Atlanta Campaign

Tausta

Sota oli kestänyt kolme vuotta, kun Ulysses S. Grant sai unionin armeijan komennon. Vaikka konfederaation armeija oli paljon pienempi, se oli siirtänyt joukkojaan taistelemaan sitä vastaan, mikä unionin armeija oli tuolloin aktiivinen. Tällä tavoin he olivat voittaneet useimmat taistelut. Grant päätti koordinoida armeijansa ja kukistaa konfederaatiot. Hänen kenttäarmeijansa hyökkäsivät kaikki samaan aikaan konfederaation kenttäarmeijoita vastaan. Näin etelän pienemmät armeijat saataisiin pysäytettyä, jotta unionin armeija voisi voittaa ne. Grant johtaisi henkilökohtaisesti Potomacin armeijaa konfederaation kenraali Robert E. Leetä ja hänen Pohjois-Virginian armeijaansa vastaan. Hän yrittäisi vallata konfederaation pääkaupungin Richmondin. Sherman siirtäisi armeijansa Johnstonia vastaan ja valloittaisi etelän toiseksi suurimman kaupungin Atlantan. Onnistuessaan se lyhentäisi sotaa ja saisi presidentti Abraham Lincolnin valittua uudelleen tuossa marraskuussa. Jos he epäonnistuisivat, Lincoln häviäisi vaalit ja eteläiset osavaltiot saattaisivat irtautua lopullisesti.

Kampanja

Vuoteen 1864 mennessä liittovaltio tiesi, ettei se pystyisi voittamaan vahvempaa unionin armeijaa. Mutta he voisivat voittaa sodan yksinkertaisesti olemalla häviämättä pohjoiselle. He jatkaisivat taistelua, kunnes unioni kyllästyisi sotaan ja pyytäisi rauhaa. Leen oli puolustettava Richmondia ja pidettävä unionin armeija loitolla. Johnsonin oli puolustettava Atlantaa ja pidettävä huoltolinjat auki.

Shermanilla oli yli 100 000 miestä, jotka hän jakoi kolmeen kenttäarmeijaan. Johnsonilla oli 53 800 miestä. Viime hetkellä hän sai vielä 15 000 miestä, mikä teki hänen armeijastaan suuremman kahdesta etelävaltioiden pääarmeijasta. Mutta se oli silti vain noin puolet hänen vastassaan olleesta unionin armeijasta. Kampanjan alkuviikkoina Sherman pakotti Johnstonin liittoutuneet takaisin paikasta toiseen. Toistuvasti Sherman siirsi kaksi kenttäarmeijaansa Johnstonia vastaan samalla kun kolmas armeija James B. McPhersonin johdolla uhkasi huoltolinjoja. McPhersonin armeijaa käytettiin myös sivustakävelytoimiin. Shermanin yhdistetyt armeijat jatkoivat liikkumistaan kohti Atlantaa, kun taas Johnsonin armeijat vetäytyivät. Lopulta Johnson vetäytyi Atlantaan 9.-10. heinäkuuta. Jefferson Davis, Konfederaation presidentti, erotti Johnsonin, koska hän ei ollut pysäyttänyt unionin armeijaa. Hän antoi komennon John B. Hoodille, Johnsonin kakkosmiehelle. Hoodilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia menestyä. Shermanin armeija oli viiden mailin päässä kaupungista, kun Hood otti komennon.

Atlantan piiritys

Hood käski miehiään hyökkäämään Shermanin armeijan kimppuun 20. heinäkuuta. Yritykset epäonnistuivat, ja 22. heinäkuuta Hood oli menettänyt 8 000 miestä Shermanin noin 3 000 miehen tappioihin verrattuna. Hood vetäytyi jälleen takaisin Atlantaan. Sherman pystytti tykkinsä ja aloitti Atlantan pommituksen, joka kesti kuukauden. Sitten Sherman vetäytyi armeijastaan jättäen jäljelle vain pienet joukot. Hoodin armeija seurasi niitä Jonesboroon, Georgiaan. Shermanin armeija katkaisi Hoodin vetäytymisreitin takaisin Atlantaan. Jonesborough'n taistelu kesti kaksi päivää ja päättyi 1. syyskuuta. Otettuaan raskaita tappioita Hoodin armeijan jäljellä olevat joukot polttivat tarvikkeensa ja ammuksensa ja lähtivät Atlantasta. Sherman valtasi sen jälkeen Atlantan. Tämä oli konfederaatiolle suuri tappio. Se melkein takasi Lincolnin uudelleenvalinnan. Se johti myös seuraavaan kampanjaan, Shermanin marssiin merelle.