Pseudotiede: mitä se on, erot tieteestä ja keskeiset esimerkit
Pseudotiede selitetty: mitä se on, miten eroaa tieteestä ja keskeiset esimerkit — selkeä opas faktojen ja feikin erottamiseen.
Pseudotiede on kaikkea sellaista, joka teeskentelee olevansa tiedettä mutta ei ole sitä. Yhdessä "pseudo-" ja "tiede" tarkoittavat "väärennettyä tiedettä". Pseudotiede voi epäonnistua yhdessä tai useammassa tieteellisyyden osatekijässä: sen väitteitä ei voida testata tai toistaa luotettavasti, se ei reagoi tosiasioiden ja kokeiden antamiin korjausehdotuksiin tai se rakentuu anekdooteille ja auktoriteettiväitteille tutkimuksen sijaan.
Miten pseudotiede eroaa tieteestä?
Pseudotiede ei ole vain ajatus, jota valtavirran tiedeyhteisö ei hyväksy. Se on ajatus, jota ei voida testata tai falsifioida riittävällä tavalla — tai joka selittää pois kritiikin ad hoc -selityksillä. Huolimatta siitä, että sana pseudotiede tarkoittaa "väärää tiedettä", juuri avoimuus testaamiselle on tieteen perusta. Tämä on olennaisempaa kuin se, hyväksytäänkö teoria: historiallisesti monet aluksi vääriä pidetyt ideat ovat myöhemmin osoittautuneet oikeiksi, koska ne olivat testattavissa ja korjattavissa.
Tiede perustuu muun muassa seuraaviin piirteisiin:
- Testattavuus ja falsifioitavuus (ajatuksen pitää voida asettaa koeteltavaksi).
- Toistettavuus (kokeiden ja mittausten tulosten on oltava toistettavissa riippumattomasti).
- Avoimuus ja vertaisarviointi (tulokset julkaistaan ja arvioidaan yhteisössä).
- Korroborointi: uudet havainnot siistitään osaksi laajempaa teoreettista ymmärrystä.
- Itsekorjautuvuus: virheistä opitaan ja teoriat muuttuvat uuden tiedon valossa.
Demarkaatio-ongelma ja vaatimus kriittisyydestä
Filosofisesti tarkasteltuna tieteellisen ja epä- tai pseudotieteellisen ajattelun raja ei ole aina mustavalkoinen — tätä kutsutaan demarkaatio-ongelmaksi. Esimerkiksi filosofi Karl Popper ehdotti falsifioitavuutta rajapyykiksi: jos teoria ei anna mahdollisuutta vaikutusten tai havaintojen kokeelliseen kumoamiseen, sitä ei voi pitää tieteellisenä. Myös muut ajattelijat kuten Thomas Kuhn ja Imre Lakatos ovat esittäneet monimutkaisempia malleja tieteen toiminnasta. Käytännössä hyvä nyrkkisääntö on: vaati näyttöä, arvioi se kriittisesti ja seuraa, miten väitteet selviytyvät riippumattomissa testeissä.
Tyypillisiä piirteitä, joista tunnistaa pseudotieteen
- Väitteet, joita ei voi testata tai jotka suojataan muuntuvilla selityksillä.
- Ainekset: anekdootit ja henkilökohtaiset kertomukset korvaavat systemaattisen tutkimuksen.
- Vertaisarvioinnin ja läpinäkyvyyden puute.
- Korkea tunteisiin vetoaminen ja vastakkainasettelu tiedeyhteisöä vastaan ("he eivät halua paljastaa totuutta").
- Ei kehitystä tai teoreettista integraatiota; asiat pysyvät samoina vaikka näyttö muuttuu.
- Korostunut auktoriteetin tai perustajahahmon asema ilman riippumatonta vahvistusta.
Keskeisiä esimerkkejä
Monet tunnetut ilmiöt luokitellaan pseudotieteeksi, kun niiden väitteille ei ole kelvollista, toistettavaa näyttöä. Esimerkkejä ovat muun muassa Astrologia, homeopatia, frenologia, erilaiset ilman tieteellistä näyttöä esitetyt "ihmelaitteet" ja osa vaihtoehtoisen lääketieteen väitteistä. Pseudotieteellisiä piirteitä voi esiintyä myös politiikassa tai julkisessa keskustelussa, esimerkiksi kun tehdään perusteettomia väitteitä terveyteen tai ympäristöön liittyen.
Pseudotiede ja uskonto
Pseudotieteen ja uskonnon välillä on selkeä ero mutta myös päällekkäisyyksiä: uskonto voi sisältää väitteitä, joiden tarkoitus ei ole olla testattavia tieteellisin menetelmin, ja siksi uskomuksia ei aina voi tieteellisesti kumota. Astrologia on pseudotiedettä, koska se esittää olevansa faktapohjainen mutta ei kestä tieteellistä testausta. Kun uskonto sen sijaan esittää maailmasta mitattavia faktoja, siitä tulee tieteellisten arvioiden kohde.
