Norjan raskasvesisabotaasi oli joukko liittoutuneiden tehtäviä toisessa maailmansodassa. Tehtävien kohteena oli 60 megawatin Vemorkin voimalaitos Rjukanin lähellä Telemarkissa, joka kuului Norsk Hydrolle. Tämä voimala tuotti vesityyppiä, jota kutsutaan raskaaksi vedeksi. Raskas vesi perustuu vedyn isotooppiin nimeltä deuterium (D2O), jota voitiin käyttää neutronien hidastamiseen ydinreaktoreissa. Tehtävien tarkoituksena oli estää Saksaa saamasta käyttöönsä raskasta vettä ja siten hidastaa tai estää saksalaista tutkimusta ydinaseiden tai uraanin/plutoniumin tuotannon parissa. Saksalaiset tarjosivat voimalaitokselle suuren strategisen arvon, koska raskas vesi oli yksi realistisista vaihtoehdoista neutronin hidastajaksi ydinreaktorikokeissa.
Tausta ja kohde
Vemorkin voimalaitos toimi elektrolyysin avulla, jolla eristettiin deuteriumia tavallisen veden joukosta. Koska raskaan veden tuotanto vaatii suuria määriä sähköä ja erikoislaitteita, Vemorkista tuli poikkeuksellisen tärkeä kohde sen jälkeen, kun saksa miehitti Norjan. Britit ja Norjan kansalliskaartin eli Kompani Lingen (Norjan erikoisjoukot, yhteistyössä SOE:n kanssa) asiantuntijat arvioivat, että teollinen sabotaasi voisi merkittävästi hidastaa Saksan mahdollisuuksia edetä ydinprojektissaan.
Grouse, Freshman ja Gunnerside — tehtävien kulku
Operaatioiden päävaiheet olivat nimillä Grouse, Freshman ja Gunnerside.
- Grouse (syksy 1942): Pieni norjalainen partisaaniryhmä pudotettiin Norjan tunturiin tehtävänään tiedustelu ja valmisteleva toiminta. Ryhmä jäi toimintavalmiuteen odottamaan seuraavia joukkoja.
- Freshman (marraskuu 1942): Brittien yritys hyödyntää liitännäisiä lentokoneita ja liitovarjoruuvattuja liitokoneita kaataa ja laskea teknikoita paikalle epäonnistui: glider-operaatio johti useisiin onnettomuuksiin ja ammattilaisten kuolemiin tai vangitsemiseen. Tapauksen seurauksena ainakin osa vangituista sotilaista teloitettiin Germaanien toimesta, mikä on yksi operaatioon liittyvistä traagisista tapahtumista.
- Gunnerside (helmikuu 1943): Tammikuun lopulta helmikuuhun 1943 operoitu Comapni Lingenin ja SOE:n joukko lähetettiin uudelleen. Helmikuun 27. päivänä 1943 noin kahdeksan miehen norjalaisryhmä, jota johti Joachim Rønneberg, pääsi laitokseen ja tuhosi raskaan veden tuotantoon käytettyjä elektrolyysikennoja asettamalla räjähteitä ja tuhoamalla keskeisiä laitteita. Toiminta oli hyvin suunniteltu ja toteutettiin hiljaisesti; sabotoijat pääsivät palaamaan ilman siviiliuhrien tai suurten tappioiden syntymistä heidän puolellaan.
Gunnersiden onnistuminen oli merkittävä: se mursi tuotantoketjun ja pakotti saksalaiset investoimaan aikaan ja resursseihin korjausten ja suojaustoimien muodossa. Toisaalta saksa yritti myöhemmin korjata vauriot ja suojata laitosta paremmin, joten sabotaasi ei yksin kaikkia ongelmia ratkaissut. Myöhemmin vuonna 1943 liittoutuneet tekivät myös ilmaiskuja Vemorkiin, jotka aiheuttivat lisää vahinkoa tuotannolle.
Seuraukset ja merkitys
Tapahtumasarja tunnetaan yhtenä tehokkaimmista sabotaasioperaatioista koko sodan aikana. Operaatio hidasti saksalaisten pääsyä raskaan veden tuotantoon ja vaikeutti käytännössä Saksan mahdollisuuksia edetä ydinaseohjelmassaan nopealla aikataululla. Onnistunut Gunnerside nosti myös norjalaisten ja liittoutuneiden moraalia ja on sittemmin saanut paljon huomiota historiallisena esimerkkinä pienten, hyvin koulutettujen erikoisjoukkojen vaikutuksesta strategiseen tilanteeseen.
Jälkiseurauksena osa raskaan veden varastosta pyrittiin siirtämään Saksaan vuonna 1944, mikä johti myöhemmin toiseen kuuluiseen sabotaasioperaatioon (Hydro-laivan upotus helmikuussa 1944). Mutta juuri vuosina 1942–43 käydyt Grouse, Freshman ja Gunnerside muodostivat sen ytimen, jolla liittoutuneet pyrkivät katkaisemaan Saksan pääsyn raskaseen veteen.

