Brasilian kansallismuseo – historia, kokoelmat ja vuoden 2018 tuhoisa palo

Brasilian kansallismuseo: rikas historia, ainutlaatuiset kokoelmat ja vuoden 2018 tuhoisa palo — kertomus menetyksestä, tutkimuksesta ja jälleenrakennuksesta.

Brasilian kansallismuseo on Brasilian vanhin tieteellinen laitos. Vuoteen 2018 asti sillä oli yksi Amerikan suurimmista luonnonhistorian ja antropologian kokoelmista. Tästä huolimatta museo oli jo huonossa kunnossa, kun se paloi syyskuussa 2018.

Historia ja toiminta

Museo perustettiin vuonna 1818 ja sen pitkäaikainen kotipaikka oli historiallinen Paço de São Cristóvão (São Cristóvão'n palatsi) Rio de Janeirossa, Quinta da Boa Vistan puistossa. Museo toimi yli 200 vuotta tutkimuksen, opetuksen ja yleisön palveluksessa. Sen kokoelmiin kuului laaja valikoima esineitä ja näytteitä paleontologiasta, geologiasta, entomologiasta, antropologiasta ja arkeologiasta.

Kokoelmat ja merkittävät esineet

Museon kokoelma oli poikkeuksellisen laaja: arviolta noin 20 miljoonaa esinettä. Keskeisiä osa-alueita olivat

• paleontologiset löydöt ja dinosaurusfossiilit,
• arkeologiset esineet ja muinaisesineet, kuten egyptiläisiä muistomerkkejä,
• indigenous-kansojen kulttuuriesineet, jotka olivat korvaamattomia monien Amazonian ja Brasilian alkuperäiskansojen historian tutkimukselle,
• esihistorialliset ihmisluut, kuten tunnettu Luzia-ihmisen kallon alkuperäinen löytö (Luzia oli yksi Amerikan vanhimmista ihmisfossiileista),
• geologiset näytteet ja meteoriitit, joista tunnetuin on Bendegó-meteoriitti,
• kokoelman lisäksi museolla oli historiallisia asiakirjoja ja esineitä, jotka liittyivät Brasilian kolonialismin, keisarikauden ja kansallisen historian vaiheisiin.

Syyskuun 2018 tulipalo

2. syyskuuta 2018 museon rakennus vaurioitui pahoin tulipalossa, joka levisi nopeasti ja tuhosi suuren osan kokoelmasta. Tulipalon jälkeen arvioitiin, että arviolta noin 90 % kokoelmasta oli tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti. Rakennuksen katto ja sisätilat kärsivät vakavia vaurioita, ja monet esineet tuhoutuivat tulessa, savussa ja veden aiheuttamissa vahingoissa sammuttamisen aikana.

Syyt ja seuraukset

Tulipalon alkusyystä käytiin laaja keskustelu. Useiden lähteiden mukaan vakavia tekijöitä olivat pitkäaikainen alipäätös, riittämätön rahoitus ja huono kunnossapito, jotka heikensivät rakennuksen ja paloturvallisuuden tilaa. Virallinen tutkinta viittasi sähköviasta mahdollisena syttymissyynä, mutta myös rakenteelliset ja hallinnolliset puutteet korostuivat julkisessa arvostelussa.

Mitkä esineet pelastuivat ja mitä menetettiin?

Palossa menetettiin monia ainutlaatuisia ja korvaamattomia esineitä, kuten osa Luzia-fossiilista ja lukuisia alkuperäiskansojen kulturiesineitä, jotka olivat tärkeitä kulttuuriperinnölle ja tieteelliselle tutkimukselle. Toisaalta jotkut kokoelman osat pelastuivat joko sattuman tai ennakkoon tapahtuneiden siirtojen vuoksi: esimerkiksi suuri Bendegó-meteoriitti oli siirretty turvaan ja säilyi vahingoittumattomana, ja pienempiä esineitä sekä arkistoja pystyttiin osittain pelastamaan. Useat kansainväliset museot ja tutkimuslaitokset tarjosivat apua esineiden arvioinnissa, konservoinnissa ja digitoinnissa.

Jälkiseuraukset ja palauttamisyritykset

Tulipalo käynnisti laajemman keskustelun kulttuuriperinnön suojelusta, museorahoituksesta ja julkisen sektorin vastuusta. Brasilian valtio ja kansainväliset yhteistyötahot käynnistivät pelastus- ja konservointitoimia, dokumentaation digitointia ja tieteellisiä tutkimuksia jäljellä olevista aineistoista. Museon rakennuksen ja kokoelman palauttaminen on pitkä prosessi: sekä fyysinen kunnostus että kokoelman uudelleenjärjestely ja mahdollinen uudelleenrakentaminen vaativat merkittäviä resursseja ja aikaa.

Merkitys ja opit

Brasilian kansallismuseon tuho oli kulttuuri- ja tieteenmenetys, joka muistuttaa, kuinka haavoittuvia kulttuuriperintökohteet ovat ilman riittävää suojelua. Tapauksesta on opittu muun muassa:

• tarpeesta turvata riittävä rahoitus historiallisille instituutioille,
• paloturvallisuuden ja kunnossapidon merkityksestä, erityisesti vanhoissa ja arkkitehtonisesti arvokkaissa rakennuksissa,
• digitaalisen tallentamisen, kopioinnin ja kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä, jotta tutkimusdata ja dokumentaatio eivät katoa.

Tulevaisuus

Museon toimintaa on pyritty jatkamaan väliaikaisissa tiloissa ja yhteisöprojekteissa, ja palautustyöt etenevät vaiheittain. Vaikka monet alkuperäiskokoelmat ovat korvaamattomia ja tuhoutuneita, museo toimii edelleen muistutuksena siitä, miten tärkeää on suojella ja investoida kulttuuriperintöön. Kansainvälinen tuki ja kotimainen kiinnostus ovat olleet keskeisiä tekijöitä museoalueen ja kokoelmien elvyttämisessä.

Tapauksen laajuus on herättänyt keskustelua siitä, miten vastaavat katastrofit voidaan estää tulevaisuudessa ja miten menetettyä tietoa voidaan mahdollisuuksien mukaan korvata tutkimuksellisin ja yhteisöllisin metodein.

Hae kirjaimella