa BPD:tä sairastava tuntee tunnekipua ja toimii impulsiivisesti lievittääkseen tätä kipua. Sitten he tuntevat pahaa siitä, mitä tekivät, ja heillä on voimakas tarve toimia impulsiivisesti lievittääkseen uutta kipua. Ajan myötä impulsiivinen käyttäytyminen voi alkaa olla automaattinen reaktio tunnekipuun.
Itsensä vahingoittaminen ja itsemurha
Itsensä vahingoittaminen on yleistä BPD:tä sairastavilla. Joskus ihmiset satuttavat itseään haluamatta tehdä itsemurhaa. Yleisiä menetelmiä ovat viiltely, polttaminen, pään lyöminen ja huumeiden yliannostus. BPD-ihmiset perustelevat ei-itsemurhaista itsetuhoa (NSSI) eri tavoin kuin itsemurhayrityksiä. Syitä, joita he antavat itsensä satuttamiselle, ovat muun muassa vihan ilmaiseminen, itsensä rankaiseminen, normaalien tunteiden luominen ja itsensä häiritseminen tunnekivusta tai vaikeista tilanteista. Kun itsemurha on tavoitteena, he yrittävät yleensä itsemurhaa uskoen, että muilla on parempi olla ilman heitä. Sekä itsetuhoinen että ei-itsetuhoinen itsensä vahingoittaminen ovat reaktio negatiivisten tunteiden kokemiseen.
Ihmissuhteet
BPD:tä sairastavat ihmiset voivat olla hyvin herkkiä sille, miten muut kohtelevat heitä. He voivat olla hyvin iloisia ja kiitollisia, kun he kokevat jonkun olleen heille ystävällinen, ja hyvin surullisia tai vihaisia, kun he kokevat jonkun loukanneen heitä. Heidän tunteensa muita kohtaan vaihtuvat usein myönteisistä kielteisiin, jos he kokevat, että he saattavat menettää jonkun, jos he ajattelevat, että joku heille tärkeä henkilö ei välitä heistä, tai jos jokin asia ei ole niin hyvä kuin he odottivat. He ajattelevat äärimmäisyyksissä ja pitävät asioita tai ihmisiä "pelkästään hyvinä" tai "pelkästään huonoina". Tätä kutsutaan joskus mustavalkoiseksi ajatteluksi. Siihen sisältyy muutos jonkun ihailusta jonkun väheksymiseen, usein pelkkään vihaan tai inhoon. Myös tapa, jolla he näkevät itsensä, voi muuttua nopeasti positiivisesta negatiiviseksi.
Vaikka BPD:tä sairastavat ihmiset haluavat voimakkaasti läheisyyttä, heillä on taipumus olla ahdistuneita, ristiriitaisia tunteita tai vainoharhaisia, kun kyse on heidän ihmissuhteistaan. He pitävät maailmaa usein vaarallisena ja pahana. BPD on yhteydessä suureen stressiin ja konflikteihin romanttisissa suhteissa, hyväksikäyttöön ja ei-toivottuun raskauteen. Nämä asiat ovat yleisiä myös muun tyyppisten persoonallisuushäiriöiden kanssa.
Itsetunto
BPD:tä sairastavilla ihmisillä on yleensä vaikeuksia nähdä selkeää kuvaa identiteetistään. Heidän on vaikea tietää, mitä he arvostavat ja rakastavat. He eivät useinkaan tiedä pitkän aikavälin tavoitteistaan ihmissuhteiden ja työpaikkojen suhteen. Heillä on usein vaikeuksia tehdä päätöksiä ja he voivat muuttaa mieltään nopeasti. Nämä vaikeudet voivat aiheuttaa BPD:tä sairastaville "tyhjän" ja "eksyneen" olon.
Kognitiot
BPD:tä sairastavat kyllästyvät helposti, ja heidän on vaikea keskittyä. BPD:tä sairastavilla voi olla taipumus irrottautua tai "dissosioitua" ympäröivistä ihmisistä ja asioista, minkä voi ajatella olevan voimakas "vyöhykkeistymisen" muoto. Tämä tapahtuu usein vastauksena kivuliaaseen tapahtumaan tai johonkin, joka herättää muiston kivuliaasta tapahtumasta. Tämä voi saada henkilön tuntemaan olonsa paremmaksi lyhyeksi aikaa, mutta sillä voi olla myös ei-toivottu sivuvaikutus, joka estää tavalliset tunteet. Tämän seurauksena BPD:tä sairastavat henkilöt eivät pääse oppimaan, miten käsitellä näitä tunteita, ja heidän voi olla vaikea tehdä myönteisiä valintoja, kun he tuntevat näitä tunteita. Joskus muut ihmiset voivat huomata, kun BPD:tä sairastava henkilö dissosioituu, koska hänen äänensä tai kasvojensa ilme voi vaikuttaa tunteettomalta tai hän näyttää hajamieliseltä. Joskus kun joku, jolla on BPD, dissosioituu, muut ihmiset eivät pysty näkemään tai tietämään, että se tapahtuu.
Viiltää veitsellä käsivarteen. BPD-ihmiset satuttavat usein itseään.
Diagnoosi
Psykiatrit ja muut mielenterveysalan ammattilaiset diagnosoivat BPD:tä sairastavat henkilöt käyttämällä kirjaa nimeltä Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-IV-TR). He tarkastelevat henkilön käyttäytymistä ja hänen tunteitaan. Jos henkilöllä on vähintään viisi seuraavista oireista, DSM-IV-TR:n mukaan hänellä on BPD.
- Pelkäävät ja yrittävät kovasti estää jäämisen tai hylkäämisen.