Hyvä historiallinen esimerkki on katolisen kirkon ja sen vastukset antiikin aikaisten maailmankuvien muuttumiselle: kirkko puolusti pitkään Ptolemaioksen maakeskeistä mallia ja vastusti Galilein ja Kopernikuksen (silloisia) uusia käsityksiä. Tämä on esimerkki siitä, miten instituutiot voivat vastustaa tieteellistä näyttöä — mutta ero uskonnon ja pseudotieteen välillä on usein se, onko väite ylipäätään asetettavissa kokeelliselle testille.
Miksi pseudotiede on haitallista?
- Terveysriskit: väärät lääketieteelliset väitteet voivat estää oikean hoidon ja aiheuttaa suoraa vahinkoa.
- Taloudelliset menetykset: ihmiset käyttävät rahaa tehottomiin tai haitallisiin hoitoihin ja tuotteisiin.
- Poliittiset ja yhteiskunnalliset haitat: pseudotieteelliset väitteet voivat estää päätöksentekoa, joka perustuisi parhaaseen saatavilla olevaan tietoon (esim. ilmastonmuutoksen kieltäminen).
- Luottamuksen rapautuminen: jatkuva väärä informaatio heikentää yleisön luottamusta tutkimukseen ja asiantuntijoihin.
Kuinka tunnistaa ja vastata pseudotieteeseen?
- Kysy todisteista: ovatko väitteet julkaistu vertaisarvioiduissa lähteissä? Voidaanko kokeet toistaa?
- Arvioi ennusteet: tekeekö teoria selkeitä, testattavia ennusteita vai selittääkö se kaiken jälkikäteen?
- Vältä anekdootteihin perustuvaa ajattelua: yhden ihmisen kertomus ei korvaa systemaattista näyttöä.
- Tarkista auktoriteetin luotettavuus: onko perustajan väitteille riippumatonta vahvistusta?
- Kysy, miten väite suhtautuu olemassa olevaan tietoon ja muuhun tieteelliseen ymmärrykseen.
- Suosi luotettavia lähteitä ja perustele oma käsityksesi lähteisiin viitaten.
Mitä tehdä, jos kohtaat pseudotiedettä?
Ole kriittinen mutta kunnioittava keskusteluissa. Pyydä konkreettisia lähteitä ja selkeitä ennusteita, osoita, millaista näyttöä tarvitaan ja ohjaa ihmisiä luotettaviin tiedonlähteisiin. Julkisessa keskustelussa parannus syntyy usein koulutuksesta, tiedeviestinnästä ja päätöksentekijöiden vastuullisuudesta.
Yhteenvetona: pseudotiede erottelee itsensä tiedosta oikean tieteellisen menettelyn puutteella — erityisesti testaamisen, toistettavuuden ja avoimuuden puutteella. Tieteen vahvuus ei ole siinä, että se olisi erehtymätön, vaan että se on jatkuvasti avoin testattavaksi ja korjauksille.
Franciszek Rychnowski kehitti tämän laitteen 1900-luvun alussa mittaamaan "kosmista energiaa".
Pseudotieteen tyypit
Ajatuksia (oikeammin "hypoteeseja") siitä, miten luonto toimii, voidaan pitää pseudotieteellisinä monista syistä. Joskus hypoteesi on yksinkertaisesti väärä, ja se voidaan osoittaa vääräksi. Esimerkkinä tästä on uskomus, jonka mukaan maapallo on litteä, tai uskomus, jonka mukaan naisten luurangoissa on yksi kylkiluu enemmän kuin miesten luurangoissa. Tällaisia ajatuksia pidetään epätieteellisinä, koska ne on osoitettu vääriksi.
Joskus ajatus voi olla totta, mutta sitä ei voida koskaan osoittaa todeksi edes periaatteessa. Oletetaan esimerkiksi, että jotkut ihmiset uskovat, että maapallo ja maailmankaikkeus syntyivät viime torstaina. He väittävät, että kun maailmankaikkeus syntyi viime torstaina, se luotiin niin, että se näytti olevan monta miljoonaa vuotta vanha. Näiden uskovien mukaan jopa kahden viikon takaiset muistomme ovat itse asiassa vain vääriä muistoja, jotka tulivat viime torstaina tapahtuneen maailmankaikkeuden luomisen mukana. Tällaista uskomusta pidetään pseudotieteellisenä, koska se ei ole väärennettävissä - mikään koe ei voisi valaista, onko tämä uskomus totta vai ei.
Muunlaista pseudotiedettä pidetään pseudotieteellisenä, koska se perustuu petokseen, vaikka käytetty ajatus ei ole mahdoton. Esimerkkejä ovat ihmiset, jotka väittävät tehneensä aikamatkustuslaitteita, painovoiman vastaisia laitteita tai teleporttereita. Tutkijoilla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä teknologiaa tällaisten asioiden rakentamiseen, vaikka he ehkä jonain päivänä pystyvätkin siihen.
