Atlantan kampanja (6. toukokuuta 1864 - 2. syyskuuta 1864) oli sarja taisteluita Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Kampanjan suunnitteli ja toteutti unionin armeija kenraalimajuri William T. Shermanin johdolla. Suunnitelman ensimmäinen osa oli kukistaa kenraali Joseph E. Johnstonin johtama Tennesseen konfederaation armeija. Toisena tavoitteena oli vallata tärkeä Atlantan kaupunki. Sherman valloitti Atlantan, mutta ei kyennyt tuhoamaan Tennesseen armeijaa kokonaan.

Taustaa

Kampanja oli osa unionin laajempaa strategiaa painostaa Etelää monelta suunnalta. Atlanta oli tärkeä teollisuuden ja rautatieverkoston keskus, jonka menetys heikentäisi konfederaation kykyä liikutella joukkoja ja huoltaa armeijoitaan. Sherman lähti liikkeelle Atlantasta pohjoiseen suuntautuvan armeijan kanssa pyrkien siirtämään taistelun painopistettä ja katkaisemaan etelän huoltoreitit.

Operaatio ja tärkeimmät taistelut

Sherman käytti kampanjassa yhdistelmää suoria hyökkäyksiä, kiertoliikkeitä ja rautatie- ja huoltolinjojen katkaisuja. Operaatio eteni vähitellen kohti Atlantaa ja sisälsi useita suuria yhteenottoja:

  • Resaca (13.–15. toukokuuta 1864)
  • New Hope Church ja Daltonin ympäristö (toukokuu)
  • Kennesaw Mountain (27. kesäkuuta 1864) – konfederaatit torjuivat suoran hyökkäyksen, mutta Sherman jatkoi kiertoliikkeitä
  • Peachtree Creek (20. heinäkuuta 1864)
  • Atlanta ja sen lähitaistelut, mukaan lukien Atlanta (22. heinäkuuta) ja Ezra Church (28. heinäkuuta)
  • Jonesborough (31. elokuuta – 1. syyskuuta 1864), jonka jälkeen konfederaattien asemat Atlantan ympäristössä murtuivat

Kampanjan lopputuloksena unionin joukot saartoivat ja valtasivat Atlantan 2. syyskuuta 1864.

Johtajat ja joukkojen koko

Alkuvaiheessa konfederaattien puolustusta johti kenraali Joseph E. Johnston, joka pyrki hidastamaan Shermanin etenemistä vetäytymällä suotuisiin asemiin ja turvautumalla maastoon. Heinäkuussa Johnston korvattiin aggressiivisemmalla kenraali John Bell Hoodilla, joka käynnisti kohtalokkaita vastahyökkäyksiä yrittäen kääntää tilanteen. Shermania johti kenraalimajuri William T. Sherman, jonka joukkoihin kuului kymmeniä tuhansia miehiä eri korpuksissa.

Taktiikka, logistiikka ja tuhoaminen

Shermanin toiminta nojasi pitkälle liikkuvuuteen ja rautateiden sekä huoltoyhteyksien katkeroon. Hän käytti kiertoliikkeitä pakottaakseen konfederaatit vetäytymään suojattuihin asemiin sen sijaan, että olisi pelkästään hyökännyt suoraan. Kun Atlanta oli vallattu, Sherman määräsi laajamittaisia varusteiden ja teollisuuden tuhoamisia alueella sekä myöhemmin valmisteli tunnetuksi tullutta March to the Sea -operaatioansa, jossa tuhottiin huomattavia määriä infrastruktuuria heikentäen Etelän kykyä jatkaa sotaa.

Uhreja ja vaikutukset

Kampanjan aikana molemmat osapuolet kärsivät raskaita menetyksiä; kuolleita ja haavoittuneita oli yhteensä useista tuhansista kymmeniin tuhansiin. Atlantan kaatuminen oli poliittisesti ja sotilaallisesti merkittävä voitto unionille: se nosti pohjoisen moraalia ja vaikutti suoraan presidentti Abraham Lincolnin uudelleenvalintaan marraskuun 1864 vaaleissa. Strategisesti se katkoi konfederaation keskeistä rautatie- ja teollisuusaluetta ja loi lähtökohdat Shermannin myöhemmälle tuhoavammalle sotaretkeilylle etelän halki.

Seuraukset

Atlantan valloitus ei tuhonnut konfederaation armeijoita kokonaan, mutta se muutti sotatilanteen dynamiikkaa. Konfederaatit menettivät keskeisen logistiikka- ja teollisuuskeskuksen, mikä vaikeutti heidän kykyään kestää pitkää sotaa. Shermanin seuraava merkittävä askel oli marraskuussa 1864 alkanut March to the Sea, joka vei unionin joukot Savannahin raunioihin ja toi lisää paineita Etelälle. Kaiken kaikkiaan Atlantan kampanja on yksi sisällissodan ratkaisevista vaiheista – sekä sotilaallisesta että poliittisesta näkökulmasta.