- Suhdeongelmat, joissa usein ajatellaan, että muut ihmiset ovat paljon parempia tai paljon huonompia kuin mitä he todellisuudessa ovat, ja vaihdellaan nopeasti näiden kahden näkemyksen välillä.
- Oman henkilökohtaisen identiteetin hämmentäminen
- Impulsiivisuus vaarallisilla tavoilla (kuten satunnainen seksi, liiallinen alkoholin käyttö tai huumeiden väärinkäyttö, syömättä jättäminen tai liiallinen syöminen, vaarallinen ajaminen).
- Itsemurhayritys tai itsensä satuttaminen.
- Mielialan vaihtelut - yhtäkkiä hyvin iloinen, surullinen tai ahdistunut olo, joka voi jatkua tuntikausia kerrallaan.
- Tyhjä olo tai jatkuva tylsistyminen
- Hänellä on voimakkaita vihaongelmia, hän joutuu usein tappeluihin.
- Vakavia vainoharhaisia ajatuksia
Komorbiditeetti
Lähes kaikilla BPD:tä sairastavilla on myös muita mielenterveysongelmia, kuten mielialahäiriöitä, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöitä, syömishäiriöitä, ahdistuneisuushäiriöitä (erityisesti traumaperäistä stressihäiriötä) ja muita persoonallisuushäiriöitä, kuten Haltlose-persoonallisuushäiriö.
Jotkut kamppailevat päihteiden väärinkäytön ja/tai riippuvuuksien kanssa. Myös itsensä vahingoittaminen ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat yleisiä.
Muita BPD:n yhteydessä usein esiintyviä sairauksia ovat diabetes, korkea verenpaine, krooninen selkäkipu, niveltulehdus ja fibromyalgia.
Syy
BPD:n syytä ei tiedetä. BPD:hen voi olla useita syitä. Joidenkin tutkijoiden mielestä se saattaa johtua lapsuuden traumoista, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, fyysisestä hyväksikäytöstä ja laiminlyönnistä. Monia BPD:tä sairastavia henkilöitä on pahoinpidelty lapsena. Nykyaikaisen ajattelun mukaan, kuten toimivat magneettikuvaukset osoittavat, aivoissa olevat välittäjäaineet eivät toimi oikein, eivätkä viestit kulje tavanomaisella tavalla.
Joidenkin kaksosia ja perheitä koskevien tutkimusten mukaan persoonallisuushäiriöt voivat periytyä tai olla vahvasti yhteydessä perheenjäsenten muihin mielenterveyden häiriöihin.
Riskitekijät
Jotkin persoonallisuuden kehitykseen liittyvät tekijät voivat lisätä riskiä sairastua rajatilapersoonallisuushäiriöön. Tällaisia tekijöitä ovat mm:
- Perinnöllinen alttius. Sinulla voi olla suurempi riski, jos läheisellä perheenjäsenelläsi on tämä tai jokin vastaava sairaus.
- Stressaava lapsuus. Monet häiriötä sairastavat kertovat, että heitä on laiminlyöty tai pahoinpidelty lapsuudessa. Jotkut ovat menettäneet vanhemman tai joutuneet erilleen vanhemmistaan nuorena tai heidän vanhemmillaan on ollut riippuvuuksia tai muita mielenterveysongelmia. Toiset ovat altistuneet vihamielisille konflikteille ja epävakaille perhesuhteille.
Hoito
BPD:n hoitaminen on hyvin vaikeaa ja kestää kauan. Nykyään useimpia BPD:tä sairastavia hoidetaan erilaisilla psykoterapioilla. Yksi näistä on nimeltään dialektinen käyttäytymisterapia. Terapian lisäksi käytetään usein lääkkeitä, kuten masennuslääkkeitä, psykoosilääkkeitä tai mielialan stabilisaattoreita. Monet sairastuneet toipuvat 10 vuoden kuluessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on rajatilapersoonallisuushäiriö (BPD)?
V: BPD on pitkäaikainen mielisairaus, joka luokitellaan B-ryhmän persoonallisuushäiriötyypiksi. BPD-diagnoosin saaneilla henkilöillä on usein impulsiivista käyttäytymistä, heikko itsetunto ja nopeasti vaihtuvat mielialat, mikä voi vaikeuttaa vakaiden ihmissuhteiden ylläpitämistä.
K: Mitä muita sairauksia liittyy yleisesti BPD:hen?
V: BPD:tä sairastavat saattavat myös kärsiä kliinisestä masennuksesta tai käyttäytyä itseään vahingoittavasti.
K: Miten BPD:tä hoidetaan?
V: BPD:tä sairastavien hoitoon kuuluu yleensä terapian ja lääkityksen yhdistelmä.
K: Kuka käytti ensimmäisenä termiä "Borderland" kuvaamaan mielenterveysongelmiin liittyviä olosuhteita?
V: C.H.Huges oli ensimmäinen henkilö, joka käytti termiä "Borderland" kuvatessaan mielenterveysongelmiin liittyviä olosuhteita.
K: Milloin keksittiin termi "border line group"?
V: Termin "border line group" keksi Adolf Stern vuonna 1938, kun hän kuvasi joitakin rajatilapersoonallisuushäiriöön (Borderline Personality Disorder, BPD) liittyviä oireita.
K: Mihin termi "Borderland" viittaa?
V: Termi "Borderland" viittaa useisiin mielenterveysongelmiin rajautuviin tiloihin, joita esiintyy esimerkiksi ihmisillä, joilla on diagnosoitu Borderline-persoonallisuushäiriö (BDP).