Jotkut ajatukset ovat kiistatta pseudotieteellisiä. Tämä tarkoittaa, että jotkut valtavirran tutkijat pitävät ajatusta pseudotieteellisenä ja jotkut eivät. Tietyt ajatukset osakemarkkinoiden käyttäytymisestä kuuluvat tähän luokkaan.
Pseudotiede ei ole aivan sama asia kuin puolueellinen tutkimus, jossa tutkijalla on jokin huono motiivi (kuten henkilökohtainen hyöty, maine tai taloudellinen voitto) tulostensa levittämiseen. Se ei myöskään ole sama asia kuin testaamaton hypoteesi, joka on ajatus, jota tutkijat eivät voi vielä testata, koska heillä ei ole rahaa tai teknologiaa siihen. Kvanttigravitaatioteoriat ovat testaamattomia hypoteeseja: tiedemiehet voivat helposti kuvitella kokeita niiden testaamiseksi, mutta heillä ei vain ole vielä tällä hetkellä teknologiaa siihen.
Pseudotiedettä
Esimerkkejä ajatuksista, joita tiedemiehet eivät ole hyväksyneet, mutta joilla on yhä jonkin verran uskottavuutta: Parapsykologia tai psyykkinen tutkimus (viestintä tavoilla, joita tiede ei hyväksy), psykoanalyysi (Freudin ajatusten hyväksyminen).
Muu pseudotutkimus
Pseudotiede on kaikkea, mikä teeskentelee olevansa tieteellistä ja akateemista mutta ei ole sitä. Sitä on monenlaista, myös pseudotiedettä:
- Pseudoarkeologia on kaikkea, mikä teeskentelee olevansa oikeaa arkeologiaa mutta ei ole sitä.
- Pseudohistoriaa on kaikki, mikä teeskentelee olevansa oikeaa historiaa mutta ei ole sitä.
- Pseudomatematiikkaa on kaikki, mikä teeskentelee olevansa oikeaa matematiikkaa mutta ei ole sitä.
- Pseudofilosofia on kaikkea, mikä teeskentelee olevansa filosofiaa mutta ei ole sitä.
- Pseudopsykologia on kaikkea, mikä teeskentelee olevansa oikeaa psykologiaa mutta ei ole sitä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on pseudotiede?
V: Pseudotiede on kaikkea, mikä teeskentelee olevansa tiedettä, mutta ei ole sitä. Se ei täytä yhtä tai useampaa tieteellisyyden osatekijää, eikä sitä voi testata, vaikka sitä vastaan olisi mitä todisteita.
K: Miten pseudotiede eroaa uskonnosta?
V: Astrologia on pseudotiedettä, koska se teeskentelee perustuvansa tosiasioihin, mutta ei perustu. Uskonnot esittävät väitteitä, jotka eivät todellakaan ole tieteellisiä, eikä niiden ole tarkoituskaan olla sellaisia. Sikäli kuin uskonto ei esitä tosiasioihin perustuvia väitteitä, sitä ei voi kiistää. Kun se kuitenkin esittää tosiasioihin perustuvia väitteitä, siitä tulee haavoittuvainen.
K: Mikä erottaa tieteen pseudotieteestä?
V: Perusero tieteen ja pseudotieteen välillä on tieteen avoimuus testaamiselle ja korjaamiselle - vaikka ajatuksia on kerran pidetty totena, ne voidaan yhä osoittaa vääriksi lisätodisteiden avulla. Pseudotiede ei mahdollista tällaista testausta tai korjausta, vaikka sitä vastaan esitettäisiinkin todisteita.
Kysymys: Mikä esimerkki havainnollistaa uskonnon ja pseudotieteen välistä eroa?
V: Hyvä esimerkki uskonnon ja pseudotieteen välisestä erosta on katolisen kirkon päätös puolustaa muinaisia ajatuksia (Ptolemaios) uusia ajatuksia (Galilei ja Kopernikus) vastaan. Tämä osoittaa, että vaikka uskonnot voivat esittää tosiasioihin perustuvia väitteitä, jotka voivat muuttua haavoittuviksi, jos ne kyseenalaistetaan, ne eivät esitä perustuvansa tosiasioihin, kuten astrologia tekee pseudotieteellisellä lähestymistavallaan.
Kysymys: Onko tiede aina oikeassa?
V: Ei, tiede ei ole aina oikeassa, mutta sitä voidaan korjata testaamalla, mikä tekee selvän eron tieteen ja pseudotieteen välille.
K: Hyväksyykö valtavirran tiedeyhteisö kaikki teoriat?
V: Ei, jotkin teoriat saattavat epäonnistua yhdessä tai useammassa tieteellisyyden osatekijässä, joten valtavirran tiedeyhteisö ei välttämättä hyväksy niitä, vaikka ne voivat silti olla päteviä tietyissä yhteyksissä.
Etsiä