Nymphaeaceae – vesililjat: vedessä kasvavien kukkakasvien heimo
Nymphaeaceae – vesililjat: tutustu vedessä kasvaviin kukkakasveihin, niiden evoluutioon, monimuotoisuuteen ja merkitykseen varhaisena angiospermiryhmänä.
Kasvitieteessä Nymphaeaceae on vedessä kasvavien kasvien perheen nimi. Perhettä kutsutaan myös vesililjasuvuksi.
Niiden kukat viittaavat siihen, että ne ovat yksi varhaisimmista angiospermien ryhmistä. Angiosperm Phylogeny Groupin tutkijoiden tekemät nykyaikaiset geneettiset analyysit ovat vahvistaneet sen perustavanlaatuisen aseman kukkivien kasvien joukossa.
Lisäksi Nymphaeaceae-heimo on monimuotoisempi ja laajemmalle levinnyt kuin muut tyvitumakkeet. Nymphaeaceae kuuluu järjestykseen Nymphaeales. Yleisimmin hyväksytyn kukkakasvien luokitusjärjestelmän mukaan tämä on Amborellan jälkeen toinen eriytyvä angiospermaattisten kasvien ryhmä.
Morfologia ja tunnistettavia piirteitä
Vesililjat ovat yleensä vesikasveja, joiden lehdet ovat usein kelluvia ja peltamaisia (peltate), joskus myös kokonaan tai osittain uppoavia. Lehdet voivat muodostaa suuria, pyöreitä pintalevyjä, jotka varjostavat veteen uppoavaa kasvillisuutta. Useimmilla lajeilla juuret tai juurimaiset varret (rhizomit) ankkuroituvat liejuun tai pohjaan.
Kukat ovat usein suuria, näyttäviä ja runsasterälehtisiä. Niissä on usein suuri määrä erillisiä heteitä ja emiä, mikä on yksi syy niiden varhaiseen haarautumiseen kukkivien kasvien evoluutiossa. Monet lajit tuoksuvat voimakkaasti ja houkuttelevat eläinpolleja, erityisesti kovakuoriaisia ja koppakuoriaisia.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Nymphaeaceae-lajien edustajia esiintyy laajasti eri puolilla maailmaa, sekä lauhkeissa että trooppisissa vesistöissä. Ne viihtyvät järvissä, lammissa, hitaasti virtaavissa joissa ja kosteikoissa, joissa pohja on pehmeää ja riittää ravinteita. Monet lajit muodostavat paikallisesti laajoja kelluvia peitteitä.
Lisääntyminen ja ekologia
Lisääntyminen tapahtuu sekä siemenistä että kasvullisesti rhizomien tai pistokkaiden välityksellä. Monet vesililjat ovat erikoistuneet tiettyihin pölyttäjiin; koppakuoriaispölytys on yleistä, mutta myös hyönteiset kuten kärpäset ja mehiläiset osallistuvat. Joillakin lajeilla kukat avautuvat ja sulkeutuvat useana päivänä, mikä liittyy pölytyksen ajoitukseen.
Vesililjat vaikuttavat vesiekosysteemeihin monin tavoin: ne tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä kaloille ja selkärangattomille, vaikuttavat veden lämpötilaan ja valon määrään veden pinnalla sekä sitovat ravinteita pohjaan. Toisaalta tiheät kasvustot voivat varjostaa pohjan kasvillisuutta ja muuttaa veden happipitoisuutta.
Taksonomia ja tunnettuja sukuja
Nymphaeaceae-perheeseen kuuluu useita sukuja; tunnetuimpia ovat esimerkiksi Nymphaea, Nuphar, Victoria ja Euryale. Sukuilla on eroja kukkien koossa, lehtien muodossa ja ekologisissa vaatimuksissa. Taksonomiset tutkimukset, erityisesti molekyylikartoitukset, ovat auttaneet selkeyttämään sisäisiä suhteita ja perheen varhaista asemaa kukkivien kasvien evoluutiossa.
Ihmiset ja käyttö
Vesililjoja arvostetaan laajalti koristekasveina puutarhalammissa ja vesipuistoissa. Suursukuisten lajien, kuten Victoria-suvun jättivesililjojen, komeat lehdet ja kukat ovat tulleet tunnetuiksi näyttelykasveina. Monien lajein juurakot ja siemenet ovat perinteisesti olleet myös ruokaa tai lääkekäytössä tietyissä kulttuureissa.
Säilyminen ja uhkat
Vaikka monet vesililjat ovat yleisiä, paikalliset populaatiot uhkaantuvat vesistöjen umpeutumisesta, rehevöitymisestä, veden laadun huonontumisesta, elinympäristöjen täytöstä ja vieraslajien leviämisestä. Myös ilmastonmuutos voi vaikuttaa lajeihin muuttamalla vesien lämpötilaa ja virtausoloja. Suojelu perustuu elinympäristöjen suojeluun, uhkien torjuntaan ja tarvittaessa viljely- ja palautustoimiin.
Yhteenveto
Nymphaeaceae eli vesililjat muodostavat selkeästi eriytyneen ja evolutiivisesti varhaisen ryhmän kukkivista kasveista. Niiden monimuotoisuus, näyttävät kukat ja ekologinen merkitys tekevät niistä tärkeitä sekä luonnossa että ihmisen hoitamissa ympäristöissä.
Etsiä